EU-tuomioistuin: Suomessa pidätetyt romanialaiset on vapautettava, koska heitä ei ole luovutettu määräajassa Romaniaan
29.4.2022 | OikeusuutisetKun henkilöä ei ole luovutettu vahvistetussa määräajassa, hänet on päästettävä vapaaksi
Romanian oikeusviranomainen antoi vuonna 2015 kansalaisistaan C:stä ja CD:stä eurooppalaisen pidätysmääräyksen viiden vuoden vankeusrangaistusten ja kolmen vuoden täydentävien rangaistusten täytäntöönpanoa varten. Rangaistukset oli annettu vaarallisten ja erittäin vaarallisten huumausaineiden kaupasta sekä järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumisesta.
C ja CD ovat olleet näiden eurooppalaisten pidätysmääräysten täytäntöönpanemiseksi toimitettujen menettelyjen kohteena Ruotsissa. Ruotsin viranomaiset määräsivät vuonna 2020 tekemillään päätöksillä C:n ja CD:n luovutettavaksi Romanian viranomaisille. C ja CD poistuivat kuitenkin ennen näiden luovuttamispäätösten täytäntöönpanoa Ruotsista Suomeen. C ja CD otettiin 15.12.2020 kiinni ja säilöön Suomessa kyseessä olevien eurooppalaisten pidätysmääräysten perusteella.
Suomen korkein oikeus määräsi 16.4.2021 tekemillään päätöksillä heidät luovutettaviksi Romanian viranomaisille. Keskusrikospoliisi vahvisti ensimmäiseksi luovuttamisajankohdaksi 7.5.2021. C:n ja CD:n kuljetusta Romaniaan lentoteitse ei kyetty tätä ennen järjestämään covid-19-pandemian vuoksi. Seuraavaksi luovuttamispäiväksi vahvistettiin 11.6.2021. Luovuttamista lykättiin kuitenkin uudelleen lentoliikenteeseen liittyneiden ongelmien vuoksi. Kolmanneksi luovuttamispäiväksi vahvistettiin CD:n osalta 17.6.2021 ja C:n osalta 22.6.2021. Tälläkään kertaa luovuttamista ei voitu järjestää, sillä C ja CD olivat hakeneet kansainvälistä suojelua Suomessa. Tämän jälkeen C ja CD vaativat tekemillään hakemuksilla yhtäältä, että heidät päästetään vapaaksi säilöstä, sillä määräaika luovuttamiselle oli kulunut umpeen, ja toisaalta, että heidän luovuttamistaan siirretään heidän turvapaikkahakemustensa vuoksi. Nämä hakemukset jätettiin tutkimatta. Käsiteltävässä pääasiassa on kyse C:n ja CD:n näihin päätöksiin kohdistamista muutoksenhakemuksista korkeimmalle oikeudelle.
Puitepäätöksen 2002/5841 23 artiklassa vahvistetaan säännöt, joita sovelletaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella etsittyjen henkilöiden luovuttamiseen sen jälkeen kun täytäntöönpanojäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat tehneet lopullisen päätöksen tällaisten henkilöiden luovuttamisesta. Ellei etsittyä henkilöä luovuteta lyhyen määräajan kuluessa, hänet on päästettävä vapaaksi 23 artiklan 5 kohdan nojalla. Jos luovuttaminen estyy ylivoimaisen esteen vuoksi, määräaikaa voidaan 23 artiklan 3 kohdan nojalla jatkaa, edellyttäen että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ja pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen sopivat välittömästi uudesta luovuttamispäivästä.
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy ensin, kattaako ylivoimaisen esteen käsite oikeudelliset esteet, jotka johtuvat eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön vireille panemista täytäntöönpanojäsenvaltion lainsäädäntöön perustuvista oikeuskeinoista, kun täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen on tehnyt lopullisen luovuttamispäätöksen.
