Osinko-oikeuden pidättäminen osakkeita lahjoitetaessa ei johtanut varainsiirtoveroon – ennakkoratkaisun hakijan vastauskuluja ei määrätty korvattavaksi
18.10.2022 | OikeusuutisetTurun HAO: Varainsiirtovero – Osakkeet – Lahja – Osinko-oikeuden pidätys – Vastike – Suoritusvelvoite – Oikeudenkäyntikulut
Ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan vanhempien tarkoituksena oli lahjoittaa yhtiön elinkeinotoimintaa jatkavalle lapselleen (hakija) osakkeita siten, että vanhemmat pidättäisivät oikeuden osinkotuottoon kolmen vuoden määräajaksi. Verohallinto katsoi ennakkoratkaisussaan, ettei hakijan tullut maksaa saannostaan varainsiirtoveroa, koska kyseessä oli puhdas lahja.
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö vaati valituksessaan, että ennakkoratkaisu kumotaan, ja että uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, että hakijan on maksettava varainsiirtoveroa osinko-oikeuksien pidätyksen osalta, vaikka Verohallinnon ohjeessa on toisin todettu. Oikeudenvalvontayksikön mukaan osinko-oikeuksien pidätyksiä voidaan pitää varainsiirtoverolain 20 §:n 1 momentissa tarkoitettuna muuna vastikkeena tai sellaisena suoritusvelvoitteena, josta luovutuksensaaja ottaisi vastattavakseen luovutussopimuksen ehtojen mukaan luovuttajille. Oikeudenvalvontayksikkö esitti valituksen perusteina yksittäiseen hallinto-oikeuden ratkaisuun nojautuen muun ohella, että tulkinnan tulisi olla samanlainen riippumatta siitä, onko kyse osakkeiden myynnistä vai niiden lahjoituksesta. Suorituksista oli sovittu osakkeiden omistusoikeuden siirron yhteydessä. Luovutuksen jälkeen hakija yhtiön osake-enemmistön omistavana sekä yhtiön hallituksen jäsenenä ja toimitusjohtajan sijaisena päättäisi käytännössä myös jaettavasta osingosta.
Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen todeten perusteluissaan seuraavaa:
Varainsiirtoverolain 4 §:n 3 momentissa ja 15 §:n 3 momentissa on säädetty lahjasaantojen verovapaudesta. Lain 20 §:n 1 momenttia on sittemmin muutettu laajentamalla veron perustetta. Viimeksi mainitun säännöksen sanamuodosta ei voida päätellä eikä lain esitöistä tai oikeuskäytännöstä ilmene, että veron perustetta olisi tarkoitettu laajentaa sellaisiin puhtaisiin lahjasaantoihin, joissa ei ole sovittu vastikkeesta tai siihen luettavasta suorituksesta tai suoritusvelvoitteesta. Luovutussopimusten mukaan luovutuksensaaja ei maksa luovuttajille vastiketta tai tee heille muita suorituksia. Lahjanantajien tekemä osinko-oikeuden pidätys on lahjakirjaan perustuva luovutuksensaajan osinko-oikeuksia rajoittava ehto, joka on määrältään laskennallinen ja jonka täyttäminen riippuu yhtiön myöhemmistä osingonjakopäätöksistä. Vaikka otettiinkin huomioon luovutuksensaajan asema yhtiössä, kysymys ei ollut sellaisesta varainsiirtoverolain 20 §:n 1 momentissa tarkoitetusta luovutuksensaajan suoritusvelvoitteesta, josta hän olisi luovutussopimusten ehtojen mukaan ottanut vastattavakseen lahjanantajille tai muulle taholle. Luovutuksissa oli kysymys kokonaisuudessaan lahjoista, joista ei ole suoritettava varainsiirtoveroa.
Oikeudenkäyntikulut
Ennakkoratkaisun hakija vaati vastineessaan oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Hallinto-oikeus hylkäsi vaatimuksen. Hallinto-oikeus totesi perusteluissaan, että Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus oli hylätty. Valitus koski tilannetta, jossa varainsiirtoveroa ei Verohallinnon omien ohjeidenkaan mukaan tullut maksaa. Asiassa oli kuitenkin otettava huomioon, että hakija oli itse pyytänyt verotuskohtelustaan ennakkoratkaisua, eikä olennaiselta osin samanlaisesta kysymyksestä ollut julkaistua oikeuskäytäntöä. Asiaa oli siten pidettävä oikeudellisesti jossain määrin epäselvänä. Lisäksi kun luovutukset oli jo tehty, asiaa ei voitu enää pitää hakijalle taloudellisesti tai muutenkaan ainakaan erityisen merkityksellisenä. Näin ollen ei ollut kohtuutonta, että hakija joutui itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan.