Lausunto komission 11.5.2022 antamasta direktiiviehdotuksesta

LAUSUNTO EHDOTUKSESTA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI KOSKIEN VELAN JA OMAN PÄÄOMAN PERUSTEELLA YRITYSVEROTUKSESSA TEHTÄVÄÄ VÄHENNYSTÄ JA KORON VÄHENNYSKELPOISUUDEN RAJOITTAMISTA (BRYSSEL, 11.5.2022 COM(2022) 216 FINAL)

Suomen Asianajajaliitto (jäljempänä ”Asianajajaliitto”) kiittää mahdollisuudesta lausua komission 11.5.2022 antamasta direktiiviehdotuksesta, jolla on tarkoituksena saattaa oman pääoman ehtoisen rahoituksen verokohtelu lähemmäs vieraan pääoman ehtoisen rahoituksen verokohtelua.

Direktiivin tarkoitus

Ehdotetun direktiivin tarkoituksena on puuttua koordinoidusti vieraan ja oman pääoman ehtoisen rahoituksen eriarvoiseen verokohteluun sisämarkkinoilla tasapainottamalla vieraan ja oman pääoman ehtoisen rahoituksen verokohtelua Euroopan unionissa. Direktiivissä annetaan säännöt, joiden mukaan oman pääoman lisäykset olisivat tietyin edellytyksin verovähennyskelpoisia. Vaikka veronkierron torjunta ei ole tämän direktiivin päätarkoitus, se sisältää myös koron vähennysoikeutta rajoittavan säännön, jota on tarkoitus soveltaa rinnakkain ATAD-direktiivin[1] koron vähennysoikeutta rajoittavien sääntöjen kanssa. Asianajajaliitto pitää direktiiviehdotuksen tavoitteita sinänsä kannatettavina, mutta kehottaa kiinnittämään huomiota tiettyihin, vaikutusten neutraaliutta koskeviin seikkoihin. 

Asianajajaliiton huomiot

Asianajajaliitto katsoo, että kansalliset erityispiirteet tulisi huomioida direktiiviehdotuksen jatkokäsittelyssä Euroopan unionin neuvoston työryhmässä. Suomen osalta tulisi huomioida erityisesti asunto-osakeyhtiöt, keskinäiset kiinteistöosakeyhtiöt ja mankala-yhtiöt, joiden liiketaloudellinen toimintatapa ja verotuskäytäntö ovat poikkeuksellisia verrattuna muualla Euroopan unionissa esiintyviin yhtiömuotoihin ja tyyppitapauksiin.

Asunto-osakeyhtiöllä tarkoitetaan asunto-osakeyhtiölain (1599/2009, muutoksineen) 1 luvun 2 §:n mukaan osakeyhtiötä, jonka yhtiöjärjestyksessä määrätty tarkoitus on omistaa ja hallita vähintään yhtä sellaista rakennusta tai sen osaa, jossa olevan huoneiston tai huoneistojen yhteenlasketusta lattiapinta-alasta yli puolet on yhtiöjärjestyksessä määrätty osakkeenomistajien hallinnassa oleviksi asuinhuoneistoiksi. Keskinäinen kiinteistöosakeyhtiö on puolestaan asunto-osakeyhtiölain 28 luvun 2 §:n mukaan sellainen muu osakeyhtiö kuin 1 luvun 2 §:ssä tarkoitettu asunto-osakeyhtiö, jonka yhtiöjärjestyksessä määrätty tarkoitus on omistaa ja hallita vähintään yhtä rakennusta tai sen osaa ja jonka jokainen osake yksin tai yhdessä toisten osakkeiden kanssa tuottaa oikeuden hallita yhtiöjärjestyksessä määrättyä yhtiön rakennuksessa olevaa huoneistoa taikka muuta osaa yhtiön rakennuksesta tai sen hallinnassa olevasta kiinteistöstä. Tuloverolain (1535/1992, muutoksineen) 53 §:n mukaan osakkeenomistajien saama etu huoneistoista, joihin heillä on yhtiöjärjestyksen tai osuuskunnan sääntöjen nojalla hallintaoikeus, ei ole veronalaista tuloa asunto- tai kiinteistöyhteisöille. Keskinäisten kiinteistöosakeyhtiön ja asunto-osakeyhtiön osakkeenomistajat kattavat yhtiölle aiheutuvat (tulot ylittävät) kulut vastikesuorituksilla, minkä seurauksena keskinäinen kiinteistöosakeyhtiö ja asunto-osakeyhtiö tekee lähtökohtaisesti nollatuloksen. Vastikkeiden maksamisvelvollisuus perustuu yhtiöjärjestykseen.

