Velallisen varojen hävittämisenä ei pidetty varojen käyttämistä kohtuullisiksi katsottaviin elinkustannuksiin

KKO:2021:60 Velallisen rikos – Velallisen epärehellisyys – Todistustaakka – Syyteoikeus – Syyteoikeuden vanhentuminen

Syytteen mukaan ulosottovelallinen A oli syyllistynyt velallisen epärehellisyyteen käyttämällä määräysvallassaan olleesta yhtiöstä saamansa varat muuhun tarkoitukseen kuin omien velkojensa maksuun tai taloudellisen tilanteensa parantamiseen ja näin pahentamalla oleellisesti maksukyvyttömyyttään. Käräjäoikeus ja hovioikeus olivat lukeneet A:n syyksi velallisen epärehellisyyden arvioimatta A:n hyväksyttävien elinkustannusten määrää. Kysymys velallisen epärehellisyyttä koskevan tunnusmerkistön täyttymisestä ja syyttäjän näyttövelvollisuudesta. Kysymys myös syyteoikeuden vanhentumisesta. Ks. KKO:2004:89 KKO:2011:52

KKO:2021:60