Lausunto Verohallinnon ohjeluonnoksista liittyen osinkojen, korkojen ja rojaltien lähdeverotukseen ja suorituksen maksajan velvollisuuksiin

Verohallinnolle

 

Lausuntopyyntönne dnrot VH/3437/00.01.00/2021 ja VH/5004/00.01.00/2021, 22.10.2021

LAUSUNTO VEROHALLINNON OHJELUONNOKSISTA LIITTYEN OSINKOJEN, KORKOJEN JA ROJALTIEN LÄHDEVEROTUKSEEN JA SUORITUKSEN MAKSAJAN VELVOLLISUUKSIIN

Suomen Asianajajaliitto jäljempänä (”Asianajajaliitto”) kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksista Verohallinnon ohjeiksi ”Lähdevero osingosta, korosta ja rojaltista sekä suorituksen maksajan velvollisuudet” sekä ”Rajoitetusti verovelvollisen osingot, korot ja rojaltit”.

Koska Verohallinnon ohjeluonnoksissa on paljon yhtymäkohtia, antaa Asianajaliitto lausuntonsa molemmista ohjeluonnoksista samalla kertaa. Asianajajaliitto toivoo, että näistä yhtymäkohdista johtuen molempien ohjeluonnosten laatijat ottavat lausunnon huomioon kokonaisuudessaan. Lausuntonaan Asianajajaliitto esittää seuraavaa.

Yleistä

Nyt lausunnon kohteena olevat Verohallinnon ohjeluonnokset pohjautuvat osittain jo aiemmin olemassa olleisiin ohjeisiin ja kokoavat osinkojen, korkojen ja rojaltien lähdeverotusta koskevia ohjeita saman kattavamman ohjeistuksen piiriin, josta ohje ”Lähdevero osingosta, korosta ja rojaltista sekä suorituksen maksajan velvollisuudet” on laadittu suorituksen maksajan näkökulmasta ja ohje ”Rajoitetusti verovelvollisen osingot, korot ja rojaltit” on laadittu suorituksen saajan näkökulmasta. Lisäksi ohjeita on täydennetty ja ohjeissa on esimerkiksi huomioitu hallintarekisteröidyille osakkeille maksettujen osinkojen lähdeverotusta koskevat vuoden 2021 alusta voimaan tulleet lakimuutokset.

Asianajajaliitto pitää osinkojen, korkojen ja rojaltien lähdeverotusta koskevien laajempien ohjeiden antamista tarpeellisena, mutta kiinnittää huomioita erityisesti ohjeistuksen kohtiin, jotka voivat vaikeuttaa oikean lähdeveron pidättämistä sekä kohtiin, jotka edellyttäisivät ohjeiden tarkentamista.

Ohjeluonnoksessa ”Rajoitetusti verovelvollisen osingot, korot ja rojaltit” on esimerkiksi käsitelty tulon tosiasiallisen edunsaajan määritelmää, mutta tältä osin ohje jää lähinnä OECD:n kommentaarin referoinniksi ja kaipaisi tältä osin tarkennusta. Molempien ohjeiden osalta olisi lisäksi tärkeää, että hallintarekisteröidyille osakkeille maksettujen osinkojen lähdeverotusta koskevassa Verohallinnon ohjeen ”Osingonsaajan itse antaman ilmoituksen sisältö, voimassaolo ja luotettavuuden todentaminen” (dnro VH/669/00.01.00/2020) käytännön soveltamisessa ilmenneet ongelmat otetaan huomioon ohjeiden viimeistelyssä, jotta nämä samat haasteet eivät siirry nyt lausunnon kohteena oleviin ohjeluonnoksiin.

