Se, vaarantaako ulkomaalainen yleistä järjestystä ja turvallisuutta tulee tehdä tulevaisuuden arviointina, valitusvaiheessa voitiin ottaa huomioon päätöksen jälkeinen selvitys
9.9.2021 | OikeusuutisetKHO:2021:121 Ulkomaalaisasia – Yleinen järjestys ja turvallisuus – Maahantulokielto – Rikosepäily
Asiassa oli Maahanmuuttoviraston valituksen johdosta ratkaistava se, voitiinko Irakin kansalaisen A:n katsoa olleen vaaraksi yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle ja oliko hänelle tällä perusteella voitu jättää määräämättä aikaa vapaaehtoiseen paluuseen ja määrätä maahantulokielto. Asiassa oli erityisesti kysymys rikosepäilyn merkityksestä.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että arvioitaessa sitä, muodostaako henkilö ulkomaalaislaissa tarkoitetun vaaran yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle, on suoritettava tapauskohtainen harkinta. Jotta henkilön voitaisiin katsoa vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta, on asiassa oltava kyse yhteiskunnan perustavanlaatuiseen etuun vaikuttavasta todellisesta, välittömästä ja riittävän vakavasta uhasta. Arvio henkilön muodostamasta uhasta perustuu arvioon henkilön käyttäytymisestä tulevaisuudessa. Henkilön ei voida katsoa olevan vaaraksi yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle vain sillä perusteella, että hän on epäiltynä rikoksena rangaistavasta teosta tai on saanut tällaisesta teosta rikostuomion, vaan arvion on perustuttava tapauskohtaiseen harkintaan, jossa on otettava huomioon myös muut olosuhteet, kuten teon laatu ja vakavuus sekä teosta kulunut aika. Mikäli kysymys on vasta epäilyn asteella olevasta teosta, myös rikosepäilyn uskottavuudella on merkitystä. Päätöksestä tulee tällöin käydä riittävällä tavalla ilmi, mitä rikosepäilyä koskevaa selvitystä on saatu ja miten sitä on arvioitu.
Maahanmuuttoviraston tehdessä päätöstään A oli ollut epäiltynä huhtikuussa 2018 tehdystä törkeästä pahoinpitelystä. Pahoinpitelyrikokset kohdistuvat toisen henkeen ja terveyteen ja ilmentävät siten luonteeltaan piittaamattomuutta toisen henkeen ja terveyteen. Näin ollen ne ovat laadultaan omiaan osoittamaan henkilön vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Lisäksi Maahanmuuttoviraston tehdessä päätöstään rikosepäilyn perusteena olleesta teosta oli kulunut vain hyvin lyhyt noin kahden kuukauden aika. Maahanmuuttoviraston oli tämän vuoksi pitänyt ottaa huomioon A:ta koskeva rikosepäily. Teon laatu ja vakavuus sekä teosta kulunut aika olivat Maahanmuuttoviraston päätöksentekohetkellä tukeneet arviota, että A on vaaraksi yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle.
Se, että rikosasia on vasta epäilyn asteella Maahanmuuttoviraston tehdessä päätöstään, ei sellaisenaan ole este katsoa henkilön muodostavan vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Siten sillä hallinto-oikeuden mainitsemalla perusteella, että rikosasia oli ollut vasta epäilyn asteella ja kiistetty, ei sellaisenaan ollut ratkaisevaa merkitystä harkinnassa. Kuitenkin kun kysymys on rikosepäilystä, myös rikosepäilyyn liittyvällä yleisellä uskottavuudella on merkitystä. Korkein hallinto-oikeus totesi, ettei Maahanmuuttoviraston päätöksestä käynyt tarkemmin ilmi, mitä rikosepäilyä koskevaa selvitystä Maahanmuuttovirastolla oli ollut käytettävissään päätöstä tehdessään tai miten tätä selvitystä oli arvioitu suhteessa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vaarantumista koskevaan arvioon.
Koska henkilön yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle muodostaman vaaran arvioiminen kohdistuu henkilön käyttäytymiseen tulevaisuudessa, vaaran arvioimista koskevien seikkojen huomioon ottamista ei ole rajoitettu vain siihen ajankohtaan, kun asia ratkaistaan Maahanmuuttovirastossa, vaan myös Maahanmuuttoviraston päätöksen jälkeen esille tulleet uudet seikat voidaan hallintotuomioistuimessa ottaa huomioon muutoksenhaun yhteydessä tehtävässä Maahanmuuttoviraston päätöksen oikeellisuuden arvioinnissa, kunnes asia on lainvoimaisesti ratkaistu. Maahanmuuttoviraston päätöksen jälkeen ilmenevät seikat voivat poistaa tai ratkaisevasti vähentää henkilön yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle aiheuttamaa vaaraa taikka päinvastoin lisätä tällaista vaaraa. Näin ollen tällaiset seikat voivat heikentää tai vahvistaa Maahanmuuttoviraston tekemää arviota.
Hallinto-oikeuden tehdessä päätöstään törkeää pahoinpitelyä koskeva rikosepäily oli ollut syyteharkinnassa. Lisäksi hallinto-oikeudella oli ollut käytössä kaksi tutkintailmoitusta, joiden mukaan A:ta epäiltiin raiskauksesta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. A oli Suomessa ollessaan myös syyllistynyt liikennerikkomukseen, ajokorttirikkomukseen ja kahdesti liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Asian ollessa vireillä korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ilmennyt, että huhtikuussa 2018 tehtyä törkeää pahoinpitelyä koskeva asia oli käsitelty käräjäoikeudessa ja A oli tuomittu pahoinpitelystä. Lisäksi Maahanmuuttovirasto oli esittänyt selvitystä, että häntä epäillään kiristyksestä ja vainoamisesta sekä laittomasta uhkauksesta ja pahoinpitelystä. Korkein hallinto-oikeus otti uuden selvityksen huomioon osana yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle aiheutuvaa vaaraa koskevaa kokonaisarviota, vaikka uudet seikat olivat tulleet esille Maahanmuuttoviraston päätöksen jälkeen.
Kun otettiin huomioon A:ta Maahanmuuttoviraston päätöksentekohetkellä koskenut rikosepäily, oli hänen käyttäytymisensä osoittanut piittaamattomuutta muiden henkeä ja terveyttä kohtaan. Hänen oli näin ollen voitu katsoa aiheuttavan uhan muiden turvallisuudelle ja yleiselle järjestykselle. Epäily törkeästä pahoinpitelystä oli myös sittemmin luettu hänen syykseen pahoinpitelynä. A:n aiheuttaman vaaran ei ollut katsottava poistuneen tai ratkaisevasti vähentyneen Maahanmuuttoviraston antaman päätöksen jälkeen, vaan uusi selvitys rikosepäilyistä tuki Maahanmuuttoviraston tekemää arviota.
Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen maahantulokiellon kumoamista ja vapaaehtoisen paluun ajan määräämistä koskevilta osin ja saattoi voimaan Maahanmuuttoviraston määräämän maahantulokiellon.