Lausunto asianajosalaisuuden tulkinnasta valtion oikeusapu- ja edunvalvontapiirien tehtävissä kertyvissä arkistolain perusteella pysyvästi säilytettävissä (arkistoitavissa) asiakirjatiedoissa

Lausuntopyyntönne: KA/27845/07.01.01.01.00/2021

Lausuntopyyntö asianajosalaisuuden tulkinnasta valtion oikeusapu- ja edunvalvontapiirien tehtävissä kertyvissä arkistolain perusteella pysyvästi säilytettävissä (arkistoitavissa) asiakirjatiedoissa

Suomen Asianajajaliitto (jäljempänä ”Asianajajaliitto”) kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa, ja esittää pyydettynä lau­suntona seuraavaa.

Yleistä asianajosalaisuudesta

Asianajajista annetun lain (496/1958) 5 c §:ssä on säädetty asianajajan salassapitovelvollisuudesta eli asianajosalaisuudesta, jota on täsmennetty asianajajia edellä mainitun lain 5 §:n nojalla velvoittavissa hyvää asianajajatapaa koskevissa ohjeissa. Asianajosalaisuus koskee kaikkea sellaista tietoa, jonka asianajaja on saanut tietoonsa tuomioistuinmenettelyn ja/tai toimeksiantotyön eli oikeudellisen neuvonnan yhteydessä. Asianajosalaisuuden katsotaan koskevan tehtävissään myös julkisia oikeusavustajia valtion oikeusapu- ja edunvalvontapiireistä annetun lain (477/2016) 8 §:n sekä luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia heitä sääntelevän lain (715/2011) 8 §:n nojalla. Hyvään asianajajatapaan, joka velvoittaa myös julkisia oikeusavustajia, sisältyy myös muita kuin toimeksiantoon välittömästi kuuluvia asiakkaaseen ja tämän oloihin liittyviä tietoja suojaava vaitiolovelvollisuus. Lisäksi edellä mainittuja oikeusavustajia rajoittavat oikeudenkäymiskaaren, esitutkintalain ja pakkokeinolain salassapitoa ja todistamiskieltoa koskevat salassapitosäännökset.

OK 17 luvun 13 §:ään lisättiin vuonna 2015 3 momentti, jonka mukaan:

Pykälän 3 momentin mukaan asianajaja tai luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetussa laissa tarkoitettu oikeudenkäyntiavustaja taikka valtion oikeusaputoimistoista annetussa laissa tarkoitettu julkinen oikeusavustaja ei saa luvattomasti todistaa yksityisen tai perheen salaisuudesta taikka liike- tai ammattisalaisuudesta, josta hän on muussa kuin 1 momentissa tarkoitetussa tehtävässään saanut tiedon. Tuomioistuin voisi kuitenkin määrätä asianajajan, ns. lupalakimiehen tai julkisen oikeusavustajan todistamaan, jos syyttäjä ajaa syytettä rikoksesta, josta on säädetty rangaistukseksi vähintään kuusi vuotta vankeutta. Lisäksi todistamiskielto voitaisiin murtaa, jos erittäin tärkeät syyt ottaen huomioon asian laatu, todisteen merkitys asian ratkaisemisen kannalta ja seuraukset sen esittämisestä sekä muut olosuhteet sitä vaativat.

Salassapitovelvollisuus koskee kaikkia toimeksiantotehtäviä niin oikeudenkäyntiasioissa, oikeudenkäyntien välttämiseen liittyvissä asioissa kuin muissa oikeudellisen neuvonannon asioissa. Momentissa tarkoitettu tehtävä on siis luonteeltaan oikeudellinen avustaminen oikeudenkäynnin ulkopuolisessa asiassa, kuten testamentin laadinta tai yrityskaupan tekemisessä avustaminen sopimusneuvotteluihin osallistumalla ja laatimalla sopimus. Momentin kannalta on olennaista oikeudellista apua antavan ja päämiehen välinen luottamussuhde sekä ensiksi mainitun toiminnan riippumaton luonne luottamussuhteen ulkopuolisista tahoista.

