KHO: Omaishoidon tuen myöntäminen perustuu kunnan harkintaan, tuomioistuimen tehtävänä on varmistaa myöntämiskriteerien asianmukaisuus

KHO:2021:193 Omaishoidon tuki – Hoitopalkkio – Kunnassa vahvistetut tuen myöntämiskriteerit – Hoidon sitovuus ja vaativuus – Hoitoisuuden muutos – Koronaviruspandemia

X:n kunnassa oli myönnetty 11-vuotiaan A:n hoidon tukemiseksi omaishoidon tuen palkkiota kunnassa hyväksyttyjen omaishoidon tuen myöntämisperusteiden alemman hoitoryhmän mukaisesti. Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys siitä, oliko kunta voinut hylätä hakemuksen omaishoidon tuen väliaikaisesta korottamisesta ylempään hoitoryhmään tilanteessa, jossa A oli jäänyt koulusta kotiin koronaviruspandemian vuoksi.

A:n hoitoisuuden muutosta oli kunnassa arvioitu uudelleen ja todettu, että hoitoisuuspisteet olivat hieman nousseet sen vuoksi, että A oli kokoaikaisesti kotihoidossa. Lapsen ei tästä huolimatta arvioitu täyttävän ylemmän hoitoryhmän myöntämisperusteita.

Korkein hallinto-oikeus totesi samoin kuin hallinto-oikeus, että omaishoidon tuki on lakisääteinen määrärahasidonnainen sosiaalipalvelu, jonka järjestämiseen kunnalla on yleinen velvollisuus. Tuen myöntäminen yksittäistapauksessa perustuu kuitenkin kunnan harkintaan. Tuomioistuimen tehtävänä on varmistaa kunnan myöntämiskriteerien sekä asiassa saadun tapauskohtaisen selvityksen perusteella, että ratkaisu perustuu myös tältä osin asianmukaiseen harkintavallan käyttöön.

Hallinto-oikeus oli arvioinut A:n hoitoisuutta saamansa selvityksen ja X:n kunnan hyväksymien omaishoidon tuen myöntämisperusteiden valossa ja todennut, ettei ollut ilmennyt, että kunnan viranomainen olisi sen päätöksentekohetkellä tiedossa olleiden seikkojen perusteella arvioinut väärin A:n hoidon sitovuuden ja vaativuuden tai ylittänyt harkintavaltansa. Korkein hallinto-oikeus arvioi asiaa samoista lähtökohdista kuin hallinto-oikeus eikä muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta.

KHO:2021:193