Asianajajaliitto pitää verovelvollisten oikeusturvan ja oikeusvarmuuden kannalta erittäin tärkeänä, että Verohallinnon ohjeet ovat riittävän täsmällisiä ja tarkkarajaisia. Ohjeiden selkeys ja yksityiskohtaisuus korostuu erityisesti lähdeverotuksessa, joka on oma-aloitteista verotusta. Asianajajaliitto myös korostaa, että Verohallinnon ohjeilla ei voida määritellä verovelvollisten velvollisuuksia ja niiden perusteita. Tietyiltä osin ohjeluonnoksissa esitetään Asianajajaliiton käsityksen mukaan verovelvollisille soveltuvaa lainsäädäntöä laajempaa selvitys- ja huolellisuusvelvollisuutta. Tämän kaltainen ohjeistus on omiaan hämärtämään Verohallinnon ohjeiden ja lainsäädännön välistä eroa. Tätä ei voida Asianajajaliiton mielestä pitää hyväksyttävänä.

Ohjeluonnos ”Lähdevero osingosta, korosta ja rojaltista sekä suorituksen maksajan velvollisuudet”

 Lähdeverokannan suorituskohtainen varmistaminen

Ohjeluonnoksen luvussa ”Perittävän lähdeveron määräytyminen” (luku 1.3) on todettu, että maksajan on varmistettava suorituskohtaisesti, mitä lähdeverokantaa saajaan voidaan soveltaa ja täyttyvätkö soveltamisedellytykset kyseessä olevan suorituksen osalta.

Ohjeluonnoksen luvussa 2.2.2 (Vastaava toteamus sisältyy myös ohjeluonnoksen lukuun 2.2.3.1.) on taas todettu suorituskohtaisesta varmistamisesta seuraavasti: ”Osingonsaajan on esitettävä lähdeverolain 10 §:ssä tarkoitettu selvitys siihen osingonmaksuun liittyen, johon verosopimusta sovelletaan. Maksajan on varmistettava, että soveltamisedellytykset täyttyvät maksuhetkellä. Esimerkiksi lähdeverokortti myönnetään yleensä kuluvalle kalenterivuodelle ja saajan on esitettävä voimassa oleva lähdeverokortti ennen osingon maksamista.” 

Asianajajaliitto huomauttaa, että edellä viitatut kohdat huomioiden jää epäselväksi, että katsotaanko osingon maksajan kannalta riittäväksi suorituskohtaiseksi verosopimuksen soveltamisedellytysten varmistamiseksi se, että osingonsaaja on esittänyt osingon maksuvuonna myönnetyn lähdeverokortin osingon maksajalle, vai edellytetäänkö maksajalta tämän lisäksi osingon maksuhetkellä tehtäviä muita toimenpiteitä tai esimerkiksi Principal Purpose Test -määräyksen tai kansallisen veronkiertosäännöksen mahdolliseen soveltumiseen liittyviä tutkimisvelvoitteita.

Asianajajaliitto viittaa tältä osin lähdeverolain 10 §:ään, jonka sanamuoto edellyttää, että tulon saaja on ennen suorituksen maksamista esittänyt maksajalle selvityksen kotipaikastaan ja muista sopimuksen soveltamisen edellytyksistä (kuten lähdeverokortin). Näin ollen lain sanamuoto huomioiden lainsäädäntö ei siten edellytä tutkimisvelvoitteita osingon maksuhetkellä, vaan on riittävää, että selvitys verosopimuksen soveltamisen edellytyksistä on saatu ennen osingon maksamista.

Tulkinnallisuuksien välttämiseksi ohjeessa olisikin suositeltavaa täsmentää, että kuluvalle kalenterivuodelle myönnetyn lähdeverokortin katsotaan olevan riittävä osoitus verosopimuksen soveltumisesta.

Perimisvelvollisen selvitysvelvollisuuden laajuus

Ohjeluonnoksen luvussa 1.3 todetaan muun ohella, että ”Lähdeveroetua ei voida myöntää tulon osalta, jos maksajan tai hänen puolestaan toimivan palveluntarjoajan käytettävissä olevien tietojen perusteella etuuden myöntämiseen voi soveltua verosopimuksen Principal Purpose Test -määräys tai kansallinen veronkiertosäännös (OVML 10 §, VML 28 §).”

