Lausunto Euroopan neuvoston yleissopimuksesta ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta; Suomen kolmas valvontakierros

Ulkoministeriölle

Asia:
Suomen Asianajajaliiton lausunto Euroopan neuvoston yleissopimuksesta ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta; Suomen kolmas valvontakierros; VN/19159/2022, VN/19159/2022-UM-1

Suomen Asianajajaliitto kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto Euroopan neuvoston yleissopimuksen täytäntöönpanoa seuraavan asiantuntijaryhmä GRETA:n kyselylomakkeesta. Suomen Asianajajaliiton lausuma koskee sen toimialaan kuuluvia kyselylomakkeen kysymyksiä oikeudellisesta avustamisesta ja oikeusavusta (kohta 2), korvausvaatimuksista (kohta 3) ja valtion korvauksista (kohta 4).

Kysymys 2.1

Oikeudenkäynneistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 a §:n 3 kohdan mukaan tuomioistuin voi määrätä asianomistajalle oikeudenkäyntiavustajan esitutkintaa ja, silloin kun asianomistajalla on vaatimuksia syyttäjän ajamassa asiassa, oikeudenkäyntiä varten, muun muassa vapauteen kohdistuvaa rikosta koskevassa asiassa, jos sitä rikoksen vakavuus, asianomistajan henkilökohtaiset olosuhteet ja muut seikat huomioon ottaen on pidettävä perusteltuna. Asianomistajalle määrätyn oikeudenkäyntiavustajan palkkio maksetaan valtion varoista. Näin ollen ihmiskaupan uhrit saavat maksuttoman oikeusavun esitutkinnasta lukien oikeudenkäynnin päättymiseen asti.

Oikeudenkäynneistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 2 §:n mukaan asianomistajan oikeudenkäyntiavustajaksi on 1 ja 1 a §:n nojalla määrättävä julkinen oikeusavustaja tai asianajaja. Jos sopivaa julkista oikeusavustajaa tai asianajajaa ei ole tiedossa tai siihen on muu erityinen syy, oikeudenkäyntiavustajaksi voidaan määrätä luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetussa laissa tarkoitettu luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja.

Em. säännökset oikeudenkäyntiavustajan määräämisestä ja sen maksuttomuudesta koskevat myös lapsia.

Kysymys 2.2

Koska ihmiskauppa on vapauteen kohdistuva rikos, on jokaisella ihmiskaupan uhrilla oikeus em. tuomioistuimen määräämään asianomistajan oikeudenkäyntiavustajaan riippumatta ihmiskaupparikoksen tyypistä ja uhrin oleskeluoikeuteen liittyvistä seikoista.

Kysymys 2.3

Suomen Asianajajaliitto viittaa edellä kohdassa 2.1. todettuun asianomistajan oikeudenkäyntiavustajan määräämisen edellytyksistä.

Oikeudenkäynneistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan asianomistajan oikeudenkäyntiavustajalle tämän luvun nojalla annettu määräys on voimassa myös erillisessä oikeudenkäynnissä, johon asianomistajan yksityisoikeudellinen vaatimus 3 luvun 3 §:n nojalla määrätään käsiteltäväksi. Näin ollen asianomistajan oikeudenkäyntimääräys kattaa sekä korvausvaatimusten esittämisen rikosasian käsittelyn yhteydessä että erillisessä yksityisoikeudellisia vaatimuksia koskevassa oikeudenkäynnissä.

Suomen Asianajajaliitto kuitenkin huomauttaa siitä, ettei asianomistajan oikeudenkäyntiavustajamääräys kata ihmiskaupan uhrien avustamista tuomion täytäntöönpanossa, millä voi olla vaikutusta uhrien mahdollisuuksiin periä vahingonkorvauksiaan. Asianomistajan oikeudenkäyntiavustajamääräys ei myöskään sisällä avustamista esimerkiksi kantelussa eduskunnan oikeusasiamiehelle taikka valtakunnansyyttäjän toimistolle, millä voi olla vaikutusta uhrien mahdollisuuksiin kannella ihmiskaupparikosten esitutkinnassa ja syyteharkinnassa esiintyvistä puutteista.

