Lausunto todistelutallenneuudistuksen johdosta laaditusta lainkäyttömuistiosta

Tuomioistuinvirastolle

Dnro L2022-58

LAUSUNTO TODISTELUTALLENNEUUDISTUKSEN JOHDOSTA LAADITUSTA LAINKÄYTTÖMUISTIOSTA

Pyydettynä lausuntona Suomen Asianajajaliitto (jäljempänä ”Asianajajaliitto”) esittää seuraavaa.

1 Yleistä

Suomen Asianajajaliitolta (jäljempänä ”Asianajajaliitto”) on pyydetty lausuntoa hovioikeuksien presidenttien asettaman todistelutallenneuudistuksen täytäntöönpanoa valmistelevan työryhmän laatimasta lainkäyttömuistiosta.

Suomen Asianajajaliitto on aikaisemmin tuonut esiin itse uudistukseen liittyvät näkökantansa (Lausunto VN/4330/2018, 22.2.2021). Tässä lausunnossa keskitytään kommentoimaan ja täydentämään työryhmän lainkäyttömuistiossa esitettyjä kannanottoja tarpeellisilta osin.

Lausunnon jäsentely noudattaa työryhmän muistion rakennetta.

2 Jäsennelty oikeudenkäynti käräjäoikeudessa

Tavoite käsittelyn jäsentämisestä on kannatettava, joskin varsin avoimeksi jää se, miten jäsentelyn pitäisi konkreettisesti näkyä yhteenvedossa. Koulutusvaiheessa asiaa tulisi ehdottomasti lähestyä konkreettisten esimerkkien tai mallien avulla. Tärkeintä on, että valmistelussa tehokkaalla prosessinjohdolla kiinnitetään huomiota siihen, että riidan kohteena olevat seikat ja relevantti todistelu on selvillä ja hyvin jäsennelty, jolloin myös pääkäsittelyssä asian rönsyily on vähäisempää.

Erityisen kannatettavaa on suullisen valmistelun lisääminen ja tehostaminen rikosasioiden yhteydessä

Jäsentely sopii hyvin myös todistajien kuulemisjärjestyksen suunnittelussa ja luonnollinen lähtökohta olisi, että samoista tapahtumista kertovia todistajia kuultaisiin lähekkäin.

Itse todistajankuulemisten osalta jäsentely on haastavaa. Todistelun luotettavuuden kannalta on tärkeää, että todistajat kertovat tapahtumista vapaasti luonnollisessa, tyypillisesti kronologisessa järjestyksessä. Todistajien kuulemista ei saa jäsentelyn nimissä pakottaa mihinkään keinotekoiseen tai liian ahtaaseen rakenteeseen, joka voi hämmentää todistajaa ja heikentää kertomuksen luotettavuutta. Vapaasti annetun kertomuksen juridinen jäsentely on lähtökohtaisesti kertomusta arvioivien asianajajien ja tuomareiden, ei todistajien tehtävä. Näin ollen todistajankertomuksen etukäteinen jäsentely on aiheellista korkeintaan poikkeuksellisen laajassa kuulemisessa, jossa käsitellään useita toisistaan selkeästi erillisiä tapahtumankulkuja.

3 Todistelutallenteen tekeminen ja indeksointi

Koska todistelutallenteen tarkkuus on rajallinen (720 p), kuva on syytä rajata niin, että se keskittyy nimenomaan todistajaan. Kuva on syytä rajata niin, että kuultavan kasvonilmeet ja kehonkieli saadaan tallennettua riittävän yksityiskohtaisesti. Soveliain rajaus lienee nk. Puolikuva, jossa kuvan yläreuna on kuultavan pään yläpuolella ja alareuna kuultavan pöydän tasolla. Kuvakulman laajentaminen yleiskuvaksi johtaisi kertomuksen arvioinnin kannalta olennaista yksityiskohtien häviämiseen ilman, että tilalle saataisiin jotain muuta, kertomuksen arvioinnin kannalta tärkeämpää tietoa.

Suomen Asianajajaliitto epäilee, että ehdotetun indeksoinnin toimiva toteuttaminen ei onnistu nykyresursseilla ilman, että menettelyn laatu kärsii. Todistelutallenteen indeksoinnin tekeminen todistelun vastaanottamisen yhteydessä vie merkittävästi tuomarin huomiota pois itse kuulustelun seuraamisesta. Tuomarin tulee jo nyt pitää pöytäkirjaa, huolehtia tallentamisesta, omien muistiinpanojen laatimisesta, prosessinjohdosta. On vaara, että tuomari muuttuu kirjuriksi, eikä henkilöksi, joka vastaanottaa näytön ja arvioi sitä.

“Indeksointitehtävän” tulisi varsinkin dispositiivisissa asioissa olla asianosaisen vastuulla. Asianosaisen tulisi siis itse huolehtia siitä, että muutoksenhaussa hän yksilöi esim. valituksessaaan tallenteesta kaikki ne kohdat, joihin vetoaa. Varsinkin laajemmissa asioissa asianosainen joka tapauksessa haluaa itse yksilöidä kaikki tarvittavat kohdat tallenteelta ja asianosaisella on tähän myös parhaat edellytykset.