Asianajosalaisuus suojaa asiakkaita ja turvaa jokaisen mahdollisuuden hakea lainopillista apua oikeudellisten asioidensa hoitamiseen luottamuksellisesti, varmistaen näin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja oikeusturvan toteutumisen. Asianajosalaisuus liittyy Suomessa perustuslain sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen turvaamaan oikeuteen oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Oikeudenmukainen oikeudenkäynti turvataan perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaan lailla. Tähän sisältyy myös oikeus saada oikeudellista apua, oikeus valita oikeusavustaja ja oikeus neuvotella oikeusavustajan kanssa luottamuksellisesti (HE 309/1993 vp, s. 74/II). Asianajajille ja oikeudenkäyntiavustajille on säädetty velvollisuus asianajosalaisuuksien säilyttämiseen.

Perustuslakivaliokunta on arvioinut asianajosalaisuuteen kohdistuvia tiedonsaantioikeuksia pitämällä lähtökohtana luottamuksellisuuden kunnioittamista (PeVL 58/2002 vp, s. 2). Perustuslakivaliokunta on korostanut myös asianajotoiminnan ja muun oikeudellisen avustamisen riippumattomuutta suhteessa viranomaisiin. Asianajosalaisuudella on merkitystä myös perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän ja erityisesti kotirauhan suojan kannalta. Lisäksi se liittyy perustuslain 18 §:ssä turvattuun ammatinharjoittamisoikeuteen.

EU-tuomioistuin on katsonut, että asianajajan on oltava riippumaton suhteessa julkiseen valtaan, muihin toimijoihin ja ulkopuolisiin (asia C-309/99, Wouters, 102 kohta). EU-tuomioistuin on myös katsonut, että käsitys asianajajakunnasta riippumattomana ja oikeudenhoidon etujen mukaisesti toimivana ammattikuntana, jota valvotaan yleisen edun nimissä asetettujen ammattieettisten ja kurinpitosääntöjen kautta, on osa unionin oikeusjärjestystä ja oikeusvaltioperiaatetta (asia C-155/79, AM & S Europe v. Komissio, 24 kohta ja asia C-550/07 P, Akzo Nobel Chemicals ja Acros Chemicals v. Komissio ym., 42 kohta).

Asianajosalaisuudesta vapautuminen

Asianajosalaisuudesta voi vapautua vain tilanteissa, joissa joko asiakas vapauttaa oikeudenkäyntiavustajan salassapitovelvollisuudesta, erityislaki velvoittaa nimenomaisesti tietojen antamiseen asianajajalle säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä tai mikäli tuomioistuin velvoittaa asianajajan todistamaan asiasta. Tuomioistuin voi velvoittaa asianajajan todistamaan, mikäli:

• syyttäjä ajaa syytettä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta, tai
• jos erittäin tärkeät syyt ottaen huomioon asian laatu, todisteen merkitys asian ratkaisemisen kannalta ja seuraukset sen esittämisestä sekä muut olosuhteet sitä vaativat.

Jälkimmäisen kriteerin täyttymisen on katsottu lain esitöissä olevan hyvin korkean kynnyksen takana. Tuomioistuin joutuu tekemään aina tapauskohtaisen harkinnan, eikä yksin todisteen tarve riitä salassapitovelvollisuuden murtamiseen, vaan tuomioistuimen tulee tehdä asiassa kokonaisarvio esitöissä määriteltyjen tarkkojen kriteerien pohjalta.

Salassapitovelvollisuus ja arkistoitavat asiakirjat

Asianajajaliitto on aiemmin Kansallisarkistolle antamassaan lausunnossa todennut, että asianajosalaisuuden ajallista kestoa ei olla rajoitettu, vaan tällainen, asianajosalaisuuden piiriin määrätty aineisto on pidettävä pysyvästi salaisena. Salassapitovelvollisuus jatkuu esimerkiksi toimeksiannon päätyttyä sekä tiedot antaneen henkilön kuoltua. Siten Asianajajaliitto on katsonut, ettei Kansallisarkiston tule luovuttaa tällaisia asiakirjoja ulkopuolisille. Tärkeää on huomioida myös se, että asianajosalaisuus on viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin (julkisuuslaki, 621/1999) nähden erillinen salassapitoperuste (julkisuuslain 1 §: Viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei tässä tai muussa laissa erikseen toisin säädetä).