Asianajajaliitto huomauttaa, että on epäselvää, mitä maksajan tai hänen puolestaan toimivan palveluntarjoajan ”käytettävissä olevilla tiedoilla”, jonka perusteella Principal Purpose Test -määräyksen tai kansallisen veronkiertosäännöksen soveltumista tulisi arvioida, tosiasiassa tarkoitetaan. Asianajajaliitto huomauttaa myös, että kyseiset säännökset ovat hyvin tulkinnanvaraisia ja niitä koskeva oikeus- ja verotuskäytäntö on hyvin vajavaista. Lisäksi säännökset voivat soveltua huomattavan monen kaltaisiin tilanteisiin.

Ottaen huomioon lähdeverotuksen luonne oma-aloitteisena verona ja erityisesti listattujen yhtiöiden osalta lähdeveron perimisprosessin massaluonteisuus, on osingon maksajan selvitysvelvollisuus pyrittävä määrittelemään oikeusvarmuuden näkökulmasta mahdollisimman täsmällisesti ja tarkkarajaisesti. Lisäksi on huomattava, että osingonmaksu tapahtuu usein riippumattomien osapuolten välillä.

Yleinen viittaus veronkiertosäännösten soveltamiseen ei Asianajajaliiton käsityksen mukaan täytä tätä vaatimusta, eikä veronkierron arviointia tulisi lähtökohtaisesti edellyttää osingon maksajilta tai säilyttäjiltä. Mahdolliseen veronkiertoon pitäisi lähtökohtaisesti puuttua Verohallinnon toimesta maksuunpanemalla lähdevero lähdeverolain 16 §:n mukaisesti suorituksensaajalle, koska perimisvelvollisen ei voida kohtuudella olettaa arvioivan veronkiertosäännösten soveltumista, eikä näiden soveltamatta jättämistä lähdeveron perinnässä voida siten pitää perimisvelvollisen laiminlyöntinä. Joka tapauksessa Verohallinnon ohjeessa tulisi vähintäänkin esittää esimerkkejä tapauksista, joissa perimisvelvollisen tulisi havaita olevan kyse tilanteesta, jossa Principal Purpose Test tai kansallinen veronkiertonormi vaikuttaisi sovellettavaan lähdeveroprosenttiin.

Vastaavasti ohjeeseen tulisi sisällyttää täsmällisiä ja tarkkarajaisia esimerkkejä tosiasiallisen edunsaajan käsitteen tulkinnasta. Ohjeluonnokseen on tältä osin sisällytetty vain yksi esimerkki (esimerkki 2), joka koskee ulkomaalaisen läpivirtausyksikön käsittelyä. Asianajajaliitto huomauttaa, että läpivirtausyksiköitä ei tyypillisesti pidetä verosopimussubjekteina eikä läpivirtausyksikölle maksettaviin osinkoihin voida siten soveltaa verosopimusta. Siten ulkomaisten läpivirtausyksiköiden osalta ei tyypillisesti ole kyse tosiasiallisen edunsaajan määrittämisestä, vaan verosopimussubjektin ja sovellettavan verosopimuksen määrittämisestä. Ohjeeseen olisi tarpeen sisällyttää kattavasti esimerkkejä tosiasiallisen edunsaajan määräytymisestä erityisesti, jos perimisvelvollisen tulee selvittää osinkojen tosiasiallinen edunsaaja. Esimerkkien tulisi olla mahdollisimman kattavia, selkeitä ja tarkkoja, jotta perimisvelvollinen voi niiden perusteella arvioida oman selvittämisvelvollisuutensa laajuutta.