Unionin tuomioistuin on 28.4.2022 antamassaan tuomiossa vahvistanut, että ennalta arvaamattomana seikkana ei voida pitää sitä, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena oleva henkilö turvautuu täytäntöönpanojäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen menettelyjen puitteissa oikeuskeinoihin riitauttaakseen luovuttamisensa pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion viranomaisissa tai että luovuttaminen tämän vuoksi viivästyy. Luovuttamisen oikeudellisia esteitä, jotka johtuvat kyseisen henkilön vireille panemista oikeuskeinoista, ei näin ollen voida pitää ylivoimaisena esteenä. Puitepäätöksen 23 artiklassa säädettyjen luovuttamista koskevien määräaikojen ei siis voida katsoa keskeytyneen täytäntöönpanojäsenvaltiossa vireillä olevien sellaisten menettelyjen vuoksi, jotka eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena oleva henkilö on pannut vireille, kun täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen on tehnyt lopullisen luovuttamispäätöksen. Täytäntöönpanojäsenvaltion viranomaisilla on näin ollen lähtökohtaisesti edelleen velvollisuus luovuttaa kyseinen henkilö pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion viranomaisille vahvistetuissa määräajoissa.
Tämän jälkeen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy ensiksikin, onko vaatimusta eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen myötävaikutuksesta noudatettu silloin, kun täytäntöönpanojäsenvaltio on antanut poliisiviranomaisen tehtäväksi tarkistaa ylivoimaisen esteen olemassaolon ja eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön säilössäpidon edellytykset sekä päättää tarvittaessa uudesta luovuttamispäivästä, kun otetaan huomioon, että kyseisellä henkilöllä on oikeus milloin tahansa saattaa asia täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen käsiteltäväksi, jotta tämä lausuisi edellä mainituista seikoista. Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, onko 23 artiklassa tarkoitettujen määräaikojen katsottava päättyneen, minkä vuoksi kyseinen henkilö on päästettävä vapaaksi, jos olisi katsottava, ettei vaatimusta täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen myötävaikutuksesta ole noudatettu.
Unionin tuomioistuin toteaa, ettei puitepäätöksen 23 artiklassa edellytettyä täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen myötävaikutusta ylivoimaisen esteen olemassaolon arvioimiseksi ja tarvittaessa uuden luovuttamispäivän vahvistamiseksi voida antaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen täytäntöönpanojäsenvaltion poliisiviranomaisen tehtäväksi. Se, että täytäntöönpanojäsenvaltion poliisiviranomainen toteaa ylivoimaisen esteen ja että uusi luovuttamispäivä vahvistetaan tämän jälkeen ilman täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen myötävaikutusta, ei näet täytä puitepäätöksen 23 artiklassa säädettyjä muodollisia vaatimuksia riippumatta siitä, onko tämä ylivoimainen este todellinen. Näin ollen tilanteessa, jossa täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen myötävaikutusta ei ole ollut, puitepäätöksen 23 artiklassa säädettyjä määräaikoja ei voida pätevästi jatkaa ja pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa mainittujen määräaikojen on katsottava päättyneen.
Unionin tuomioistuin muistuttaa, että puitepäätöksen 23 artiklassa säädetään nimenomaisesti, että jos eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena oleva henkilö on kyseisten määräaikojen päättyessä edelleen säilöön otettuna, hänet on päästettävä vapaaksi. Tästä täytäntöönpanojäsenvaltioon kohdistuvasta velvollisuudesta ei ole säädetty tällaisen tilanteen varalta poikkeuksia. Kun otetaan huomioon täytäntöönpanojäsenvaltion velvollisuus jatkaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanomenettelyä, tämän jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on silloin, kun pidätysmääräyksen kohteena oleva henkilö päästetään vapaaksi, toteutettava kaikki tarpeellisiksi katsomansa toimenpiteet henkilön pakenemisen estämiseksi, vapaudenmenetyksen käsittäviä toimenpiteitä lukuun ottamatta.
EU-tuomioistuimen tiedote: fi