Lausunto peruspankkipalvelu- ja luottolaitoslainsäädännön muutostarpeista

Valtionvarainministeriölle 

 

Dnro L2023-20

 

Lausuntopyyntönne: VN/4219/2023, 14.4.2023

 

Pyydettynä lausuntona Suomen Asianajajaliitto (jäljempänä ”Asianajajaliitto”) esittää seuraavaa. 

 

 

Valtiovarainministeriö on pyytänyt Suomen Asianajajaliitolta (jäljempänä “Asianajajaliitto”) lausuntoa osana luottolaitoslainsäädännön muutostarpeiden kartoittamiseksi ja arvioimiseksi käynnistettyä selvitystyötä (VN/4219/2023) (jäljempänä “Arviointi”).

 

Arvioinnin teemoina ovat 

 

1) peruspankkipalvelut sekä käteisen saatavuus ja käytettävyys,

2) asiakkaansuoja pankkipalveluissa,

3) luottolaitosten toimintaa ja riskienhallintaa koskeva kansallinen sääntely ja

4) luottolaitosten yhteisömuotoja ja ryhmittymien toimintaa ohjaava sääntely.

 

Asianajajaliitto kiittää ministeriötä mahdollisuudesta lausua Arvioinnin yhteydessä ja esittää seuraavat havainnot Arvioinnin kohteena olevista teemoista:

 

 

Asianajajaliitto toteaa, että Suomen Pankin selvitysten mukaan käteisautomaattien lukumäärä Suomessa on kääntynyt viime vuosina nousuun uuden toimijan automaattien myötä. Suomessa käteisautomaatit ovat yhteiskäyttöisiä, jolloin kaikkien talletuspankkien asiakkaat voivat nostaa niiltä rahaa. Suomen Pankin tietojen perusteella käteisen käyttö maksuvälineenä on puolestaan vähentynyt merkittävästi tällä vuosituhannella.

 

Asianajajaliitto pitää hyvänä sitä, että käteisen saatavuutta arvioidaan säännöllisesti, käteisautomaattipalvelujen tarjonnassa on kilpailua ja Finanssivalvonta ylläpitää asiaa koskevaa viranomaisohjeistusta. Näistä syistä Asianajajaliitto ei pidä tarpeellisena, että käteisen nosto- taikka talletuspalveluiden tarjoamisesta tulisi säätää velvoitteella tai että käteisautomaattipalvelujen tarjoaminen Suomessa edellyttäisi toimilupaa tai palveluntarjoajan rekisteröintiä. 

 

Asianajajaliitolla ei muutoin ole lausuttavaa käteisen saatavuudesta, käytettävyydestä tai käteisautomaattipalveluiden tarjonnasta.

 

 

Kuten valtiovarainministeriö lausuntopyynnössään toteaa, hyvä pankkitapa on joustava normi, joka on käsitteenä laaja ja sitä saattaa olla eri aikoina tarpeen tulkita eri tavoin finanssipalveluissa ja pankkiasioinnissa tapahtuvien muutosten vuoksi. Asianajajaliitto pitää siksi toimivana nykyistä sääntelyratkaisua, jossa hyvä pankkitapa konkretisoituu erityisesti pankkialan itsesääntelynä Finanssiala ry:n hyvän pankkitavan periaatteiden sekä Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINE:n yhteydessä toimivan pankkilautakunnan ratkaisukäytännön kautta.

 

Sääntelyratkaisuna lain tasolla säädetty ei-tyhjentävä luettelo saattaisi aiheuttaa tilanteen, jossa hyvä pankkitapa määräytyy lain tasolla säädetyistä hyvän pankkitavan kriteereistä ja itsesääntelyn tai toimialalla yleisesti noudatettavien, vakiintuneiden käytäntöjen perusteella määräytyvistä normeista, mikä olisi omiaan vähentämään sääntelyn joustavuutta. Erityisesti pankkien liiketoiminnan edelleen digitalisoituessa ja niiden kehittäessä uusia liiketoimintamalleja joustavuuden merkitys korostuu.