Asianajajaliitto niin ikään huomauttaa, että useissa tapauksissa osingon välittää käytännössä ulkomainen säilyttäjäpankki, jonka ei ole mahdollista arvioida Suomen kansalliseen lakiin sisältyvien säännösten soveltumista. Jotta nämä ohjeen kohdat eivät tule merkittävästi hankaloittamaan verosopimusten soveltamista ja nostamaan Suomesta ulkomaille maksettavien osinkojen lähdeverokantoja – ja siten nostamaan lähdeveron palautushakemusten lukumäärää ja mahdollisesti vaikuttamaan negatiivisesti Suomen houkuttelevuuteen sijoituskohteena – pitää Asianajajaliitto tärkeänä, että ohjetta tullaan tältä osin selventämään. Myös ulkomaisten säilyttäjien tapauksessa korostuu ohjeen täsmällisyyden vaatimus oikeusvarmuuden luomiseksi.

Ohjeluonnoksessa esitetty perimisvelvollisen laaja tutkimisvelvollisuus on haaste ja se tulisi johtamaan perittyjen lähdeverojen määrän huomattavaan kasvuun, minkä seurauksena lähdeveron palautushakemusten määrä tulisi nousemaan merkittävästi. Tämä on havaittu jo hallintarekisteröityjä osakkeita koskevien lakimuutosten osalta, jotka ovat aiheuttaneet suomalaisten liikkeeseenlaskijoiden osingoista perittyjen lähdeverojen määrän kaksin- jopa kolminkertaistumisen vuosien 2019 ja 2021 välillä, koska osingon maksajat tai säilyttäjäpankit eivät voi ottaa kantaakseen mahdollisesta alipidätyksestä johtuvaa veroriskiä. Tämä on johtanut lähdeverojen maksimipidätysten tekemiseen ja aiheuttanut lähdeverojen määrän räjähdysmäisen kasvun.

Sovellettavien lähdeverokantojen nousu johtuu ainakin osittain täsmällisen ja tarkkarajaisen ohjeistuksen puutteesta. Jotta oikeita lähdeverokantoja voitaisiin soveltaa mahdollisimman kattavasti lähteellä, tulisi Verohallinnon ohjeessa ilmaista selvästi, mitä seikkoja lähdeveron perimisvelvollisen tulee konkreettisesti selvittää, jotta se on täyttänyt selvittämisvelvollisuutensa. Ohjeluonnoksessa ei ole esitetty selvitysvelvollisuuden laajuutta tarpeeksi konkreettisesti, mikä rajoittaa oikeiden lähdeverokantojen soveltamista. Epäselvä ohjeistus ei luo perimisvelvollisille tarpeellista oikeusvarmuutta verosopimusten oikean soveltamisen tueksi.

Selvittämisvelvollisuuden tulee kattaa ainoastaan sellaiset seikat, jotka perimisvelvollinen voi vaivatta selvittää. Sellaisten seikkojen osalta, joita perimisvelvollisen (esim. listayhtiön) ei voida kohtuudella katsoa selvittävän, kuten Principal Purpose Test -määräyksen ja yleisen veronkiertosäännöksen soveltuminen, ei voida katsoa kuuluvan tämän selvitysvelvollisuuden piiriin, vaan näihin tulee puuttua lähtökohtaisesti Verohallinnon toimesta maksuunpanemalla lähdevero suorituksensaajalle. Myös tosiasiallisen edunsaajan osalta selvitysvelvollisuus tulee rajata ohjeessa täsmällisesti ja tarkkarajaisesti.

Asianajajaliitto huomauttaa, että oikeusvarmuuden näkökulmasta on myös tarpeellista, että perimisvelvollinen voi luottaa Verohallinnon myöntämään lähdeverokorttiin tai ennakkoratkaisuun mahdollisimman laajasti. Ohjeluonnoksen luvussa 2.2.1. rajataan kuitenkin mahdollisuutta ennakkoratkaisun soveltamiseen vain tilanteisiin, joissa ennakkoratkaisulla on nimenomaisesti ratkaistu kyseessä oleva tulkinnanvarainen kysymys. Tämän lisäksi perimisvelvollisen tulisi varmistua, että todelliset olosuhteet vastaavat ennakkoratkaisussa esitettyjä. Lähtökohtaisesti permisvelvollisen pitäisi voida luottaa Verohallinnon myöntämään lähdeverokorttiin tai ennakkoratkaisuun ja Verohallinnon tulisi varmistaa, että suorituksensaaja on toimittanut näitä varten tarpeelliset tiedot soveltuvan lähdeveroprosentin arvioimiseksi. Suorituksen maksajan on myös monissa tapauksissa käytännössä mahdotonta varmistua siitä, vastaavatko kaikki todelliset olosuhteet ennakkoratkaisussa tai lähdeverokortissa esitettyä ja perimisvelvollisen vastuun ei tulisi kattaa olosuhteita, joista se ei ole tietoinen. Myös näissä tapauksissa lähdeveron maksuunpano pitäisi kohdistaa suorituksen saajaan lähdeverolain 16 §:n 2 momentin mukaisesti, koska kyseessä ei voida katsoa olevan perimisvelvollisen laiminlyönti.

