Lausunto luonnoksesta Verohallinnon ohjeeksi Raportoitavista rajat ylittävistä järjestelyistä

Verohallinnolle

LAUSUNTO luonnoksesta Verohallinnon ohjeeksi Raportoitavista rajat ylittävistä järjestelyistä (VH/6107/00.01.00/2021)

 Suomen Asianajajaliitto (jäljempänä ”Asianajajaliitto”) kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta Verohallinnon ohjeeksi Raportoitavista rajat ylittävistä järjestelyistä (jäljempänä ”Ohjeluonnos”)

Ohjeluonnoksessa on päivitetty aiempaa Verohallinnon ohjetta Raportoivaista rajat ylittävistä järjestelyistä. Asianajajaliitto pitää erityisesti vapautetun palvelun tarjoajan velvollisuuden kuvauksen päivitystä tarpeellisena muutoksena, kuten Asianajajaliitto on jo kyseiseen Verohallinnon ohjeeseen liittyen aiemmin lausunut. Asianajajaliitto lausuu mainittuun lukuun tehdyistä muutoksista erityisesti asianajajien näkökulmasta ja esittää lausuntonaan seuraavaa:

1. Yleistä

Asianajajaliitto katsoo, että Ohjeluonnoksen luvun 4.3.2 uusi muotoilu vastaa selvästi paremmin Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä (VaVM 19/2019 vp) todettua, ja muutoinkin Ohjeluonnos ottaa paremmin huomioon asianajosalaisuuden, verrattuna ohjeen aiempaan muotoiluun, jonka virheellisyyteen Asianajajaliitto on kiinnittänyt huomiota.

Yleisenä kommenttina Asianajajaliitto korostaa, että asianajajia velvoittavien normien lähtökohtana on aina päämiehen yksityisyyden ja oikeusturvan suojaaminen, josta voidaan poiketa vain päämiehen suostumuksella. Muissa tilanteissa asianajajan on tapauskohtaisesti tarkasti ja huolellisesti itse selvitettävä, onko kyseessä OK 17 luvun 13 §:n 1 tai 3 momentin tai nimenomaisesti asianajajia koskevan AAL 5 c §:n kattamat tiedot. Asianajajaliitto korostaa, että asianajosalaisuus on säädetty nimenomaan asianajajan päämiehen suojaksi, ei asianajajan itsensä. Asianajaja joutuu ottamaan tämän huomioon tulkitessaan sitä, mitkä tiedot ovat asianajosalaisuuden alaisia.

Tässä yhteydessä on myös huomattava, että asianajajan vastuu rikkomuksista on erittäin ankaraa, seurauksena voi olla jopa sakkoa tai vankeutta. Seuraukset voivat siten olla hyvin äärimmäisiä, mikä korostaa asianajajien päämiesten suojaksi säädettyjen velvollisuuksien tärkeyttä ja sitä, että lainsäädännöllä on haluttu ohjata asianajajia nimenomaan pidättyvyyteen toimeksiantotietojen antamisessa kenellekään ulkopuoliselle ilman päämiehen suostumusta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että asianajajan tulee tietoja antaessaan ottaa huomioon myös se, voiko esimerkiksi sinällään anonymisoitu tieto toimeksiannosta yhdistettynä julkisuudessa olevaan tai myöhemmin julkiseksi tulevaan tietoon paljastaan asianajosalaisuuden alaista tietoa.

2. Yksityiskohtaiset huomiot

Ohjeluonnoksessa viitataan Valtiovarainvaliokunnan mietintöön VaVM 19/2019 vp, muun muassa siltä osin, kun siinä todetaan, että “Muut 4 ja 5 §:ssä tarkoitetut tiedot tulisi lähtökohtaisesti antaa, sillä niiden antaminen ei pääsääntöisesti loukkaisi asianajosalaisuutta“. Ohjeluonnokseen tulisi myös lisätä mietinnön seuraava virke, jossa todetaan: “Jos olisi kuitenkin osoitettavissa, että tiedon antaminen loukkaisi asianajosalaisuutta, tietoja ei tältä osin tulisi antaa.” Jälkimmäisen virkkeen poisjättäminen antaa Asianajajaliiton näkemyksen mukaan epätäydellisen kuvan siitä, mitä Valtiovarainvaliokunta on lausunut. 

