Markkinaoikeus kysyy EU-tuomioistuimelta kansallisen sääntelyviranomaisen riippumattomuudesta
9.2.2023 | Oikeusuutiset1. Ennakkoratkaisupyynnön osalta asiassa on kysymys sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/944 (jäljempänä myös sähkömarkkinadirektiivi) 57 artiklan 4 ja 5 kohdan sekä 59 artiklan tulkinnasta. 46. Käsillä olevassa tapauksessa on siten ennen kaikkea kyse siitä, missä tapauksissa kysymys on kansallisen sääntelyviranomaisen keskeisiin sääntelytehtäviin ja toimivaltuuksiin puuttumisesta ja missä tapauksissa kysymys on sähkömarkkinadirektiivin 59 artiklan mukaisiin sääntelytehtäviin ja toimivaltuuksiin liittymättömistä yleisistä suuntaviivoista, sekä siitä, mitä tekijöitä on otettava huomioon arvioitaessa mainittua rajanvetoa.
6. Valittajat ovat esittäneet valituksissaan muun ohella, että Energiavirasto ei ole tehnyt valitustenalaisia päätöksiään itsenäisesti riippumattomana sääntelyviranomaisena sähkömarkkinadirektiivin 57 artiklassa edellytetyllä tavalla.
34. Markkinaoikeudessa on ratkaistavana kysymys, onko Energiavirasto voinut valituksenalaisilla päätöksillään muuttaa verkkotoiminnan tuoton ja siirtopalveluista perittävien maksujen määrittämistä koskevia valvontamenetelmiä kesken valvontajakson. Osana mainittua arviointia tulee valittajien asiassa esittämän perusteella arvioitavaksi, onko lailla 730/2021 säädetyillä sähkömarkkinalain muutoksilla, jotka ovat tulleet voimaan 1.8.2021, loukattu sähkömarkkinadirektiivin mukaista kansallisen sääntelyviranomaisen riippumattomuutta.
47. Markkinaoikeuden näkemyksen mukaan tulkinnanvaraista on ensinnäkin, voiko tavoitteen sähkönjakelun hinnan nousun hillitsemisestä ja sähkönjakelun hinnan alentamisesta nähdä muuna kuin kansallisen sääntelyviranomaisen sääntelytehtäviä ja toimivaltuuksia koskevana asiana, näin erityisesti, jos lainmuutoksen tavoitteena on esimerkiksi verkkoyhtiöiden kustannustehokkuuden lisääminen, vai voiko tältä osin kysymys olla myös kansallisen sääntelyviranomaisen keskeisiin sääntelytehtäviin ja toimivaltuuksiin liittymättömistä yleisistä poliittisista suuntaviivoista, ja jos voi, niin millä edellytyksin. Edelleen markkinaoikeuden näkemyksen mukaan tulkinnanvaraista on se, mikä merkitys puheena olevan kannalta on annettava sille, että edellä selostetut toteamukset on esitetty lain esitöissä (ottaen muun ohella huomioon unionin tuomioistuimen tuomio 29.4.2004, Björnekulla Fruktindustrier AB, C-371/02, EU:C:2004:275), ja voiko mainittuja lain esitöissä esitettyjä toteamuksia ylipäätään pitää sähkömarkkinadirektiivin 59 artiklassa tarkoitettuina poliittisina suuntaviivoina.
48. Kuten edellä on selostettu, osana markkinaoikeuden käsiteltävinä olevien valitusten ratkaisemista markkinaoikeuden tulee arvioida, onko lailla 730/2021 säädetyillä sähkömarkkinalain muutoksilla loukattu sähkömarkkinadirektiivin mukaista kansallisen sääntelyviranomaisen riippumattomuutta verkkotariffien vahvistamisessa ja muissa sääntelyviranomaisen sääntelytehtävissä. Markkinaoikeuden näkemyksen mukaan mainitun asian ratkaiseminen edellyttää sellaista yhtäältä sähkömarkkinadirektiivin 57 artiklan 4 ja 5 kohdan sekä toisaalta mainitun direktiivin 59 artiklan tulkintaa, että ennakkoratkaisupyynnön tekemistä on pidettävä suorastaan välttämättömänä sen selvittämiseksi, onko edellä mainitun kansallisen lainsäädännön katsottava olevan Euroopan unionin oikeuden mukainen.