Lausunto luonnoksesta Verohallinnon ohjeeksi Sähköalan ja fossiilisten polttoaineiden alan väliaikaiset voittoverot

Verohallinnolle

 

Dnro L2023-26

 

Lausuntopyyntönne: Dnro VH/2024/00.01.00/2023, 5.5.2023

 

Suomen Asianajajaliitto (jäljempänä ”Asianajajaliitto”) kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta Verohallinnon ohjeeksi Sähköalan ja fossiilisten polttoaineiden alan välikaikaiset voittoverot (jäljempänä ”Luonnos”). 

 

Luonnos koskee 24.3.2023 voimaan tullutta lakia sähköalan ja fossiilisten polttoaineiden alan väliaikaisista voittoveroista (363/2023, jäljempänä ”voittoverolaki”). Voittoverolaki on luonteeltaan poikkeuksellinen Suomen verojärjestelmässä. Voittoverolaki valmisteltiin kiireellä ja se on jäänyt paikoin hyvin tulkinnanvaraiseksi. Koska kysymys on kokonaan uudesta väliaikaisesta laista, voittoverolain tulkinnasta ei myöskään ole aiempaa tulkinta- tai soveltamiskäytäntöä. Asianajajaliitto pitää siten muun ohessa oikeusvarmuuden ja verotuksen ennakoitavuuden sekä verotuksen johdonmukaisen toteutuksen kannalta tärkeänä, että Verohallinto antaa mahdollisimman yksityiskohtaisen ohjeistuksen voittoverolain tulkinnasta ja soveltamisesta ja pyrkisi välttämään sitä, että ohjeessa pitkälti vain referoitaisiin hallituksen esityksen tai voittoverolain säännösten sisältöä.

 

Pyydettynä lausuntona Asianajajaliitto esittää seuraavaa.

 

 

 

Asianajajaliitto pitää hyvänä sitä, että Verohallinto on pyrkinyt täsmentämään ohjeistusta erilaisin esimerkein. Asianajajaliiton mielestä myös luonnoksen lukuun 10 sisällytetty apukaavio verovelvollisuuden määräytymisestä on hyvä.

 

 

 

 

Sähköliiketoiminnan tuloksen laskennan lähtökohtana on voittoveroa määritettäessä sähkömarkkinalain (588/2013) sääntelyn mukaisesti eriytetty muun sähköliiketoiminnan kuin sähköverkkotoiminnan tuloslaskelma. Sähkömarkkinalain sääntelyn tarkoituksena ei kuitenkaan ole ollut se, että sen mukaisesti laadittuja eriytettyjä tilinpäätöksiä käytettäisiin verotuksen perusteena. Eriyttämisvelvollisuuden tarkempaa sisältöä sääntelevään sähköliiketoimintojen eriyttämisestä annettuun työ- ja elinkeinoministeriön asetukseen (1305/2019) sisältyy lisäksi huomattavasti harkinnanvaraa koskien muun ohessa tuottojen ja kulujen kohdistamista eri toiminnoille. Tästä seuraa, että eri yhtiöillä voi olla toisistaan hyvinkin poikkeavia tulkintoja ja käytäntöjä eriytettyjen tilinpäätösten laatimisessa. 

 

Esimerkiksi kirjauskäytäntö sähkön hinnan vaihteluilta suojaavien johdannaisinstrumenttien kohdalla voi olla vaihtelevaa. Asianajajaliitto pitää siten tarpeellisena, että Verohallinto ottaa kappaleessa 3.1 ”Sähköliiketoiminnan tulos” selkeästi kantaa siihen, otetaanko eriytetty tuloslaskelma suoraan sellaisenaan voittoveron määrittämisen perustaksi vai katsooko Verohallinto, että se voi joissain tilanteissa poiketa tuloslaskelman tiedoista, jolloin ohjeessa tulisi myös tarkentaa muun ohessa sitä, minkälaisissa tilanteissa tuloslaskelman tietoja ei esimerkiksi voitaisi ottaa suoraan verotuksen perusteeksi. Ohjeeseen olisi myös tarpeellista lisätä kannanotto siihen, miten edellä mainittuja suojausjohdannaisia tulisi käsitellä voittoveron näkökulmasta. 