Ohjeluonnoksessa on todettu, että “Asianajajaliitto ohjeistaa asianajosalaisuudesta“, mikä pitää paikkansa. Tämän lausuman voisi vielä täsmentää muotoon: “Suomen Asianajajaliitto ohjeistaa asianajajia asianajajien salassapitovelvollisuuden suhteesta raportoitavia rajat ylittäviä järjestelyjä koskevaan sääntelyyn sekä salassapitovelvollisuudesta yleisesti osana hyvää asianajajatapaa koskevaa ohjeistusta.“

Ohjeluonnoksessa ohjeistetaan vapautettua palvelun tarjoajaa ilmoittamaan asianomaiselle verovelvolliselle tai saman järjestelyn toiselle palvelun tarjoajalle, että he ovat ilmoitus- tai tiedonantovelvollisia käsillä olevasta järjestelystä, ja toimitettava heille Verohallinnolta saamansa viitenumero. Tämä ohjeistus on ongelmallinen asianajajaa koskevan salassapitovaatimusten kannalta. Asianajosalaisuus koskee ensinnäkin koko asianajotoimeksiannon sisältöä ja myös sen olemassaoloa. Jos asianajajan päämiehen tai toisen palvelun tarjoajan pitää ilmoittaa asianajajan itsensä saama viitenumero, paljastuu tätä kautta asianajotoimeksiannon olemassaolo. Asianajajien on myös noudatettava erityistä varovaisuutta toisille välittäjille näiden raportointivelvollisuudesta tehtävien ilmoitusten osalta, koska Suomen sääntelyyn ei ole rakennettu palomuuria, joka estäisi näitä ilmoittamasta asianajajan henkilöllisyyttä omassa raportissaan. Tarvetta varovaisuuteen lisää myös seuraavassa käsitelty oikeuskäytäntö.

Asianajajaliitto huomauttaa, että asianajosalaisuuden suhdetta raportoitaviin rajat ylittäviin järjestelyihin käsitellään parhaillaan Euroopan unionin tuomioistuimessa (asia C-694/20) ja annetussa julkisasiamiehen lausunnosta on nähtävissä, että asianajosalaisuus on laaja kattaen asiakkaan saaman neuvon sisällön sekä koko asianajotoimeksiannon olemassaolon. Tämä tarkoittaa sitä, että myös anonyymi raportointi voi rikkoa asianajosalaisuutta, jos se paljastaa asianajotoimeksiannon olemassaolon. Viimeistään kun Euroopan unionin tuomioistuin antaa ratkaisun mainitussa asiassa, jos se on tältä osin julkisasiamiehen lausunnon mukainen, Verohallinnon ohjetta tulee tältä osin muuttaa. Asianajajaliitto kuitenkin katsoo, että ottaen huomioon edellä kuvatut asianajosalaisuuden laajuuden tulkintaan vaikuttavat tekijät, Ohjeluonnoksessa tulisi jo nyt selvyyden vuoksi todeta, että viitenumeroa ei kuitenkaan tarvitse antaa tai ilmoitusta toiselle välittäjälle tehdä, jos tämä rikkoisi asianajosalaisuutta.

Helsingissä 31. päivänä heinäkuuta 2022

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO

Niko Jakobsson

Pääsihteeri

LAATI: Asianajaja Ritva Aalto, Helsinki

Suomen Asianajajaliiton lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 120 asianajajaa. Tämä lausunto on valmisteltu vero-oikeuden asiantuntijaryhmässä.