Myös lainkäyttömuistiossa esitetään, että ”ei olisi mitään estettä sille, että avustaja ilmoittaa esimerkiksi todistelutallenteen tarpeellisena pitämänsä kohdat aikaleimojen perusteella, vaikka tallennetta ei olisi indeksoitu”. On helppo nähdä, että asianajajat tulevat tekemään näin vaikka todistelutallenne olisi indeksoitu. Samoin on syytä olettaa, että hovioikeus on kiinnostunut nimenomaan asianosaisten yksilöimistä todistelutallenteiden kohdista.

On syytä pohtia tarkkaan, missä tilanteessa tuomioistuimen tekemästä indeksoinnista on hyötyä.

4 Valitus- ja vastauskirjelmien sisältö

Valituskirjelmien jäsentelyn selkiyttäminen ja vaatimusten tarkempi yksilöinti ja perustelu ovat kannatettavia tavoitteita, mutta avoimeksi jää, mitä tämä tarkoittaa käytännössä. Koulutusvaiheessa asiaa tulisi ehdottomasti lähestyä konkreettisten esimerkkien tai mallien avulla, sillä lainsäädäntö itsessään ei kysymykseen vastaa.

Vaatimus siitä, että valituksen on todistelun osalta perustuttava käräjäoikeudessa laadittuun prosessisuunnitelmaan, jää merkitykseltään avoimeksi. Tyypillisesti prosessisuunnitelma tarkoittaa todistajankuulustelun aikataulua ja tämän aikataulun merkitys valituksen rakenteen kannalta on epäselvä.

Työryhmä korostaa todistajankertomuksiin tehtävien yksityiskohtaisten viittausten tärkeyttä. Myöhemmässä vaiheessa todistajankertomuksiin viittaamiseksi olisi syytä luoda yhdenmukainen viittauskäytäntö, jota kaikki asianosaiset noudattaisivat.

5 Pääkäsittely hovioikeudessa

Pääkäsittelykäytännöt muodostunevat varsin nopeasti siinä vaiheessa, kun todistelutallenteita aletaan tosiasiallisesti katsoa hovioikeuksissa. Lainkäyttömuistiossa esitetyt näkökohdat todistelutallenteen toiston keskeyttämiseksi kertomukseen liittyvään kirjalliseen todisteeseen tutustumisen ajaksi tai kertomuksen kommentoimiseksi ovat varteenotettavia. Tallenteiden tuomia mahdollisuuksia (esimerkiksi hidastus, pysäytys, toisto) on syytä käyttää täysipainoisesti.

Todistelutallenteiden esittämiskäytäntöjä olisi kenties syytä pohtia tarkemminkin siitä näkökulmasta, missä määrin asianosaiset voivat kontrolloida todistelutallenteiden esittämistä. Etenkin laajoissa jutuissa kertomusten tärkeät kohdat saattavat olla hyvinkin hajallaan eri todistajien kertomuksissa, jolloin kertomusten tärkeiden yksityiskohtien yhteneväisyyksien ja ristiriitaisuuksien havaitseminen voi olla vaikeaa.

Todistelutallenteiden avulla tällaiset kohdat voitaisiin saada paremmin esille, jos asianosainen voisi esimerkiksi toistaa peräkkäin sen, mitä kukin todistaja on tietystä yksityiskohdasta sanonut.

Olisi toivottavaa, että hovioikeudessa pyrittäisiin kaiken keinoin jalostamaan käräjäoikeudessa tallennettua näyttöä sen sijaan, että tallennettu materiaali katsottaisiin läpi sellaisenaan.

6 Lisä- ja uudelleenkuulustelut

Erityisesti lisäkuulustelujen osalta on syytä huomata, että asianosaisen näkemys jonkin kysymyksen aiheellisuudesta saattaa perustellusti muuttua käräjäoikeuden tuomion johdosta. Ei ole mitenkään harvinaista, että käräjäoikeus on tuomiossaan jäsentänyt asian eri tavoin kuin jutun hävinnyt asianosainen. Jos valituksessa sitten seurataan käräjäoikeuden tuomion jäsentelyä, on hyvin todennäköistä, että valituksen menestyminen väistämättä edellyttää täydentävien kysymysten esittämistä. Toinen vaihtoehto on, että käräjäoikeuden tuomion perusteella asianosainen katsoo aiheelliseksi muuttaa taktiikkaansa, esimerkiksi sen vuoksi, että alun perin ajateltu tapa ajaa asiaa ei näytä enää tarkoituksenmukaiselta. Tämän seurauksena sellainen tapahtumankulku, joka on käräjäoikeudessa tietoisesti jätetty käsittelemättä, onkin tarpeen käsitellä hovioikeudessa. Tällaisia tilanteita voi esiintyä erityisesti indispositiivisissa asioissa (esim. lapsiasiat).