Kysymys 2.4

Ihmiskaupan uhreja avustavat sekä yksityiset asianajajat että julkiset oikeusavustajat. Suomen Asianajajaliiton käsityksen mukaan sekä yksityisille avustajille että julkisille oikeusavustajille on ollut saatavilla ihmiskaupan uhrien avustamiseen liittyvää koulutusta. Avustajille ei kuitenkaan ole tarjolla ihmiskaupparikoksien erikoistumisohjelmaa. Suomen Asianajajaliiton käsityksen mukaan Suomessa on yksittäisiä avustajia, jotka ovat erikoistuneet avustamaan ihmiskaupan uhreja.

Oikeudenkäynneistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan asianomistajan oikeudenkäyntiavustajan tulee niin pian kuin mahdollista neuvotella päämiehensä kanssa ja ryhtyä valmistelemaan hänen avustamistaan sekä ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, joita tämän oikeuksien valvominen vaatii. Hänen on tarvittaessa avustettava päämiestään myös haettaessa muutosta ylemmässä oikeusasteessa. Em. lisäksi asianajajaa ja julkista oikeusavustajaa koskevat Suomen Asianajajaliiton hyvää asianajotapaa koskeva sääntely ja valvonta.

Kysymys 2.5

Asianomistajalle määrätyn oikeudenkäyntiavustajan palkkio maksetaan valtion varoista.

Kysymys 3.1

Oikeudenkäynneistä rikosasioissa annetun lain 3 luvun 1 §:n mukaan syyteasian yhteydessä voidaan ajaa syytteessä tarkoitetusta rikoksesta johtuvaa yksityisoikeudellista vaatimusta. Ihmiskaupparikoksen asianomistajan vahingonkorvausvaatimukset käsitellään pääsääntöisesti yhdessä rikosasian kanssa, mutta se voidaan erottaa myös omaksi prosessikseen.

Oikeudenkäynneistä rikosasioissa annetun lain 3 luvun 9 §:n mukaan asianomistajan pyynnöstä syyttäjän on vireille panemansa syyteasian yhteydessä ajettava rikokseen perustuvaa asianomistajan yksityisoikeudellista vaatimusta rikosasian vastaajaa vastaan, jos se voi tapahtua ilman olennaista haittaa eikä vaatimus ole ilmeisen perusteeton. Syyttäjä siis voi ajaa asianomistajan vahingonkorvauksia syytteen rinnalla. Suomen Asianajajaliiton käsityksen mukaan syyttäjä ei kuitenkaan pääsääntöisesti ota asianomistajan vahingonkorvauksia ajaakseen ihmiskauppaa koskevissa prosesseissa.

Kysymys 3.2

Ihmiskaupan uhrit voivat vaatia vahingonkorvauksia sen mukaan, kun vahingonkorvauslaissa säädetään. Pääsääntönä on täyden korvauksen periaate, kun vahinko on aiheutettu tahallisella rikoksella.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n mukaan vahingonkorvaus käsittää hyvityksen henkilö- ja esinevahingosta sekä 4 a ja 6 §:ssä säädetyin edellytyksin kärsimyksestä. Milloin vahinko on aiheutettu rangaistavaksi säädetyllä teolla tai julkista valtaa käytettäessä taikka milloin muissa tapauksissa on erittäin painavia syitä, käsittää vahingonkorvaus hyvityksen myös sellaisesta taloudellisesta vahingosta, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 c §:n 1 momentin mukaan kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika. Saman lainkohdan 2 momentin mukaan pysyvästä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon henkilövahingon laatu ja vaikeusaste sekä vahinkoa kärsineen ikä. Korvausta korottavana tekijänä voidaan lisäksi ottaa huomioon henkilövahingosta vahinkoa kärsineelle aiheutunut elämänlaadun erityinen heikentyminen.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on muun muassa sillä, jonka vapautta on rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu, jota on rangaistavaksi säädetyllä teolla syrjitty, jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu, tai jonka ihmisarvoa on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu muulla, 1–3 kohdassa tarkoitettuihin loukkauksiin verrattavalla tavalla. Saman lainkohdan 2 momentin mukaan korvaus määrätään sen kärsimyksen perusteella, jonka loukkaus on omiaan aiheuttamaan ottaen erityisesti huomioon loukkauksen laatu, loukatun asema, loukkaajan ja loukatun välinen suhde sekä loukkauksen julkisuus.

Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositukset antavat suuntaa sille, minkä suuruisia vahingonkorvauksia fyysisistä ja psyykkisistä sairauksista, vammoista ja kärsimyksestä on tavanomaisesti tuomittu.

Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan vahingonkorvausta voidaan sovitella, jos korvausvelvollisuus harkitaan kohtuuttoman raskaaksi ottaen huomioon vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen varallisuusolot ja muut olosuhteet. Jos vahinko on aiheutettu tahallisesti, on kuitenkin täysi korvaus tuomittava, jollei erityisistä syistä harkita kohtuulliseksi alentaa korvausta.

Kysymys 3.3

Tuomioon perustuvat vahingonkorvaukset voidaan panna täytäntöön ulosoton kautta. Ulosottoa haetaan kirjallisella tai sähköisellä hakemuksella.

Kysymys 3.4

Asianomistajan oleskelu Suomessa ei ole ulosoton hakemisen edellytyksenä. Tällöin on kuitenkin huolehdittava siitä, että asianomistaja on tavoitettavissa ulkomailtakin käsin, jotta hänen ajantasaiset yhteys- ja maksutietonsa ovat saatavilla. Suomen Asianajajaliitto huomauttaa, että jotta asianomistajalla olisi tehokas mahdollisuus periä vahingonkorvaukset ulosoton kautta, tulisi asianomistajan oikeudenkäyntiavustajamääräyksen jatkua vielä tuomion täytäntöönpanoprosessin ajan.

Kysymys 3.5

Työperäisen ihmiskaupan uhrilla on oikeus saada korvaus kärsimistään vahingoista kuten edellä kohdassa 3.2. on todettu. Mikäli palkkasaatavia ja muita työsuhteeseen perustuvia saatavia koskevat vahingot on aiheutettu rangaistavaksi säädetyllä teolla, eli ihmiskaupalla, uhrilla on oikeus vaatia niitä korvattavaksi vahingonkorvauslain mukaisena taloudellisena vahinkona.

Maksamatta olevat palkat lasketaan soveltaen voimassa olevaa työoikeudellista lainsäädäntöä, kuten työsopimuslakia, työaikalakia ja vuosilomalakia, sekä soveltaen alan työehtosopimusta.

Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työsopimuslakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Saman lainkohdan 2 momentin mukaan työsopimuslakia on sovellettava, vaikka vastikkeesta ei ole sovittu, jos tosiseikoista käy ilmi, että työtä ei ole tarkoitettu tehtäväksi vastikkeetta. Saman lainkohdan 3 momentin mukaan lain soveltamista ei estä pelkästään se, että työ tehdään työntekijän kotona tai hänen valitsemassaan paikassa eikä sekään, että työ suoritetaan työntekijän työvälineillä tai -koneilla.

Uhrin oikeus vaatia työsuhteeseen perustuvia palkkasaatavia perustuu siihen, onko osoitettavissa, että työtä on tehty työsopimuslain 1 luvun 1 §:ssä tarkoitetussa työsopimussuhteessa. Työsuhteen olemassaolo on siis tapauskohtaista arviointia työnteon olosuhteista eikä työsuhteen olemassaolo edellytä kirjallista työsopimusta. Näin ollen myös ilman työsopimusta ja epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevät voivat vaatia maksamatta olevia palkkoja, mikäli työsopimussuhteen tunnusmerkit tapauksessa täyttyvät.

