EUT: Julkisessa hankintamenettelyssä tarjouksiin sisätyvien tietojen luottamuksellisuus on laajempi kuin pelkästään liikesalaisuuksien suoja

Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-54/21 | Antea Polska ym.

Luottamuksellisuuden suoja julkisten hankintojen alalla on tasapainotettava avoimuuden ja tehokkaan oikeussuojan vaatimusten kanssa

Unionin oikeus on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa velvoitetaan julkaisemaan kaikki tarjoajien toimittamat tiedot ainoastaan liikesalaisuuksia lukuun ottamatta, koska tällainen lainsäädäntö on omiaan estämään hankintaviranomaista jättämättä ilmaisematta tiettyjä tietoja, jotka eivät ole liikesalaisuuksia mutta joihin tutustumista ei silti tule sallia.

Państwowe Gospodarstwo Wodne Wody Polskie (Puolan kansallinen vesienhoitoviranomainen, jäljempänä hankintaviranomainen) käynnisti avoimen tarjouspyyntömenettelyn tiettyjen vesipiirien ympäristönhallintaa koskevien hankkeiden kehittämistä Puolassa koskevan julkisen hankintasopimuksen tekemiseksi. Tämän menettelyn päätteeksi yksi tarjoajista, jota ei valittu sopimuspuoleksi, valitti Krajowa Izba Odwoławczaan (kansallinen muutoksenhakulautakunta, Puola), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, jotta päätös toisen tarjoajan valitsemisesta sopimuspuoleksi kumottaisiin, tarjoukset tutkittaisiin uudelleen ja tietyt tiedot ilmaistaisiin. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta tarjoajien julkisissa hankintamenettelyissä tekemiensä tarjousten yhteydessä toimittamien tietojen luottamuksellisuuden rajoja. Unionin tuomioistuin täsmentää tuomiossaan hankintaviranomaisia koskevan kiellon, jonka mukaan ne eivät saa paljastaa ehdokkaiden ja tarjoajien niille hankintamenettelyn yhteydessä toimittamia tietoja, ulottuvuutta ja sovellettavuutta.

Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

Ensinnäkin unionin tuomioistuin tarkastelee luottamuksellista käsittelyä koskevan velvoitteen laajuuden rajausta. Tältä osin unionin tuomioistuin toteaa, että julkisista hankinnoista annettu direktiivi ei estä jäsenvaltiota ottamasta käyttöön sääntelyä, jossa luottamuksellista käsittelyä koskevan velvollisuuden ulottuvuus rajataan nojautumalla liikesalaisuuksien käsitteeseen, joka olennaisilta osiltaan vastaa direktiiviin 2016/9432 sisältyvää liikesalaisuuksien käsitettä. Sen sijaan kyseinen direktiivi on esteenä tällaiselle sääntelylle silloin, kun siihen ei sisälly säännöstöä, jonka nojalla hankintaviranomaiset voisivat poikkeuksellisesti kieltäytyä ilmaisemasta sellaisia tietoja, jotka eivät kuulu liikesalaisuuden käsitteen piiriin mutta joihin tutustumista ei silti tule sallia.

Unionin tuomioistuin toteaa tähän johtopäätökseen päätyäkseen, että direktiivissä 2014/24 säädetyn luottamuksellisuuden suojan ulottuvuus on laajempi kuin pelkästään liikesalaisuuksiin ulottuva suoja. Se muistuttaa kuitenkin, että kyseisen direktiivin mukaan kieltoa ilmaista luottamuksellisina toimitettuja tietoja sovelletaan, jollei hankintaviranomaiseen sovellettavasta kansallisesta laista muuta johdu. Näin ollen kukin jäsenvaltio voi punnita vastakkain tässä direktiivissä säädettyä luottamuksellisuutta ja kansallisen oikeuden sääntöjä, joilla tavoitellaan muita oikeutettuja etuja, kuten tiedon saatavuutta, varmistaakseen julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen mahdollisimman suuren avoimuuden. Jäsenvaltion on kuitenkin pidättäydyttävä ottamasta käyttöön järjestelmiä, joilla ei varmisteta vääristymätöntä kilpailua ja jotka haittaavat luottamuksellisten tietojen ilmaisemista koskevan kiellon ja hyvän hallinnon yleisen periaatteen, johon perusteluvelvollisuus perustuu, välistä tasapainoa, jotta varmistetaan hylättyjen tarjoajien tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden kunnioittaminen, taikka muuttavat hankintasopimusten julkisuuden sääntelyä tai ehdokkaille ja tarjoajille ilmoittamista koskevia sääntöjä.