 

Merkittävä osa luottolaitoksen toimintaan sovellettavasta lainsäädännöstä on yleislakeja, joita sovelletaan myös muunlaisen toiminnan harjoittajiin. Olisi luottolaitostoiminnan harjoittajien kannalta tärkeää, että luottolaitoksiin sovellettaisiin ensi sijassa säännöksiä, joissa on otettu huomioon toimintaan ja sitä velvoittavaan erittäin laajaan sääntelykehikkoon liittyvät erityispiirteet. Olisi siten loogista, että hyvää pankkitapaa sovellettaisiin, mahdollisissa ristiriitatilanteissa, ensisijaisesti verrattuna muihin vastaavantyyppisiin säännöksiin, kuten esimerkiksi hyvään luotonantotapaan.

 

Markkinoinnin osalta Asianajajaliitto toteaa, että säänneltyjen palvelujen, kuten luottolaitospalvelujen, tarjoaminen on toimiluvanvaraista. Toimilupavaatimuksen soveltamisala ja soveltuminen esimerkiksi ulkomaisiin toimijoihin, on sidottu tulkintaan siitä, milloin palvelu katsotaan ”tarjotuksi” Suomessa. Finanssivalvonnan käytännössä tulkinta on usein sidottu markkinointitoimenpiteisiin tai myynninedistämiseen. Tarjoamisen kynnys vaihtelee säännellyn palvelun mukaan. Esimerkiksi sijoituspalveluissa tulkintaa on ohjannut sijoituspalvelulakia koskeva hallituksen esitys 32/2012, jossa kuvataan tilanteita, joissa toimintaa ei katsota sijoituspalvelujen tarjoamiseksi (rajan yli) Suomessa. Rahastoissa sääntely on huomattavan yksityiskohtaista EU-sääntelyn perusteella (direktiivi 2019/1160), ja se kattaa varsi-naista toimilupaa edeltävän ennakkomarkkinoinnin. Pankkipalvelujen osalta vastaavaa selkeyttävää lähdettä ei ole. Siksi voisi olla tarpeen täsmentää, millaista menettelyä tai markkinointia pankkipalvelujen osalta pidetään palvelujen tarjoamisena Suomessa.

 

Asianajajaliitolla ei ole lausuttavaa sopimusehtoihin liittyvistä seikoista.

 

 

1. Laki luottolaitostoiminnasta (610/2014, luottolaitoslaki)

 

Asianajajaliitto toteaa toimipaikkoja koskeviin edellytyksiin liittyen, että sen käsityksen mukaan ETA-alueella toimii luottolaitoksia, joiden toiminta perustuu käytännössä kokonaan verkkopohjaiselle palvelumallille eikä se pidä edellytystä fyysisen asiakaskonttorin olemassaolosta välttämättömänä.

 

2. Laki kiinnitysluottopankeista ja katetuista joukkolainoista (151/2022, kiinnitysluottopankkilaki)

 

Kiinnitysluottopankkilaki on ollut voimassa melkein vuoden. Lain soveltamisesta on toistaiseksi vain rajallisesti kokemuksia. Siirtymisessä uuden lain soveltamiseen jouduttiin tekemään käytännössä hankala ratkaisu, jossa kiinnitysluottopankkitoimintaa harjoittavat pankit eivät voineet siirtää voimassa olevaa, juoksuajaltaan vielä useiden vuosien mittaista joukkolainakantaa uuden lain alaisuuteen. Näin pankeille on jouduttu perustamaan kaksi erillistä katepoolia, joita pankit joutuvat hallinnoimaan erikseen. Erilliset katepoolit eivät lisää sijoittajansuojaa. Tämä eriytyminen joudutaan ottamaan huomioon myös joukkolainaohjelmia koskevissa esitteissä. Vanhan lain alaiset katepoolit joudutaan ajamaan pidemmällä aikavälillä alas, kun joukkolainat, joita poolit kattavat, erääntyvät. Asianajajaliitto katsoo, että lain jatkokehityksessä olisi vielä voitava arvioida tätä kysymystä uudestaan erityisesti siitä näkökulmasta, miten helpotettaisiin siirtymistä kokonaan uuden lain soveltamisalaan. 

 

Asianajajaliitolla ei muutoin ole lausuttavaa kiinnitysluottopankkilakiin liittyvistä seikoista.