Mankala-yhtiöt toimivat niin ikään omakustannusperiaatteella, jolloin osakkaat saavat ostaa mankala-yhtiöstä sähköä tuotantokustannusten hinnalla. Mankala-yhtiölle muodostuu liiketoiminnan tulojen ja menojen erotuksesta veronalaista tuloa ja veroja maksettavaksi vain, jos yhtiön tulot ovat menoja ja poistoja suuremmat. Tavallisesti näin ei ole, vaan omakustannusperiaatteesta johtuen mankala-yhtiön liiketoiminnan perusteella muodostuu verotettavaa tuloa vasta osakkeenomistajan verotuksessa. Mankala-periaatteen soveltaminen verotuksessa perustuu 1960-luvulla annettuihin korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuihin KHO 1963-1-5 ja KHO 1968-11-521, jotka koskivat sähköyhtiöitä. Ratkaisuissa katsottiin, etteivät yhtiöt anna peiteltyä osinkoa osakkailleen markkinahintaa matalammin hinnoitellun sähkön muodossa. Yhtiöt luovuttivat tuottamansa sähkön omistajilleen näiden omistusosuuksien suhteessa ja osakkaat olivat velvollisia vastaamaan voimalaitoksen kustannuksista samassa suhteessa. Mankala-periaatteella toimivien keskinäisten sähköyhtiöiden tuloverotuksessa ei ole ratkaisujen antamisen jälkeen sovellettu verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995, muutoksineen) 29 §:n säännöstä peitellystä osingosta, eikä niiltä ole verotuskäytännössä edellytetty saman lain 31 §:n mukaista markkinaehtoperiaatteen noudattamista.

Edellä kuvatusta keskinäisten kiinteistöosakeyhtiöiden, asunto-osakeyhtiöiden ja mankala-yhtiöiden luonteesta johtuen tällaiset yhtiöt tekevät lähtökohtaisesti nollatuloksen, eikä niiden omassa pääomassa siten tapahdu muutoksia tilikauden tuloksen seurauksena. Asianajajaliitto katsoo, että direktiiviehdotus ei tämänhetkisessä muodossaan täytä sille asetettuja tavoitteita keskinäisten kiinteistöosakeyhtiöiden, asunto-osakeyhtiöiden tai mankala-yhtiöiden osalta. Koska keskinäiset kiinteistöosakeyhtiöt, asunto-osakeyhtiöt ja mankala-yhtiöt eivät lähtökohtaisesti tee voittoa, nämä yhtiöt eivät hyödy samalla tavoin kuin muut yhtiöt direktiivin ehdotuksesta oman pääoman lisäyksiin liittyvien nimelliskorkojen vähennyskelpoisuudesta. Ehdotetut korkovähennysrajoitukset toisaalta kiristäisivät niiden mahdollisuuksia vähentää vieraan pääoman ehtoisia korkoja. Näin ollen ehdotettu direktiivi ei kohtelisi keskinäisiä kiinteistöosakeyhtiöitä, asunto-osakeyhtiöitä ja mankala-yhtiöitä neutraalisti verrattuna muihin yhtiöihin, sillä niihin kohdistuisi ainoastaan tiukempi korkojen vähennysrajoitus ilman direktiivin suomia etuja.

Asianajajaliiton ehdotus

Mankala-yhtiöiden merkitys on korostunut entisestään Suomessa kansallisen yleisen edun kannalta, kun energialähteiden korvattavuus on heikentynyt kivihiilen ja turpeen energiakäytön vähentämisen sekä Venäjän aggression seurauksena. Lisäksi mankala-yhtiöihin on tehty merkittäviä investointeja riittävän energiatuotannon mahdollistamiseksi. Jos edellä mainittua epäkohtaa mankala-yhtiöiden osalta ei korjata direktiivin jatkokäsittelyssä, energian tuotantokustannukset kasvaisivat mankala-yhtiöiden rahoituskustannusten kasvun seurauksena. Vastaavasti keskinäisten kiinteistöosakeyhtiöiden ja asunto-osakeyhtiöiden osalta korkovähennysrajoitukset johtaisivat myös suoraan niiden omistamien kiinteistöjen kiinteiden kulujen kasvuun ja vuokrien sekä muiden asumiskustannusten nousuun Suomessa.

Ehdotettu direktiivi ei huomioi suomalaisia erityispiirteitä, jotka liittyvät keskinäisiin yhtiöihin. Tämän vuoksi ehdotettu direktiivi ei tältä osin onnistu tavoitteissaan verotuksen neutraliteetin lisäämiseksi, vaan aiheuttaa päinvastoin aiempaa pahempia neutraliteettiongelmia keskinäisten yhtiöiden osalta. Asianajajaliitto ehdottaa ensisijaisesti, että direktiiviin neuvoteltaisiin jäsenvaltioille mahdollisuus vapauttaa keskinäisten kiinteistöosakeyhtiöiden, asunto-osakeyhtiöiden ja mankala-yhtiöiden kaltaiset toimijat direktiivin soveltamisalasta, vastaavasti kuin rahoitusalan yritykset.  Toissijaisesti Asianajajaliitto ehdottaa, että direktiiviin neuvoteltaisiin jäsenvaltioille mahdollisuus huomioida keskinäisten kiinteistöosakeyhtiöiden, asunto-osakeyhtiöiden ja mankala-yhtiöiden kaltaisten toimijoiden oma pääoma direktiivin voimaantulohetkellä (alustavasti 1.1.2024) ja mahdollistaa nimelliskorkojen vähennys tästä alkusaldosta vähintään 60 vuodeksi. 

[1] Neuvoston direktiivi (EU) 2016/1164, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2016, sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta.