EU-oikeus kohtelee eri tavalla perheväkivallan uhria riippuen pahoinpitelijän kansalaisuudesta

Euroopan unionin tuomioistuin
Tuomio asiassa C-930/19 Belgian valtio (Oleskeluoikeus perheväkivallan tapauksessa)

Unionin tuomioistuimen mukaan kolmannen maan kansalainen, joka on joutunut puolisonsa, joka on unionin kansalainen, harjoittaman perheväkivallan kohteeksi, ei ole tilanteessa, joka on rinnastettavissa sellaisen kolmannen maan kansalaisen tilanteeseen, joka on joutunut puolisonsa, joka on kolmannen maan kansalainen, harjoittaman perheväkivallan kohteeksi.

Tästä seuraa, ettei näistä kahdesta tilanteesta johtuva mahdollinen erilainen kohtelu loukkaa Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettua yhdenvertaisuutta lain edessä Algerian kansalainen X muutti vuonna 2012 ranskalaisen puolisonsa luo Belgiaan, jossa hänelle myönnettiin unionin kansalaisen perheenjäsenen oleskelukortti. Vuonna 2015 hän joutui lähtemään yhteisestä kodista puolisonsa häneen kohdistaman perheväkivallan vuoksi. Muutamaa kuukautta myöhemmin hänen puolisonsa lähti Belgiasta asettuakseen Ranskaan. X jätti avioerohakemuksen lähes kolme vuotta kyseisen lähdön jälkeen. Avioero tuli voimaan 24.7.2018. Tällä välin Belgian valtio oli lakkauttanut X:n oleskeluoikeuden sillä perusteella, ettei hän ollut
esittänyt näyttöä siitä, että hänellä on hänen ylläpitoonsa riittävät varat. Belgian säännöksen, jolla direktiivin 2004/381 13 artiklan 2 kohta saatetaan osaksi Belgian oikeusjärjestystä, mukaan näet avioeron tai aviopuolisoiden yhteiselämän päättymisen yhteydessä kolmannen maan kansalaisen, joka on joutunut puolisonsa, joka on unionin kansalainen, harjoittaman perheväkivallan kohteeksi, oleskeluoikeuden säilymiselle on asetettu tiettyjä edellytyksiä, joihin kuuluu muun muassa riittäviä varoja koskeva edellytys.

Lue lisää