Kysymys 3.6

Suomen Asianajaliiton käsityksen mukaan asianajajille ja julkisille oikeusavustajille on tarjolla koulutusta ihmiskaupan uhrien avustamisesta, mihin sisältyy myös korvausvaatimuksia ja niiden perintää koskevat osuudet. Lisäksi koulutusta on tarjolla insolvenssioikeudesta.

Kysymys 4.1

Rikoksella luonnolliselle henkilölle aiheutettu vahinko korvataan valtion varoista siten kuin rikosvahinkolaissa säädetään. Ihmiskaupan uhreilla on oikeus hakea korvausta Valtiokonttorilta riippumatta oleskelustatuksesta tai kansallisuudesta. Ihmiskaupparikoksen tyyppi sekä uhrin ikä kuitenkin vaikuttavat siihen, mikä on valtion maksamien korvausten enimmäismäärä loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä.

Rikosvahinkolain 2 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan korvaus kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta ja pysyvästä haitasta määrätään vahingonkorvauslain 5 luvun 2 c §:ssä säädettyjen perusteiden mukaan. Korvaus kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta on kuitenkin enintään 10 000 euroa vähennettynä 19 §:ssä tarkoitetun muualta tulevan korvauksen määrällä.

Rikosvahinkolain 2 luvun 9 § 1 momentin mukaan loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä suoritetaan korvaus muun muassa sille, jonka seksuaalista itsemääräämisoikeutta on rikoksella loukattu tai jonka vapautta muuten on rikoksella loukattu. Saman lainkohdan 2 momentin mukaan korvaus kärsimyksestä määrätään vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 2 momentissa säädettyjen perusteiden mukaan. Korvaus on kuitenkin enintään 3 300 euroa vähennettynä tämän lain 19 §:ssä tarkoitetun muualta tulevan korvauksen määrällä. Seksuaalirikoksen uhrille voidaan kuitenkin suorittaa korvausta enintään 8 800 euroa tai, jos uhri oli tekohetkellä kahdeksaatoista vuotta nuorempi, enintään 15 000 euroa vastaavasti vähennettynä.

Rikosvahinkolain 2 luvun 16 § 1 momentin mukaan sen lisäksi, mitä 13 ja 14 §:ssä säädetään, esinevahinko voidaan harkinnan mukaan korvata kokonaan tai osaksi, jos vahinko on määrältään huomattava ja jos sen syntymiseen on vaikuttanut vahinkoa kärsineen iästä, sairaudesta, vammasta tai muusta sellaisesta syystä johtunut avuttomuus. Harkinnassa on otettava huomioon vahinkoa kärsineen taloudelliset ja muut olosuhteet. Saman lainkohdan 2 momentin mukaan korvausta voidaan 1 momentissa säädetyin edellytyksin suorittaa myös sellaisesta taloudellisesta vahingosta, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon.

Rikosvahinkolain 2 luvun 17 §:n mukana vahinkoa kärsineelle suoritetaan saman vahinkotapahtuman perusteella korvauksia esinevahingosta ja taloudellisesta vahingosta yhteensä enintään 25 500 euroa vähennettynä 19 §:ssä tarkoitettujen muualta tulevien korvausten yhteismäärällä.

Rikosvahinkolain 3 luvun 19 §:n mukaan rikosvahinkolain nojalla suoritettavasta korvauksesta vähennetään korvaus, jonka hakija on saman vahingon johdosta saanut tai ilmeisesti on oikeutettu saamaan muun lain tai vapaaehtoisen vakuutuksen perusteella, jollei 2 tai 3 momentista muuta johdu. Sama koskee korvausta, jonka hakija on saanut tai kohtuudella saatavissa olevan selvityksen mukaan on oikeutettu saamaan vieraan valtion lain perusteella. Saman lainkohdan 2 momentin mukaan rikoksentekijältä tai vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 1 tai 3 momentin mukaan korvausvelvolliselta tuleva vahingonkorvaus vähennetään vain siltä osin kuin sitä on suoritettu.