Verovastuu

Ohjeluonnoksen luvussa ”Verovastuu” (luku 5) todetaan, että maksaja ei ole vastuussa mahdollisesta alipidätyksestä, jos se osoittaa toimineensa huolellisesti niin, ettei kyse ole sen laiminlyönnistä. Maksajalla ei siten ole verovastuuta, jos suorituksen saaja on antanut maksajalle virheellistä tai harhaanjohtavaa tietoa lähdeveron perimistä varten. Vero määrätään tällöin lähdeverolain 16 §:n 2 momentin nojalla suorituksen saajalle.

Myös tältä osin ohjeessa tulisi täsmentää, mitä voidaan pitää perimisvelvollisen tarpeeksi huolellisena toimimisena. Ohjeeseen tulisi sisällyttää myös konkreettisia esimerkkejä huolellisesta / huolimattomasta toiminnasta. Kuten edellä on esitetty, tulisi tulkinnanvaraisimmat kysymykset rajata selvästi perimisvelvollisen selvittämisvelvollisuuden ulkopuolelle eikä näihin liittyvien lähdeverojen alipidätysten tulisi katsoa johtuvan perimisvelvollisen laiminlyönnistä. Vastaavasti perimisvelvollisen ei voida katsoa laiminlyöneen velvollisuuksiaan, kun perimisvelvollinen on noudattanut Verohallinon antamaan ennakkoratkaisua tai lähdeverokorttia. Näissä tapauksissa lähdevero tulee maksuunpanna osingonsaajalle lähdeverolain 16 §:n 2 momentin mukaisesti.

Maksajan tai rekisteröityneen säilyttäjän laiminlyönti, jonka seurauksena lähdevero jää perimättä, on mainittu myös ohjeen ”Rajoitetusti verovelvollisen osingot, korot ja rojaltit” sivuilla 26-27 ja tämän asian täsmentäminen tulee huomioida myös tämän ohjeen viimeistelyssä. 

Ulkomaisen osingonsaajan rinnastaminen suomalaiseen yhteisöön

Ohjeluonnoksen luvussa 2.1 käsitellään yleisellä tasolla ulkomaisten yksikköjen rinnastamista suomalaiseen yhteisöön. Vaikka vertailua joudutaan usein suorittamaan tapauskohtaisesti, on rinnastettavuus suomalaiseen yhteisöön joidenkin ulkomaisten yhtiömuotojen osalta selvää, kuten ohjeen esimerkissä 1 esitetyn ruotsalaisen aktiebolagin osalta. Ohjeeseen voisi siksi Asianajajaliiton mukaan olla tarpeen sisällyttää esimerkkiluettelo ulkomaisista yksiköistä, joita pidetään Suomen verotuksessa yhteisöinä. Tämä selvennys olisi omiaan lisäämään ohjeen luomaa oikeusvarmuutta ulkomaisten yksikköjen luonnehdinnan osalta ja antamaan luottamuksensuojaa osingonmaksajalle tai rekisteröityneelle säilyttäjälle.   