 

 

Kappaleessa 3.2 lausutaan korkomenojen vähentämisestä sähköliiketoiminnan tuloksesta muun ohessa tilanteessa, jossa verovelvollinen esittää voittoverolain 12 §:n 2 momentin mukaisen vaatimuksen niin sanottujen mankala-yhtiöiden osakkeiden hankintamenon huomioon ottamisesta oman pääoman laskennassa. Valtiovarainvaliokunnan mietinnön mukaan kyseinen säännös on ehdotettu lisättäväksi voittoverolakiin, jotta myös mankala-sijoitukselle saa laskennallisen 10 prosentin tuoton (VaVM 44/2022). Voittoverolain säännöksen mukaisesti hankintameno voidaan ottaa huomioon riippumatta siitä, onko osakkeiden hankinta rahoitettu omalla vai vieraalla pääomalla. Asianajajaliiton tulkinnan mukaan se, onko osakkeet hankittu omalla vai vieraalla pääomalla tulisi kuitenkin vaikuttaa siihen, rajoitetaanko korkomenojen vähennysoikeutta voittoverolain 6 §:n 4 momentissa säädetyn mukaisesti. Asianajajaliiton näkemyksen mukaan verovelvollisen korkomenojen vähennysoikeutta ei tulisi rajoittaa siinä tapauksessa, jos mankala-osakkeiden hankintaa ei ole rahoitettu lainkaan vieraalla pääomalla. Asianajajaliitto esittää ehdotetun tulkinnan lisäämistä ohjeeseen.

 

 

Kuten luonnoksen kappaleessa 3.3 ”Poistojen, varausten ja tahdonvaltaisten vaatimusten vähentäminen sähköliiketoiminnan tuloksesta” on todettu, yhtiöillä voi olla omaisuuseriä, jotka ovat sekä sähköliiketoiminnan että muun liiketoiminnan käytössä. Luonnoksen mukaan sähköliiketoiminnan käytössä olevilla omaisuuserillä tarkoitetaan vain niitä omaisuuseriä, jotka sisältyvät kokonaan tai osittain sähköliiketoiminnan eriytettyyn taseeseen. Kuten edellä on todettu, sähköliiketoiminnalle laadittuja eriytettyjä tilinpäätöksiä ei ole tarkoitettu laadittavaksi verotuksen perusteeksi, minkä lisäksi niiden laatimiseen liittyy paljon harkinnanvaraa, jolloin yhtiöillä voi olla hyvinkin erilaisia tulkintoja eriytettyjen tilinpäätösten laatimisesta ja omaisuuserien kohdistamisesta. Asianajajaliiton näkemyksen mukaan mukaan olisi siten tärkeää, että luonnoksessa todettaisiin selkeästi se, otetaanko verotuksen perusteeksi – eli tässä tapauksessa poistojen, varausten ja muiden tahdonvaltaisten vaatimusten vähentämisen perusteeksi – automaattisesti sähköliiketoiminnalle laadittu eriytetty tase vai katsooko Verohallinto, että se voi joissakin tilanteissa poiketa verovelvollisen tekemistä omaisuuden kohdistamisratkaisuista. Viimeksi mainitussa tapauksessa ohjeeseen tulisi sisällyttää selkeä kannanotto siitä, minkälaisissa tilanteissa Verohallinto voi näkemyksensä mukaan poiketa verovelvollisen tekemistä omaisuuden kohdistamisratkaisuista.

