Eduskunnan lakivaliokunta kriittinen EU:n suunnitelmille kiusantekomielessä nostettuja SLAPP-kanteita vastaan
20.9.2022 | OikeusuutisetEuroopan komissio on 27.4.2022 antanut ehdotuksen (COM(2022) 177 final) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi julkista osallistumista harjoittavien henkilöiden suojelemisesta ilmeisen perusteettomilta tai aiheettomilta kanteilta (“strategiset häirintätarkoituksessa nostetut kanteet”, SLAPP-direktiivi). Strategisista häirintätarkoituksessa nostetuista kanteista käytetään lyhennettä SLAPP (Strategic Lawsuit Against Public Participation).
Ehdotuksen tarkoituksena on antaa vähimmäissäännökset strategisia häirintätarkoituksessa nostettuja siviilikanteita vastaan. Ehdotuksen sisältö ilmenee tarkemmin valtioneuvoston kirjelmästä.
Komissio on samalla antanut suosituksen (C(2022) 2428 final) julkista osallistumista harjoittavien toimittajien ja ihmisoikeuksien puolustajien suojelemiseksi ilmeisen perusteettomilta tai aiheettomilta kanteilta (SLAPP-suositus). Suosituksessa jäsenvaltioita kehotetaan muun muassa yleisesti yhdenmukaistamaan prosessilainsäädäntöään direktiiviehdotuksen kanssa sekä järjestämään koulutusta ja tukea ilmiön tunnistamiseksi ja oikeusprosessien tehostamiseksi.
Lakivaliokunnan näkemyksen mukaan direktiiviehdotuksen tavoitteet eivät edellytä jäsenvaltioiden kansallisten prosessioikeuden säännösten pitkälle menevää harmonisoimista. Valiokunta on aiemmassa EU:n demokratiasuunnitelmaa koskevassa lausunnossaan suhtautunut varauksellisesti jäsenvaltioiden prosessioikeudellisen lainsäädännön harmonisoimiseen SLAPP-kanteiden torjumiseksi (ks. LaVL 7/2021 vp). Tulevalla direktiivillä tulee siten pyrkiä EU:n tason vähimmäissääntelyyn, joka on riittävän joustavaa ja jättää jäsenvaltioille liikkumavaraa sääntelyn tavoitteiden toteuttamiseen kansallisella tasolla. Vähimmäissääntelyn on tärkeää olla myös mahdollisimman tasapainoista ja oikeasuhtaista ottaen huomioon oikeusturvaan ja oikeuden saatavuuteen liittyvät näkökohdat.
Valiokunta korostaa ehdotetun vähimmäissääntelyn soveltamisalan rajaamista direktiiviehdotuksen mukaisesti yksityis- ja kauppaoikeudellisiin asioihin. Tämä merkitsee sitä, että ehdotettu sääntely ei tule sovellettavaksi rikosasioihin. Myös se, milloin asialla katsotaan olevan rajat ylittäviä vaikutuksia, tulee määritellä ehdotuksessa mahdollisimman selkeästi ja ennakoitavasti.
Erityistä huomiota lakivaliokunta kiinnittää direktiiviehdotuksen säännöksiin, jotka ovat Suomen voimassa olevalle oikeudelle vieraita. Tällainen on ehdotus kantajalle oikeudenkäyntikulujen tai vahingonkorvauksen turvaamiseksi asetettavasta vakuudesta. Ehdotus voi olla ongelmallinen oikeuden saatavuuden kannalta, sillä ehdotettu vakuus luonteeltaan rajoittaa tuomioistuimeen pääsyä ja voi siten merkittävästi heikentää kantajan oikeutta tehokkaaseen oikeussuojakeinoon. Valiokunta katsoo, että vakuutta koskevan sääntelyn tarve tulee jatkoneuvotteluissa jättää jäsenvaltioiden kansalliseen harkintaan.
Suomen voimassa oleva oikeus ei tunne myöskään perusteettoman siviilikanteen sanktioimista ehdotetulla tavalla ns. varoittavilla seuraamuksilla. Lakivaliokunta suhtautuu ehdotukseen valtioneuvoston tavoin kielteisesti katsoen sen olevan ongelmallinen oikeuden saatavuuden ja tehokkaiden oikeussuojakeinojen kannalta.
Direktiiviehdotuksen mukaan tuomioistuimen tulee voida hylätä kanne varhaisessa vaiheessa oikeudenkäyntiä ilmeisen perusteettomana. Kynnys hylätä kanne varhaisessa vaiheessa oikeudenkäyntiä on jätetty direktiiviehdotuksessa määrittelemättä ja siten kansallisen oikeuden varaan. Valiokunta pitää sääntelytapaa perusteltuna.