Ohjeluonnos ”Rajoitetusti verovelvollisen osingot, korot ja rojaltit”

Edellä esitettyjen seikkojen huomioiminen

Asianajajaliitto esittää, että edellisessä luvussa esitetyt huomiot ohjeluonnoksesta ”Lähdevero osingosta, korosta ja rojaltista sekä suorituksen maksajan velvollisuudet” tulee ottaa soveltuvin osin huomioon myös tämän ohjeluonnoksen viimeistelyssä. Seuraavassa Asianajajaliitto esittää täydentäviä huomioita ohjeluonnokseen sisällytettyyn tosiasiallisen edunsaajan määritelmään, jota on käsitelty ohjeluonnoksessa toista ohjeluonnosta laajemmin.

Tulon tosiasiallinen edunsaaja

Verohallinnon ohjeen luvussa ”Verosopimuksen soveltamisen edellytykset” (luku 2.2.2) käsitellään tulon tosiasiallisen edunsaajan käsitettä. Tältä osin ohjeessa viitataan siihen, että kotimaisessa oikeuskäytännössä OECD:n malliverosopimuksen kommentaarille on annettu merkitystä tulkittaessa malliverosopimukseen perustuvia verosopimuksen määräyksiä, ja että tosiasiallisen edunsaajan käsitteen tulkinnassa huomioidaan malliverosopimuksen kommentaarin kannanotot. Ohjeessa myös todetaan, että tulkinta-apuna voidaan hyödyntää myös sellaisia tulon tosiasiallisen edunsaajan käsitettä koskevia malliverosopimuksen kommentaarin selkeytyksiä, jotka on lisätty kommentaariin verosopimuksen solmimisajankohdan jälkeen, ellei ole erityistä syytä tietyn kommentaarin version mukaiseen tulkintaan yksittäisen verosopimuksen osalta.

Asianajajaliitto huomauttaa, että kutakin verosopimusta tulee lähtökohtaisesti tarkastella verosopimuksen solmimishetkellä voimassaolleen malliverosopimuksen kommentaarin perusteella. Joissakin tapauksissa myös myöhemmät kommentaarimuutokset voidaan ottaa tulkinnassa huomioon, mutta tämä on arvioitava aina tapauskohtaisesti ottaen huomioon kommentaariin tehtyjen muutosten luonne ja sovellettava verosopimus. Mikäli esimerkiksi katsottaisiin, että malliverosopimuksen kommentaarin tosiasiallisen edunsaajan määritelmää on laajennettu myöhemmissä kommentaarimuutoksissa, tämä tarkoittaa, että sovellettavan verosopimuksen solmimisen jälkeen malliverosopimuksen kommentaariin tehtyjä muutoksia ei tältä osin pitäisi soveltaa, vaan tosiasiallisen edunsaajan käsitettä tulisi tulkita verosopimuksen solmimishetkellä voimassa olleen malliverosopimuksen kommentaarin perusteella. Lisäksi tulkinnassa tulee ottaa huomioon mahdolliset kyseiseen verosopimukseen liittyvät erityispiirteet ja verosopimuksen valmistelumateriaali. Asianajajaliitto esittää, että ohjeiden malliverosopimuksen kommentaarin käyttämistä koskevat kohdat päivitetään vastaavasti.

Ohjeessa referoidaan OECD:n kommentaarissa esitettyä kuvausta tosiasiallisen edunsaajan määritelmästä ja todetaan seuraavaa ”Verosopimuksessa tarkoitettu tulon tosiasiallinen edunsaaja ei välttämättä ole sen osakkeen, velkasaatavan tai aineettoman oikeuden tai omaisuuden juridinen omistaja, jonka perusteella osinko, korko tai rojalti maksetaan. Jos esimerkiksi Suomesta saatu tulo maksetaan asuinvaltionsa verotuksessa transparenttina pidettävälle ulkomaiselle yksikölle, joka ei ole asuinvaltiossaan erillinen verovelvollinen ja verosopimussubjekti, voi tällaisen yksikön osuudenomistaja tai osakas olla verosopimuksessa tarkoitettu tulon tosiasiallinen edunsaaja. Tällaisessa tilanteessa Suomen ja osuudenomistajan tai osakkaan asuinvaltion välinen verosopimus voi soveltua ja rajata Suomen verotusoikeutta. Edellä mainittujen tulon tosiasiallisen edunsaajan edellytysten on kuitenkin tällöinkin täytyttävä, eli tuloon ei saa kohdistua sopimukseen tai lakiin perustuvaa velvollisuutta siirtää sitä jollekin toiselle henkilölle.”