 

 

Luonnoksen kappaleessa 4 on todettu, että sähköliiketoiminnan oikaistun oman pääoman lähtökohtana on sähköliiketoiminnan tilinpäätöksen mukainen oma pääoma, josta vähennetään voittoverolain 12 §:ssä mainitut erät eli kiinteän toimipaikan toimintaan sitoutuneen oman pääoman määrä ja sisäisen sähköliiketoiminnan osuus omasta pääomasta. Luonnoksessa on jäljempänä vielä todettu, että sähköliiketoiminnan oikaistun oman pääoman laskennassa ei oteta huomioon mahdollisia kirjanpidon ja elinkeinotulon verotuksen välillä olevia arvostus- tai jaksotuseroja. Asianajajaliiton näkemyksen mukaan ohjeessa on selvyyden vuoksi syytä vielä nimenomaisesti todeta se, onko Verohallinnon tulkinnan mukaan oman pääoman perustana nimenomaan sähköliiketoiminnalle eriytetyn taseen mukainen oma pääoma sellaisenaan, kuten Asianajajaliiton tulkinnan mukaan voittoverolain 12 §:n sanamuodon mukaisesti on tarkoituksena, vai mahdollisesti jotenkin muutoin määritetty oma pääoma. 

 

Voittoverolain 12 §:n 1 momentin mukaan oikaistu oma pääoma määritetään verovelvollisen verovuotta edeltävän vuoden sähköliiketoiminnan eriytetyn tilinpäätöksen oman pääoman määrän perusteella. Asianajajaliitto katsoo, että ohjeeseen tulisi lisätä ohjeistus oman pääoman määrittämisestä tilanteissa, joissa verovelvollisella ei ole laadittuna edelliseltä vuodelta säännöksessä tarkoitettua sähköliiketoiminnan eriytettyä tilinpäätöstä. 

 

Luonnoksen kappaleessa 4 on lausuttu myös mankala-osakkeiden hankintamenon lisäämisestä oikaistun oman pääoman määrään voittoverolain 12 §:n 2 momentin mukaisesti. Ohjeessa olisi Asianajajaliiton näkemyksen mukaan selvyyden vuoksi syytä määritellä myös se, mitkä oman pääoman erät Verohallinnon tulkinnan mukaan tulisi ottaa huomioon säännöksessä tarkoitettuina sidotun oman pääoman erinä ja sijoitetun vapaan oman pääoman erinä.

 

 

Luonnoksen kappaleessa 6.2 on todettu, että fossiilisten polttoaineiden alan voittoveron perusteena on vertailurajan ylittävä voitto. Lisäksi luonnoksessa on viitattu voittoverolain 14 §:n 2 momenttiin, jonka mukaan vertailurajan ylittävällä voitolla tarkoitetaan sitä määrää, jolla verovuoden elinkeinotoiminnan tulos ylittää 120 prosenttia verovuosien 2018–2021 elinkeinotoiminnan tulosten keskiarvon. Luonnoksessa on jäljempänä esitetty esimerkki 12, jossa on kuvattu veronalaisen osuuden laskemista. Kyseisen esimerkin perusteella ja Asianajajaliiton tulkinnan mukaan vertailurajan ylittävällä voitolla tarkoitetaan sitä määrää, jolla verovuoden elinkeinotoiminnan tulos ylittää enemmän kuin 20 prosentilla edellä mainittujen aiempien vuosien elinkeinotoiminnan tulosten keskiarvon. Asianajajaliiton näkemyksen mukaan ohjeessa on epäselvyyksien välttämiseksi syytä nimenomaisesti todeta myös tämä ilmaisutapa veron perusteen laskemiselle. 

 

Helsingissä 31. päivänä toukokuuta 2023

 

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO 

 

Niko Jakobsson

Suomen Asianajajaliiton pääsihteeri

 

 

LAATIVAT

Asianajaja, OTT Janne Juusela, Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy, Helsinki

Asianajaja, VT, KTM Noora Ahonen Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy, Helsinki