Toinen lisäkuulusteluiden tarpeeseen liittyvä tilanne syntyy todistajien kuulustelujärjestyksestä. Varsin usein käräjäoikeudessa viimeisinä kuultavat todistajat esittävät yllättäviä faktaväitteitä joko heille nimetyn teeman sisältä tai jopa sen ulkopuolelta. Tällaisten yllättävien väitteiden osalta toinen asianosainen ei ole perustellusti voinut kysyä asiasta omista todistajiltaan. Ensisijaisesti tällainen tilanne tulisi hoitaa esittämällä todistajille tarpeelliset lisäkysymykset käräjäoikeudessa, mutta aina lisäkysymyksiä ei huomata pyytää tai tuomioistuin ei lisäkysymyksiä salli.

Myös tällaisissa edellä kuvatuissa tilanteissa lisäkuulustelu hovioikeudessa pitäisi lähtökohtaisesti hyväksyä.

7 Viittausmenettely

Viittausmenettelyn käyttöala ja muotoutuminen tulee syntymään käytännön kautta, koska kyse on uudenlaisesta prosessimuodosta. On tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että muutoksenhakukäsittely ei uudistuksen myötä muodostu kabinettimaiseksi, suljettujen ovien takana tapahtuvaksi menettelyksi. Uudistusta on sen voimaan tultua seurattava tarkasti muodostuvan käytännön ja mahdollisten korjaustarpeiden havaitsemiseksi.

Lainkäyttömuistiossa esitetty näkemys siitä, että todistelu voitaisiin ottaa vastaan osittain tallenteelta ja osittain viittaamalla siihen, on huomionarvoinen. Käytännössä tämä mahdollistaisi sen, että pääkäsittelyssä voitaisiin esittää todistelutallenteet siltä osin kuin on tarpeen keskustella kertomuksen sisällöstä, esitellä kertomukseen liittyviä kirjallisia todisteita tai esittää peräkkäin toisiinsa liittyviä tallenteiden eri kohtia. Käytännössä todistelutallenteet siis esiteltäisiin pääkäsittelyssä keskeisiltä osin ja lopuilta osin kertomukset esitettäisiin viittaamalla niihin.

Tällaisessa menettelyssä suullisen todistelun eri osat vastaanotettaisiin mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla yhdistämällä tallenteiden esittämistä ja niihin viittaamista tarpeen mukaan. Tällöin voitaisiin sekä parantaa näytön arvioinnin laatua (keskittämällä huomio keskeisiin kohtiin) että tehostaa muutoksenhakumenettelyä (ottamalla todistelua vastaan viittaamalla siihen)

8 Muutoksenhaku todistelua koskevaan käsittelyratkaisuun

Ei huomautettavaa.

9 Muita merkityksellisiä säädösmuutoksia

Kirjallinen toisinto

Suullisen todistelun automaattinen tekstitys/litterointi tulee lisätä tallenteisiin niin pian kuin mahdollista. Olemassa olevien automaattisen tekstityksen järjestelmien tarkkuus on jo riittävä, jotta tekstityksen perusteella voidaan luotettavasti ja nopeasti etsiä kertomuksen relevantit kohdat, mikä nopeuttaa huomattavasti todistelutallenteeseen perehtymistä.

Tiedon antaminen kuva- ja äänitallenteesta

Työryhmä olettaa virheellisesti, että avustajat eivät perehtyisi tallenteisiin säännönmukaisesti. Lainkäyttömuistiossakin on edellytetty, että kirjelmissä yksilöidään ne todistelutallenteiden kohdat, joihin halutaan viitata. Tällainen yksilöinti ei ole mahdollista ilman, että avustaja perehtyy tallenteeseen. Ottaen huomioon muutoksenhaun määräajat, on kriittistä, että avustajat saavat todistelutallenteen äänen käyttöönsä helposti ja viivytyksettä.

Lainkäyttömuistiossa pidetään esillä uhkakuvaa, että tallenteisiin perehtyminen aiheuttaisi tarpeettomia oikeudenkäyntikuluja. Kuten edellä on todettu, tallenteeseen perehtyminen on välttämätöntä. Kustannuksia kuitenkin pienentää, jos avustaja teettää tallenteesta litteroinnin, sillä kirjalliseen kertomukseen perehtyminen on huomattavasti nopeampaa kuin tallenteen kuunteleminen. Tyypillisesti litteroinnin hinta tallennettua tuntia kohden on selvästi alhaisempi kuin avustajan tuntihinta.

Helsingissä 11. päivänä marraskuuta 2022

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO

Niko Jakobsson
Suomen Asianajajaliiton pääsihteeri

LAATI
Asianajaja, OTT Jarkko Männistö, Jarkko Männistö Asianajotoimisto Oy, Turku
Asianajaja Pekka Ylikoski, Asianajotoimisto Justitum Oy, Helsinki

Suomen Asianajajaliiton lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 120 asianajajaa. Tämä lausunto on valmisteltu rikosprosessi- ja siviiliprosessioikeuden asiantuntijaryhmissä.