Lakivaliokunta edellyttää lisätoimia oikeudenkäyntikuluongelman korjaamiseksi

Lakivaliokunta antoi mietintönsä LaVM 23/2011 vp hallituksen esityksestä HE 201/2022. Esityksen mukaan tuomioistuin voisi nykyistä lievemmin edellytyksin kohtuullistaa omasta aloitteestaan määrää, jolla riita-asian hävinnyt asianosainen velvoitetaan korvaamaan jutun voittaneen asianosaisen oikeudenkäyntikuluja. Esityksessä on keskeisesti kyse oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:n soveltamisedellytysten lieventämisestä. Muutoksen myötä tuomioistuimella on nykyistä paremmat mahdollisuudet kohtuullistaa riita-asian hävinneen osapuolen maksettavaksi tuomittujen oikeudenkäyntikulujen määrää. Tavoitteena on alentaa oikeudenkäyntikuluriskiä ja siten parantaa oikeuden saatavuutta. Hallituksen esityksestä ilmenevän ja saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää esitystä kannatettavana ja puoltaa siihen sisältyvän lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomioin. 

Valiokunta edellytti kuitenkin lisätoimia, todeten seuraavaa:

Oikeudenkäynneistä aiheutuvien kustannusten kasvu on merkittävä oikeusturvaongelma. Kuluriskin vuoksi riita-asian oikeudenkäyntiin ei välttämättä uskalleta tai voida ryhtyä. Oikeudenkäyntikuluriskin ja prosessikynnyksen nousulla on myös laajempia haitallisia vaikutuksia, sillä ne voivat heikentää kansalaisten luottamusta oikeusjärjestelmän ja tuomioistuinlaitoksen toimintaan.  

Hallituksen esityksen valmistelussa on arvioitu myös muita keinoja oikeudenkäyntikuluriskin pienentämiseksi ja hävinneen asianosaisen aseman parantamiseksi, ja parhaillaan oikeusministeriössä laaditaan alustavaa selvitystä pienriitamenettelystä (ks. HE, s. 19 ja 20). Pienriitamenettelyä on valiokunnan asiantuntijakuulemisissa tuettu varsin yleisesti. Lisäksi valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on katsottu, että jatkossa tulisi selvittää esimerkiksi mahdollisuutta säätää kiinteämääräiset tai riidan intressiin ja oikeudenkäynnin päättymisvaiheeseen perustuvat enimmäismäärät jutun hävinneen asianosaisen korvausvelvollisuudelle tai mahdollisuutta rajoittaa vastapuolen korvattavaksi määrättävien oikeudenkäyntikulujen tuntiveloitusta. Niin ikään on tuotu esiin, että valtion varoista maksettavan oikeusavun myöntämisen edellytykseksi asetettuja taloudellisia käyttövararajoja tulisi tarkistaa.  

Edellä esitetyn ja saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta katsoo, että esityksessä ehdotetun lainmuutoksen lisäksi tulee mahdollisimman pikaisesti ryhtyä uusiin lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin riita-asian oikeudenkäynnin kustannusten ja prosessikynnyksen alentamiseksi. Myös toimia, joilla voidaan tukea riita-asian asianosaisten taloudellisia mahdollisuuksia vastata oikeudenkäynnistä aiheutuvista kustannuksista, on perusteltua selvittää. Valiokunta ehdottaa asiasta lausuman hyväksymistä (Valiokunnan lausumaehdotus).  

Oikeudenkäynnin pitkää kestoa on lakivaliokunnan asiantuntijakuulemisissa pidetty merkittävänä ongelmana oikeuden saatavuuden ja kuluriskin kannalta, sillä se vaikuttaa sekä suoraan että välillisesti oikeudenkäynnin kustannuksiin. Oikeudenkäynnin pitkän keston juurisyynä on pidetty muun muassa tuomioistuinten riittämätöntä resursointia.  

Lakivaliokunta yhtyy asiantuntijakuulemisissa esitettyyn huoleen oikeudenkäyntien pitkästä kestosta ja tuomioistuinten niukoista voimavaroista. Valiokunta on kiinnittänyt jo useiden vuosien ajan toistuvasti vakavaa huomiota tuomioistuinlaitoksen perusrahoituksen riittämättömyyteen ja sen aiheuttamiin merkittäviin ongelmiin. Näitä seikkoja on käsitelty erityisesti vuoden 2021 ja kuluvan vuoden lausunnoissa julkisen talouden suunnitelmista (ks. LaVL 18/2022 vp ja LaVL 11/2021 vp ja niissä viitatut aiemmat lausunnot). Valiokunta on pitänyt välttämättömänä, että oikeudenhoidon, muun muassa tuomioistuinten, perusrahoitusta viipymättä korotetaan olennaisesti ja pysyväisluonteisesti (LaVL 11/2021 vp).  

Valiokunnan lausumaehdotus