Syyttäjä ei ollut osoittanut, että 15- ja 20- vuotiaiden seurustelukumppanien kypsyysero poissulkisi seksuaalirikosten rajoitussäännöksen soveltamisen
2.12.2022 | OikeusuutisetKKO:2022:70 Seksuaalirikos – Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö – Rajoitussäännös
Tekoaikaan 20-vuotias A ja 15-vuotias B olivat seurustelleet ja olleet useita kertoja yhteisymmärryksessä sukupuoliyhteydessä.
Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että teko ei ollut loukannut B:n seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja että osapuolten välinen ikäero ei ollut rikoslain 20 luvun 7 a §:ssä tarkoitetulla tavalla suuri. B oli voinut myös ikänsä ja osapuolten välisestä suhteen laadusta esitetty selvitys huomioon ottaen päättää tasavertaisesti sukupuoliyhteyksiin osallistumisesta, joten osapuolten henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessäkään ei katsottu olleen suurta eroa. Syyte lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä hylättiin.
14. Osapuolten välinen ikäero on ollut viisi vuotta ja neljä kuukautta. Asianomistaja oli ennen tekoaikaa juuri täyttänyt 15 vuotta. Vastaaja puolestaan on ollut 20-vuotias eli selvästi täysi-ikäinen. Arvioitava tilanne on siten asianosaisten ikäeron suuruuden osalta rajoitussäännöksen soveltumisen rajatapaus.