Kansallinen lainsäädäntö, jossa velvoitetaan julkistamaan kaikki tiedot, jotka kaikki tarjoajat ovat antaneet hankintaviranomaiselle, lukuun ottamatta liikesalaisuuden käsitteeseen kuuluvia tietoja, on kuitenkin omiaan estämään hankintaviranomaista päättämästä jättää direktiivissä 2014/24 tunnustetun lakien soveltamista, yleistä etua, talouden toimijan oikeutettuja kaupallisia etuja ja vilpitöntä kilpailua koskevan edun tai tavoitteen perusteella ilmaisematta tiettyjä tietoja, jotka eivät kuulu liikesalaisuuden käsitteen piiriin.

Toiseksi unionin tuomioistuin täsmentää, että hankintaviranomaisen on ratkaistakseen, epääkö se tarjoajalta, jonka hyväksyttävä tarjous on hylätty, oikeuden tutustua muiden tarjoajien toimittamiin tietoihin merkityksellisestä kokemuksestaan ja siihen liittyvästä referenssikohteiden luettelosta, hankintasopimuksen toteuttamista varten ehdotettujen henkilöiden tai alihankkijoiden henkilöllisyydestä ja ammatillisesta pätevyydestä sekä hankintasopimuksen puitteissa toteutettavien hankkeiden suunnittelusta ja hankintasopimuksen toteuttamistavasta, arvioitava, onko kyseisillä tiedoilla kaupallista arvoa asianomaista julkista hankintaa laajemmassa asiayhteydessä siten, että niiden ilmaiseminen on omiaan vahingoittamaan oikeutettuja kaupallisia etuja tai tervettä kilpailua. Hankintaviranomainen voi lisäksi evätä oikeuden tutustua näihin tietoihin, jos niiden ilmaiseminen estäisi lain soveltamista tai olisi yleisen edun vastaista. Kuitenkin hankintaviranomaisen on evätessään oikeuden tutustua tietoihin kokonaisuudessaan annettava oikeus tutustua näiden tietojen keskeiseen sisältöön siten, että taataan oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.
—
Kolmanneksi unionin tuomioistuin toteaa, että jos julkisen hankinnan sopimuspuolen valintaa koskevasta päätöksestä tehtyä muutoksenhakua9 käsiteltäessä todetaan, että  hankintaviranomaisella on velvollisuus antaa kantajalle tietoja, joita on virheellisesti käsitelty luottamuksellisina, ja että näiden tietojen ilmaisematta jättämisellä on loukattu oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, tämän toteamuksen ei välttämättä tarvitse johtaa siihen, että sopimuspuolen valinnasta tehdään uusi päätös, edellyttäen että kansallisen prosessioikeuden mukaan asiaa käsittelevä tuomioistuin voi toteuttaa oikeudenkäynnin aikana toimenpiteitä, joilla palautetaan oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, tai katsoa, että kantaja voi nostaa uuden kanteen jo tehdystä sopimuspuolen valintaa koskevasta päätöksestä. Tällaisen kanteen nostamisen määräajan tulee alkaa kulua vasta siitä hetkestä, jolloin kantajalla on oikeus tutustua kaikkiin tietoihin, jotka oli virheellisesti luokiteltu luottamuksellisiksi.

Tiedotteet: fi sv