Kappaleeseen on sisällytetty hyvin yleisen tason kuvaus tosiasiallisen edunsaajan käsitteestä sekä transparenttia suorituksensaajaa koskeva esimerkki, joka vastaa pitkälti ohjeen ”Lähdevero osingosta, korosta ja rojaltista sekä suorituksen maksajan velvollisuudet” esimerkkiä 2. Kuten edellä luvussa 2.2 on tarkemmin esitetty, on kyseinen esimerkki riittämätön. Asianajajaliiton mukaan tosiasiallisen edunsaajan määräytymisestä tulisi sisällyttää ohjeeseen kattavat ja yksityiskohtaiset esimerkit, joiden perusteella perimisvelvolliset ja suorituksensaajat voivat arvioida verosopimuksen soveltumista. Nykyisessä muodossaan ohje ei täsmennä tätä hyvin tulkinnanvaraista käsitettä, vaan viittaa ainoastaan OECD:n (englanninkieliseen) malliverosopimuksen kommentaariin. Oikeusvarmuusnäkökulmasta olisi tarpeen, että ohjeeseen sisällytettäisiin esimerkkejä ja Verohallinnon näkemys tosiasiallisen edunsaajan määräytymisestä joissakin tyyppitilanteissa, joissa Verohallinto oman kokemuksensa perusteella näkee tämän ongelmalliseksi.

Lopulta tosiasiallisen edunsaajan määrittely on huomattavan tapauskohtaista eikä perimisvelvolliselta voida siten Asianajajaliiton näkemyksen mukaan edellyttää tosiasiallisen edunsaajan lopullista selvittämistä kaikissa tapauksissa, vaan selvittämisvelvollisuus tulisi rajata tiettyihin tyyppitapauksiin, jotka perimisvelvollinen voi lähtökohtaisesti tunnistaa. Erityisesti kun kyse on oma-aloitteisesta verotuksesta, on tärkeää, että sovellettavat arviointiperiaatteet on määritelty täsmällisesti ja tarkkarajaisesti. Lisäksi selvittämisvelvollisuuden laajuutta arvioitaessa on otettava huomioon, että osingonmaksut tapahtuvat usein riippumattomien osapuolten välillä. Kuten edellä tässä lausunnossa on esitetty, tulisi muihin tosiasialliseen edunsaajaan liittyviin ongelmiin puuttua lähdeverolain 16 §:n 2 momentin mukaisesti kohdistamalla maksuunpano suorituksensaajalle. Lähdeveron maksuunpano suorituksen saajalle näissä tapauksissa mahdollistaa tehokkaan veronkannon ilman, että perimisvelvollisille asetetaan laajoja ja epätäsmällisiä huolellisuus- ja selvittämisvelvoitteita, jotka ovat oikeusvarmuuden kannalta ongelmallisia, erityisesti huomioiden lähdeverotuksen luonne oma-aloitteisena verona ja suorituksensaajan luonne lopullisena verovelvollisena.

 

Helsingissä 12. marraskuuta 2021

 

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO

Niko Jakobsson                                       
Suomen Asianajajaliiton pääsihteeri                                                  

 

LAATIJAT:
Asianajaja Heikki Wahlroos, Borenius Asianajotoimisto Oy, Helsinki
Asianajaja Einari Karhu, Borenius Asianajotoimisto Oy, Helsinki

 

Suomen Asianajajaliiton lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 120 asianajajaa. Tämä lausunto on valmisteltu vero-oikeuden asiantuntijaryhmässä.