EU tuomioistuimen täysistunto hylkäsi Unkarin ja Puolan kanteet ehdollisuusmekanismista, jonka mukaan unionin rahoitusten saaminen edellyttää oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamista

Mekanismin hyväksymisellä on asianmukainen oikeusperusta, se sopii yhteen SEU 7 artiklassa määrätyn menettelyn kanssa ja siinä noudatetaan erityisesti rajoja, jotka unionille annetulla toimivallalla on, sekä kunnioitetaan oikeusvarmuuden periaatetta.

Parlamentti ja neuvosto antoivat 16.12.2020 asetuksen, jossa säädetään yleisestä ehdollisuusjärjestelmästä unionin talousarvion suojaamiseksi siinä tapauksessa, että oikeusvaltion periaatteita loukataan jossakin jäsenvaltiossa. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi asetuksessa annetaan neuvostolle mahdollisuus hyväksyä komission ehdotuksesta suojatoimenpiteitä, jollaisia ovat esimerkiksi unionin talousarviosta katettavien maksujen keskeyttäminen tai yhden tai useamman tästä talousarviosta katettavan ohjelman hyväksynnän keskeyttäminen.

Unkari ja Puola ovat kumpikin nostaneet unionin tuomioistuimessa kanteen, jossa ne vaativat kyseisen asetuksen kumoamista. Kummankin kanteen perusteina ovat erityisesti asianmukaisen oikeusperustan puuttuminen EU- ja EUT-sopimuksista, SEU 7 artiklassa määrätyn menettelyn kiertäminen, unionin toimivallan ylittyminen ja oikeusvarmuuden periaatteen loukkaaminen. Argumentaationsa tueksi Unkari ja Puola ovat viitanneet neuvoston oikeudellisen yksikön luottamukselliseen lausuntoon, joka koskee kyseiseen asetukseen johtanutta alkuperäistä ehdotusta, ja neuvoston vastustuksesta huolimatta unionin tuomioistuin hyväksyy kyseisen viittauksen sen ylivoimaisen yleisen edun perusteella, jota lainsäädäntömenettelyn läpinäkyvyys merkitsee.

Näissä molemmissa asioissa Unkari ja Puola ovat tukeneet toisiaan, kun taas Belgia, Tanska, Saksa, Irlanti, Espanja, Ranska, Luxemburg, Alankomaat, Suomi, Ruotsi ja komissio ovat esiintyneet asioissa väliintulijoina parlamentin ja neuvoston tukena. Parlamentin pyynnöstä unionin tuomioistuin on käsitellyt asiat nopeutetun menettelyn mukaisesti. Asiat on lisäksi annettu unionin tuomioistuimen täysistunnon ratkaistaviksi, koska on otettu huomioon se perustavanlaatuinen merkitys, joka on niiden nostattamalla kysymyksellä mahdollisuuksista, jotka voivat seurata perussopimuksista, jotta unioni voi suojella talousarviotaan ja taloudellisia etujaan tilanteessa, jossa oikeusvaltion periaatteita on loukattu jäsenvaltioissa.

Unionin tuomioistuin toteaa ensiksi asetuksen oikeusperustasta, että asetuksessa säädetty menettely voidaan panna vireille vain, mikäli on olemassa perusteltuja syitä katsoa paitsi, että oikeusvaltion periaatteita loukataan jossakin jäsenvaltiossa, myös ja varsinkin, että tällainen loukkaaminen vaikuttaa tai uhkaa vakavasti vaikuttaa riittävän suoraan unionin talousarvion moitteettomaan varainhoitoon tai unionin taloudellisten etujen suojaamiseen. Lisäksi toimenpiteet, joita asetuksen nojalla voidaan hyväksyä, koskevat yksinomaan unionin talousarvion toteuttamista, ja ne kaikki ovat omiaan rajoittamaan unionin talousarviosta peräisin olevia rahoituksia sen mukaan, miten kyseinen loukkaaminen vaikuttaa tai uhkaa vakavasti vaikuttaa unionin talousarvioon. Niinpä asetuksella on tarkoitus suojata unionin talousarviota vaikutuksilta, jotka johtuvat riittävän suoraan oikeusvaltion periaatteiden loukkauksista, eikä sinänsä säätää seuraamuksia tällaisista loukkauksista.

Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin palauttaa mieleen, että se, että jäsenvaltiot kunnioittavat yhteisiä arvoja, joihin unioni perustuu, jotka ovat jäsenvaltioiden yksilöimiä ja jakamia ja joilla määritellään unionin suoranainen identiteetti jäsenvaltioille yhteisenä oikeusjärjestyksenä – näinä arvoina ovat muiden muassa oikeusvaltio ja yhteisvastuu –, oikeuttaa jäsenvaltioiden välisen keskinäisen luottamuksen. Koska tämä kunnioittaminen siis on edellytys sille, että kaikki perussopimusten soveltamisesta jäsenvaltioon johtuvat oikeudet toteutuvat, unionin on voitava puolustaa näitä arvoja toimivaltansa rajoissa.

Unionin tuomioistuin täsmentää tältä osin yhtäältä, että kyseisten arvojen kunnioittaminen ei voi rajoittua velvollisuuteen, jota ehdokasvaltion on noudatettava liittyäkseen unioniin ja josta se voisi vapautua liittymisensä jälkeen. Toisaalta se korostaa, että unionin talousarvio on yksi tärkeimmistä välineistä, joilla unionin poliitikoissa ja toimissa voidaan konkretisoida perustavanlaatuinen periaate yhteisvastuusta jäsenvaltioiden välillä, ja että tämän periaatteen toteuttaminen unionin talousarvion välityksellä perustuu keskinäiseen luottamukseen, joka jäsenvaltioilla on kyseiseen talousarvioon kirjattujen yhteisten resurssien vastuullisessa käytössä.