 

 

1. Laki talletuspankkien yhteenliittymästä (599/2010, yhteenliittymälaki, TYL)

 

Asianajajaliitolla ei ole lausuttavaa TYL:iin liittyvistä seikoista.

 

2. Laki liikepankeista ja muista osakeyhtiömuotoisista luottolaitoksista (1501/2001, liikepankkilaki)

 

Suomessa harjoitetaan liikepankkitoimintaa eri toimintamalleilla. ETA-alueen sisämarkkinat mahdollistavat palvelujen tarjonnan sijoittautumisvapauden (sivuliike) ja palvelujen tarjoamisen vapauden (rajat ylittävä toiminta) perusteella. Suomalaiseen pankkilainsäädäntöön sisältyy käytännössä käyttökelpoinen menettely, jossa pankki voi jakautumista muistuttavassa menettelyssä luovuttaa liiketoimintaansa (sekä velat että niihin liittyvät varat) toiselle pankille tai muulle vastaanottajalle. Muiden ETA-alueen lainsäädäntöön ei välttämättä sisälly vastaavaa menettelyä. 

 

Suomessa toimii tällä hetkellä 29 ETA-luottolaitoksen sivuliikettä kun suomalaisia liikepankkeja on 9. Liikepankkilain 4 luvun liiketoiminnan luovutusta koskevia säännöksiä sovelletaan lain alkuperäisen hallituksen esityksen (HE 180/2001) mukaan myös luovutuksen tapahtuessa ulkomaiselle luottolaitokselle tai muulle ulkomaiselle yritykselle, jollei vastaanottavan yrityksen kotivaltion lainsäädännöstä muuta johdu. Liikepankkilain 4 luvun liiketoiminnan luovutusta koskevat säännökset eivät kuitenkaan voimassa olevan lain mukaan ilmeisesti sovellu tilanteessa, jossa ulkomaisen luottolaitoksen Suomen sivuliike luovuttaa liiketoimintansa  suomalaiselle luottolaitokselle.

 

Asianajajaliiton mielestä olisi tärkeää, että esimerkiksi ulkomaisten luottolaitosten Suomen sivuliikkeen liiketoimintojen luovutus olisi mahdollista toteuttaa liikepankkilain menettelyä noudattaen tarvittavassa laajuudessa rahoitusmarkkinoiden tehokkaan toiminnan edellyttämien yritysjärjestelyjen toteuttamiseksi erityisesti silloin, jos luovuttavan luottolaitoksen kotivaltion sääntely ei tunne vastaavan kaltaista luovutusmekanismia. Vaikka luottolaitoksen kotivaltion laki on olennainen yhtiöoikeudellisten kysymysten ja valvonnan järjestämisen osalta, olisi tärkeää varmistaa, ettei Suomen lainsäädäntö ei ainakaan asettaisi estettä tällaiselle luovutukselle.

 

3. Laki osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista (423/2013, osuuspankkilaki)

 

Asianajajaliitolla ei ole lausuttavaa osuuspankkilakiin liittyvistä seikoista.

 

4. Säästöpankkilaki (1502/2001)

 

Asianajajaliitolla ei ole lausuttavaa säästöpankkilakiin liittyvistä seikoista.

 

5. Laki hypoteekkiyhdistyksistä (936/1978, Hypo-laki)

 

Asianajajaliitolla ei ole lausuttavaa Hypo-lakiin liittyvistä seikoista.

 

6. Laki rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta (699/2004, rava-laki)

 

Asianajajaliitolla ei ole lausuttavaa rava-lakiin liittyvistä seikoista.

 

 

Helsingissä 25. päivänä toukokuuta 2023

 

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO 

 

Niko Jakobsson

Suomen Asianajajaliiton pääsihteeri

 

 

LAATI

Asianajaja Kristian Karlsson, Asianajotoimisto Dittmar & Indrenius Oy, Helsinki

Asianajaja Hans Sundblad, Asianajotoimisto DLA Piper Finland Oy, Helsinki

Asianajaja Kristiina Hirva, Asianajotoimisto DLA Piper Finland Oy, Helsinki