Kysymys 4.2

Rikosvahinkolain 4 luvun 30 §:n mukaan, jos korvausta koskevaa asiaa on käsitelty tuomioistuimessa, Valtiokonttorin on otettava päätöksensä perustaksi tuomioistuimen asiassa antama ratkaisu.

Korvausten enimmäismäärien osalta Suomen Asianajajaliitto viittaa vastaukseen kohdassa 4.1.

Kysymys 4.3

Rikosvahinkolain 1 luvun 2 §:n mukaan korvausta suoritetaan Suomessa tehdyllä rikoksella aiheutetusta vahingosta. Korvausta ei kuitenkaan suoriteta, jos vahinkoa kärsineellä ei korvaushakemuksen tekohetkellä ole eikä rikoksen tekohetkellä ollut asuinpaikkaa Suomessa tai muussa Euroopan unionin jäsenvaltiossa ja jos vahingon yhteys Suomeen on muutoinkin vähäinen.

Rikosvahinkolain esitöiden (HE 192/2005) asuinpaikalla tarkoitetaan pykälässä niin sanottua kansainvälisyksityisoikeudellista asuinpaikkaa. Henkilöllä on katsottava olevan tällainen asuinpaikka siinä valtiossa, jossa hän asuu ja jossa hänellä on tosiasiallisesti keskeinen elämänympäristönsä. Harkittaessa, missä henkilöllä on asuinpaikka, otetaan ennen muuta huomioon asumisen kestoaika ja yhtäjaksoisuus sekä muut sellaiset tosiseikat, jotka ovat osoituksena henkilön tosiasiallisista siteistä tuohon valtioon. Pelkkä tilapäinen oleskelu tietyssä valtiossa esimerkiksi lomanvieton, yksittäisen työtehtävän tai lyhyehkön ajan kestävän opiskelun vuoksi ei riitä perustamaan asuinpaikkaa oleskeluvaltiossa. Korvauksen suorittaminen ei sulkeutuisi aina pois silloinkaan, kun vahinkoa kärsineellä ei hakemuksen tekoaikana ole eikä rikoksen tekohetkelläkään ollut asuinpaikkaa Euroopan unionin alueella. Vahingon jääminen korvaamatta rajoitussäännöksen nojalla edellyttäisi lisäksi, että vahingolla on muutoinkin vähäinen yhteys Suomeen.

Suomen Asianajajaliitolla ei ole tiedossa, että Valtiokonttori olisi hylännyt Suomessa tehdyissä ihmiskaupparikostapauksissa uhrin rikosvahinkokorvausvaatimuksen em. perusteilla.

Kysymys 4.4

Rikosvahinkolain 4 luvun 29 §:n mukaan hakijalle suoritetaan vaatimuksesta kohtuullinen korvaus tämän lain mukaisen korvauksen hakemisesta aiheutuneista kuluista, jos hänelle on asian tuomioistuinkäsittelyä varten myönnetty oikeusapua tai määrätty oikeudenkäyntiavustaja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 a §:n nojalla. Samoin menetellään, jos asiaa ei ole käsitelty tuomioistuimessa, mutta hakija täyttää oikeusavun saamiselle säädetyt taloudelliset edellytykset. Hakemuskuluja ei kuitenkaan korvata, jos hakemus on selvästi perusteeton. Näin ollen asianomistajan oikeudenkäyntiavustajamääräys kattaa rikosvahinkohakemuksen laatimisesta aiheutuneen avustajan palkkion.

 

Helsingissä, 31. päivänä elokuuta 2022

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO

Niko Jakobsson
Asianajajaliiton pääsihteeri

 

Laati: Emilia Kaikkonen, asianajaja, Helsinki