Unionin talousarvion moitteeton varainhoito ja unionin taloudelliset edut voivat vakavasti vaarantua siitä, että jäsenvaltiossa loukataan oikeusvaltion periaatteita. Tällaiset loukkaukset nimittäin voivat johtaa muun muassa sen takeen puuttumiseen, että unionin talousarviosta katettavat menot täyttävät kaikki unionin oikeudessa asetetut rahoitusedellytykset ja siis vastaavat päämääriin, joita unioni tavoittelee rahoittaessaan tällaisia menoja.

Niinpä asetuksessa säädetyn kaltainen horisontaalisen ehdollisuuden mekanismi, jonka mukaan unionin talousarviosta peräisin olevien rahoitusten saaminen edellyttää jäsenvaltiolta oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamista, voi kuulua perussopimuksilla unionille annettuun toimivaltaan vahvistaa unionin talousarvion toteuttamista koskevia ”varainhoitosääntöjä”.

Toiseksi unionin tuomioistuin toteaa, että asetuksessa säädetyllä menettelyllä ei kierretä SEU 7 artiklassa määrättyä menettelyä ja siinä noudatetaan unionille annetun toimivallan rajoja.

SEU 7 artiklassa määrätyllä menettelyllä nimittäin on tarkoitus antaa neuvostolle mahdollisuus määrätä niiden yhteisten arvojen, joihin unioni perustuu ja joilla määritellään unionin identiteetti, vakavista ja jatkuvista loukkauksista seuraamuksia, jotta asianomainen jäsenvaltio voidaan muun muassa velvoittaa lopettamaan kyseiset loukkaukset. Asetuksella sitä vastoin pyritään suojaamaan unionin talousarviota ja tekemään näin vain, jos kyseessä on sellainen oikeusvaltion periaatteiden loukkaaminen jäsenvaltiossa, joka vaikuttaa tai uhkaa vakavasti vaikuttaa unionin talousarvion moitteettomaan toteuttamiseen. Niinpä SEU 7 artiklan mukaisella menettelyllä ja asetuksessa säädetyllä menettelyllä tavoitellaan eri päämääriä ja kummallakin on selvästi erillinen kohde.

Lisäksi on niin, että koska asetuksessa annetaan komissiolle ja neuvostolle mahdollisuus tutkia vain tilanteita tai menettelyjä, jotka voidaan lukea jäsenvaltion viranomaisten syyksi ja jotka ovat unionin talousarvion moitteettoman toteuttamisen kannalta merkityksellisiä, asetuksessa mainituille toimielimille annetut valtuudet eivät ylitä unionille annetun toimivallan rajoja.

Kolmanneksi siitä Unkarin ja Puolan argumentista, jonka mukaan oikeusvarmuuden periaatetta on loukattu erityisesti siltä osin kuin niiden mukaan asetuksessa ei määritellä oikeusvaltion käsitettä eikä myöskään oikeusvaltion periaatteita, unionin tuomioistuin korostaa, että se on oikeuskäytännössään selostanut laajasti periaatteita, jotka asetukseen sisältyvät kyseisen käsitteen tunnusmerkkeinä, että näiden periaatteiden lähde on jäsenvaltioidenkin omissa oikeusjärjestyksissään tunnustamissa ja soveltamissa yhteisissä arvoissa ja että kyseiset periaatteet johtuvat sellaisesta oikeusvaltion käsitteestä, jonka jäsenvaltiot jakavat ja johon ne yhtyvät, niiden valtiosääntöperinteen yhteisenä arvona. Niinpä unionin tuomioistuin katsoo, että jäsenvaltiot kykenevät selvittämään riittävän tarkasti sen keskeisen sisällön ja ne vaatimukset, jotka ilmenevät kustakin kyseisestä periaatteesta.

Lisäksi unionin tuomioistuin täsmentää, että asetuksen mukaan siinä säädettyjen suojatoimenpiteiden hyväksyminen edellyttää, että oikeusvaltion periaatteen loukkaamisen ja unionin moitteettomaan varainhoitoon tai unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvan vaikutuksen tai tällaisen vaikutuksen vakavan uhan välillä osoitetaan olevan todellinen yhteys ja että tällaisen loukkauksen on koskettava tilannetta tai menettelyä, joka voidaan lukea jäsenvaltion viranomaisen syyksi ja joka on unionin talousarvion moitteettoman toteuttamisen kannalta merkityksellinen. Se toteaa, että vakavan uhan käsitettä täsmennetään unionin varainhoitosäännöstössä, ja korostaa, että suojatoimenpiteiden, jotka voidaan hyväksyä, on oltava täysin oikeassa suhteessa vaikutukseen, joka todetulla loukkauksella on unionin talousarvioon. Unionin tuomioistuin toteaa erityisesti, että tällaiset toimenpiteet voivat koskea muita kuin niitä toimia ja ohjelmia, joihin tällainen loukkaus vaikuttaa, vain siinä määrin kuin se on ehdottomasti tarpeen koko talousarvion suojaamista koskevan tavoitteen saavuttamiseksi. Lopuksi unionin tuomioistuin toteaa, että komission on noudatettava unionin tuomioistuinten valvonnassa sellaisia tiukkoja menettelyvaatimuksia, jotka edellyttävät muiden muassa useita asianomaisen jäsenvaltion kuulemisia, ja katsoo, että asetus täyttää oikeusvarmuuden periaatteen vaatimukset.

Näin ollen unionin tuomioistuin hylkää Unkarin ja Puolan nostamat kanteet kokonaisuudessaan.

Tiedotteet: fi sv