Rakennusvalvonnan uhkasakko voitiin kohdistaa henkilöön, jolla oli vain käyttö- ja hallintaoikeus kiinteistöön.
20.9.2021 | OikeusuutisetKHO:2021:133 Maankäyttö ja rakentaminen – Rakennusvalvonta – Hallintopakko – Uhkasakon asettaminen ja tuomitseminen – Käyttö- ja hallintaoikeus – Lahjakirja – Rakennuksen purkamisvelvoite – Oikeudellinen ja tosiasiallinen mahdollisuus
Ympäristö- ja rakennuslautakunta oli asettanut uhkasakon muun ohella huonokuntoisten ja vaaraa aiheuttavien rakennusten purkamista koskevan velvoitteen tehosteeksi A:lle, jonka maksettavaksi uhkasakko oli myös tuomittu. A:lla oli ollut velvoitteen kohteena olevaan kiinteistöön ja sen tuottoon lahjakirjassa pidätetty elinikäinen käyttö- ja hallintaoikeus ainakin 1.7.1991 lähtien. Kiinteistö rakennuksineen oli vuonna 2015 myyty pakkohuutokaupalla E:lle, ja A:n käyttö- ja hallintaoikeus oli sellaisenaan jäänyt rasittamaan kiinteistöä.
A:n käyttö- ja hallintaoikeus kiinteistöön perustui lahjakirjaan. Korkein hallinto-oikeus totesi, ettei asiassa ollut esitetty selvitystä siitä, että lahjakirjassa pidätettyä käyttö- ja hallintaoikeutta kiinteistöön olisi sisällöltään tai laajuudeltaan rajoitettu tai A:lla lahjan antajana olisi ollut tarkoitus sitä sisällöltään tai laajuudeltaan rajoittaa. A oli myös tosiasiassa ryhtynyt purkamaan rakennuksia kunnostus- tai purkukehotuksen saatuaan. A oli siten hallinnut kiinteistöä ja sillä sijaitsevia rakennuksia sekä käyttänyt niitä koskevaa määräysvaltaa. Kun lisäksi otettiin huomioon, että valvontatoimenpiteisiin johtanut ilmoitus rakennusten huonosta kunnosta oli tullut kiinteistön omistaja E:ltä, oli selvitetty, ettei kiinteistön omistaja vastustanut rakennusten purkamista.
Näin ollen korkein hallinto-oikeus katsoi, että A:lla kiinteistön käyttö- ja hallintaoikeuden haltijana oli ollut maankäyttö- ja rakennuslain 166 §:ssä tarkoitettu kiinteistöä ja sillä sijaitsevia rakennuksia koskeva kunnossapitovelvollisuus ja uhkasakkolain 7 §:ssä tarkoitettu oikeudellinen ja tosiasiallinen mahdollisuus asetettujen velvoitteiden noudattamiseen. Koska A oli laiminlyönyt kunnossapitovelvollisuutensa ja koska rakennukset oli todettu huonokuntoisiksi ja vaarallisiksi, ympäristö- ja rakennuslautakunta oli voinut asettaa rakennusten purkamista koskevan päävelvoitteen A:n noudatettavaksi. Hänen maksettavakseen oli siten voitu myös tuomita sanotun päävelvoitteen laiminlyönnin varalta asetettu uhkasakko.