Kolme vuotta aiemmin tehdyt kaksi varkausrikosta eivät kokonaisarvioinnissa riittäneet perusteeksi käännyttää EU-kansalainen Suomesta

KHO:2021:160 Ulkomaalaisasia – Unionin kansalaisen käännyttäminen – Yleinen järjestys ja turvallisuus – Yksilön oma käyttäytyminen – Todellinen, välitön ja riittävän vakava uhka – Ajantasainen kokonaisarvio uhasta

Unionin kansalainen A oli Suomessa oleskellessaan syyllistynyt maaliskuussa 2018 kahteen varkauteen, joista hänet oli tuomittu neljän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Varkaudet olivat kohdistuneet kahteen tyhjillään olleeseen asuinrakennukseen, joista toinen oli ollut vapaa-ajan käytössä.

Maahanmuuttovirasto oli vuonna 2019 tekemällään päätöksellä päättänyt käännyttää A:n kotimaahansa sekä määrännyt hänelle kahden vuoden Suomea koskevan maahantulokiellon. Maahanmuuttovirasto oli katsonut A:n käyttäytymisen muodostavan ulkomaalaislain 156 §:ssa tarkoitetun välittömän uhan yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Hallinto-oikeus oli hylännyt A:n valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että arvioitaessa unionin kansalaisen käännyttämistä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vaarantumisen perusteella on otettava huomioon, että kysymyksessä on poikkeus unionin kansalaisen vapaan liikkuvuuden perusperiaatteesta. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tällaista poikkeusta on tulkittava suppeasti.

A:n syyksi luetut kaksi omaisuusrikosta olivat kohdistuneet asuinrakennuksiin ja ne oli tehty varsin lyhyen ajan sisällä. Rikosten voitiin katsoa ilmentävän tekijän piittaamattomuutta toisten omaisuudesta, kotirauhasta ja lain noudattamisesta. A:n rikokset olivat siten kohdistuneet ulkomaalaislain 156 §:ssä tarkoitettuihin yhteiskunnan olennaisiin etuihin.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tuomioistuimen on asiaa ratkaistessaan otettava arvioinnissaan kuitenkin huomioon myös se, onko unionin kansalaisen käyttäytymisen yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle mahdollisesti aiheuttama uhka poistunut tai pienentynyt huomattavasti viranomaisen käännyttämispäätöksen jälkeen.

A:n syyksi luetuista rikoksista oli asiaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa käsiteltäessä kulunut jo noin kolme vuotta, eikä A:n ollut esitetty syyllistyneen tuona aikana uusiin rikoksiin. A oli esittänyt selvitystä työllistymisestään ja hänen elämäntilanteensa Suomessa vaikutti vakiintuneen. Tämän vuoksi ja kun otettiin huomioon rikosten laatu sekä unionin oikeuden tulkintavaikutus, A:n käyttäytymisen ei asiaa kokonaisuutena arvioiden voitu katsoa muodostava ulkomaalaislain 156 §:ssä tarkoitettua yhteiskunnan olennaiseen etuun vaikuttavaa todellista, välitöntä ja riittävän vakavaa uhkaa.

Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumottiin.

KHO:2021:160