HHO: Raiskausjutuissa asianosaisten esitutkintakuulustelut tulisi tallentaa – laiminlyönti heikentää esitutkintakertomuksen näyttöarvoa

Esitutkintakertomusten merkitys näyttönä

Esitutkintalain 9 luvun 3 §:n mukaan kuulustelutilaisuus on tallennettava kokonaan tai osittain, jos siihen on asian laatuun tai kuulusteltavan henkilöön liittyvät seikat huomioon ottaen syytä kuulustelun suorittamistavan, kuulustelun aikaisten tapahtumien tai kuulusteltavan kertomuksen jälkikäteistä todentamista varten. Tässä asiassa Peteriä on kuultu esitutkinnassa kahteen eri
kertaan eikä kumpaakaan kuulustelutilaisuutta ole tallennettu.

Lain esitöiden mukaan vähäiset, selvät ja rutiiniluonteiset rikosasiat on tarkoitettu jäävän yleensä tallentamisen ulkopuolelle. Kynnystä tallentaa kuulustelutilaisuutta ei ole tarkoitettu korkeaksi. Asian laatuun liittyvällä seikalla tarkoitetaan lain esitöiden mukaan esimerkiksi rikoksen vakavuutta tai sitä, että asiassa on aihetta olettaa, että todistajat tulevat kertomaan asiasta ristiriitaisesti. Lisäksi esitutkintaviranomaisen velvollisuus tallentaa kuulustelutilaisuus edellyttää, että kuulusteluolosuhteiden tai kuulusteltavan käyttäytymisen perusteella on aihetta varautua siihen, että kuulustelua koskevia jälkikäteisiä väitteitä tullaan tekemään tai että kuulusteltavan kertomuksen tosiasiallinen sisältö joudutaan tarkistamaan (HE 222/2010 vp s. 228–229).

Lain esitöiden yleisperusteluiden mukaan kuulustelujen tallentamisen lisäämisellä voitaisiin ainakin vakavimpien rikosten kohdalla parantaa mahdollisuuksia tarvittaessa selvittää  kuulustelukertomuksen tosiasiallinen sisältö ja kertomuksen antamisolosuhteet (HE 222/2010 vp s. 63).

Hovioikeus toteaa, että raiskausrikokset ovat laadultaan vakavia ja niiden osalta on tyypillistä, että näyttö rikoksesta perustuu asianosaisten keskenään ristiriitaisiin kertomuksiin ja asianomistajan kertomusta tukevaan välilliseen todisteluun. Raiskausrikoksissa on myös tyypillistä, että asianosaisten ja erityisesti vastaajan kertomuksen johdonmukaisuutta ja muuttumattomuutta
tarkastellaan yksityiskohtaisesti ja oikeudenkäynnissä annettua vastaajan kertomusta verrataan esitutkinnassa annettuun kertomukseen. Näihin seikkoihin nähden raiskausrikoksissa olisi yleensä perusteltua tallentaa asianosaisten kuulustelutilaisuudet. Vastaajan kuulustelutilaisuuden tallentamisen tarve korostuu erityisesti, jos tällä ei ole avustajaa kuulustelussa, kuten käsiteltävänä olevassa asiassa on tapahtunut.

Edellä mainituin tavoin asianosaisten kuulustelutilaisuuksia ei ole tässä asiassa tallennettu. Tallentamisen laiminlyönnin on katsottava heikentävän esitutkintapöytäkirjaan kirjattujen kertomusten näyttöarvoa siltä osin kuin niihin on vedottu syytteen tueksi.

Helsingin hovioikeus R 21/2310, 23/107318