Sen lisäksi mitä asianajajalain 5 c §:ssä säädetään nimenomaisesti asianajosalaisuudesta, lain 5 §:n mukaan asianajajan tulee rehellisesti ja tunnollisesti täyttää hänelle uskotut tehtävät sekä kaikessa toiminnassaan noudattaa hyvää asianajajatapaa. Sama velvollisuus on muun muassa valtion oikeusapu- ja edunvalvontapiireistä annetun lain 8 §:ssä säädetty julkisille oikeusavustajille. Hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden (B 1) kohdassa 4.3 todetaan, että asianajajan salassapito- ja vaitiolovelvollisuus on ajallisesti rajoittamaton ja sillä, jota salassapito- ja vaitiolovelvollisuus suojaa, on kuitenkin oikeus vapauttaa asianajaja salassapito- ja vaitiolovelvollisuudesta. Lisäksi asianajaja voi vapautua salassapito- ja vaitiolovelvollisuudestaan siinä määrin kuin

• siihen on laista tai asianajajaliiton säännöistä johtuva velvollisuus;
• se on välttämätöntä asianajajan puolustautuessa itseensä kohdistuvilta vaatimuksilta; tai
• se on asianajajan asiakkaaltaan olevan saatavan perimiseksi välttämätöntä.

Asianajajaliitto katsoo, ettei asianajosalaisuuden suojaan sisälly poikkeuksia sen osalta, luovutetaanko tieto esimerkiksi tutkimuskäyttöön. Kuten todettu, asianajosalaisuutta koskevat poikkeukset koskevat ainoastaan sellaisia tilanteita, joissa asiakas vapauttaa asianajajan salassapitovelvollisuudesta, erityislaki velvoittaa nimenomaisesti tietojen antamiseen asianajajalle säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä tai mikäli tuomioistuin velvoittaa asianajajan todistamaan asiasta. Vaikka aineistoja tarjottaisiin tutkimuskäyttöön esimerkiksi salassapitosopimusjärjestelyin, asianajosalaisuuksia sisältävien aineistojen hyödyntäminen tutkimuskäytössä olisi joka tapauksessa rajoitettua, ottaen huomioon tutkimustoimintaan yleensä liittyvä julkaisutarve.

Asianajajaliiton ei ole mahdollista ottaa yksityiskohtaisesti kantaa siihen, mikä on yksittäisen aineistotyypin status asianajosalaisuuteen nähden. Asianajajaliitto huomauttaa, että sellaiset asiakirjat, jotka kuuluvat oikeudenkäyntiasiakirjoina julkisuusperiaatteen piiriin, ovat julkisia ja siten Romeo-tietojärjestelmien juttukortteihin sisältyvät tiedot eivät kaikin osin ole salassa pidettäviä. Toisaalta on hyvin todennäköistä, että esimerkiksi oikeusaputoimistoissa laaditut omat muistiinpanot ja muistiot voivat sisältää asianajosalaisuuksiksi luokiteltavia tietoja. Siten perusteltua olisi, että lähtökohtaisesti kaikki sellainen aineisto, joka ei ole oikeudenkäyntiasiakirjana julkista, olisi salassa pidettävää.

Asianajajaliitto kehottaa arkistointitoiminnassa harkitsemaan julkisten asiakirjojen selkeää erottelua sellaisista asiakirjoista, jotka ovat asianajosalaisuuden alaisia ja tarvittaessa merkitsemään asianajosalaisuuksia sisältävät asiakirjat asianajosalaisuuden yksilöivällä salassapitomerkinnällä.

Muut kuin viranomaisilta saadut asiakirjat

Asianajajaliitto kiinnittää huomiota siihen, että Kansallisarkistolle on saatettu toimittaa asianajajosalaisuuden alaista materiaalia esimerkiksi yksittäisen asianajajan tai asianajotoimiston toimesta. On ensisijaisen tärkeää, että myös tällainen materiaali säilytetään asianajosalaisuuden huomioivalla tavalla.

Helsingissä 17.1.2022

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO

Niko Jakobsson
Suomen Asianajajaliiton pääsihteeri