KKO: “oikeudenkäyntikuluriskin pitkään jatkunut kasvu ja sen vaikutukset prosessikynnyksen kohoamiseen edellyttävät lainsäätäjältä viipymättä tehokkaita lainsäädännöllisiä toimenpiteitä”

Korkeimman oikeuden lausunto oi­keu­den­käyn­ti­ku­lu­ja rii­ta-asiois­sa kos­ke­vas­ta ar­vio­muis­tios­ta

“oikeudenkäyntiasiamiehet ja -avustajat eivät aina hahmota asian ratkaisemisen kannalta oleellisia oikeuskysymyksiä, minkä vuoksi riita-asioissa laaditaan tarpeettoman laajoja oikeudenkäyntikirjelmiä ja nimetään asiaan vaikuttamatonta todistelua.”

9. Laajoja riita-asioita ratkaistaan tällä hetkellä tuomioistuimissa alle 10 000 juttua vuodessa. Euroopan neuvoston pysyvän Cepej-komitean raportin (European Judicial Systems, CEPEJ Evaluation Report 2020) mukaan Suomessa saatetaan ensimmäisen asteen tuomioistuimessa vireille vähemmän riitaisia siviili- ja kauppaoikeudellisia asioita kuin yhdessäkään muussa 50 tutkitusta oikeusjärjestyksestä. Käräjäoikeudet myös antavat aiempaa harvemmin pääasiaratkaisuja, sillä riita-asioita ratkaistaan entistä enemmän jo valmisteluvaiheessa sovinnollisesti. Vastaavasti muutoksenhaku riita-asioissa on tullut aikaisempaa harvinaisemmaksi.

17. Korkea oikeudenkäyntikuluriski ei ole ongelma yksinomaan hävinneen asianosaisen näkökulmasta. Prosessikynnyksen nouseminen sen seurauksena on myös yhteiskunnallisesti merkittävä kysymys. Tuomioistuinlaitoksen ja koko oikeusvaltion legitimiteetti on vaarassa rapautua, jos asianosaiset eivät enää uskalla tai kykene hakemaan oikeussuojaa tuomioistuimelta. Tämä on omiaan heikentämään luottamusta koko tuomioistuinlaitokseen. Myös edellytykset aineellisen oikeuden ja oikeusjärjestelmän kehittymiseen heikkenevät, kun tuomioistuimilla on aiempaa vähemmän mahdollisuuksia antaa ratkaisuja epäselvistä oikeuskysymyksistä, viime kädessä korkeimman oikeuden ennakkopäätöksillä.

18. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenkäyntikuluriskin pitkään jatkunut kasvu ja sen vaikutukset prosessikynnyksen kohoamiseen edellyttävät lainsäätäjältä viipymättä tehokkaita lainsäädännöllisiä toimenpiteitä asiantilan korjaamiseksi. On myös perusteltua jatkoselvittää laajemmin toimia, joilla pystyttäisiin toisaalta vaikuttamaan oikeudenkäynnistä aiheutuvien kustannusten kasvuun ja toisaalta tukemaan oikeudenkäynnin asianosaisten taloudellisia mahdollisuuksia vastata oikeudenkäynnistä aiheutuvista kustannuksista.

20. Keskeisenä ratkaisukeinona asianosaisten oikeudenkäyntikuluriskin alentamiseksi voidaan pitää toimia, joilla puututaan oikeudenkäyntikulujen jakautumiseen voittaneen ja hävinneen asianosaisen välillä. Oikeudenkäynnin asianosaisen kannalta vaikeimmin hallittava kuluriski liittyy nimenomaan siihen, että hän voi joutua jutun hävitessään korvaamaan täysimääräisesti myös vastapuolensa oikeudenkäyntikulut, joiden määrään hänellä ei yleensä ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa omilla toimillaan.

28. Asianajopalkkioiden hintasääntely olisi tehokas tapa rajoittaa oikeudenkäynneistä aiheutuvien kustannusten kasvua. Kuten arviomuistiossa on todettu, perustuslakivaliokunta ei ole nähnyt perustuslain 15 §:n omaisuuden suojan estävän tämän kaltaista hintasäätelyä. Jo tällä hetkellä oikeusapulain nojalla määrätylle yksityiselle avustajalle valtion varoista maksettavasta palkkiosta ja kulukorvauksesta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Myöskään kilpailunrajoitukselliset näkökohdat eivät estä valtiota antamasta asianajopalveluiden hintoja koskevia määräyksiä tai suosituksia, kun niillä ei rajoiteta Euroopan unionin oikeuteen sisältyviä sijoittautumisvapautta ja palveluiden tarjoamisen vapautta. Hintasääntelyn varjopuolena kiinteät oikeudenkäyntipalkkiot voisivat johtaa siihen, ettei riita-asiaa aina ajettaisi parhaalla mahdollisella tavalla. Oikeudenkäynnit ovat hyvin erilaisia ja palkkioiden määrää on vaikea asettaa sellaiselle tasolle, joka vastaisi kategorisesti tietyn tyyppisen asian hoitamiseen käytettyä työpanosta. Hintasääntely olisi myös merkittävä poikkeama markkinatalouteen kuuluvasta sopimusvapaudesta, eikä sääntelyyn ole aiheellista ryhtyä harkitsemattomasti. Kysymyksessä olevan keinon käyttömahdollisuutta olisi kuitenkin perusteltua selvittää ainakin taloudelliselta intressiltään vähäisimpien ja kuluttajiin kohdistuvien riita-asioiden osalta.

32. Asianajopalveluiden saatavuudella ei ole ollut merkittävää vaikutusta oikeudenkäynnistä aiheutuvien kustannusten kasvuun. Oikeudenkäyntikulujen kasvu on ollut kiivainta pääkaupunkiseudulla, missä asianajopalveluita on tarjolla valtakunnallisesti parhaiten. Sen sijaan oikeudenkäyntikulujen kasvuun on vaikuttanut erityisesti se, että oikeudenkäyntiasiamiehet ja -avustajat eivät aina hahmota asian ratkaisemisen kannalta oleellisia oikeuskysymyksiä, minkä vuoksi riita-asioissa laaditaan tarpeettoman laajoja oikeudenkäyntikirjelmiä ja nimetään asiaan vaikuttamatonta todistelua. Asianajopalveluiden saatavuuden lisääminen alentamalla oikeudenkäyntiasiamiesten ja -avustajien kelpoisuusvaatimuksia tai lisäämällä juristien koulutusmääriä ei ratkaise tätä ongelmaa, päinvastoin. Käytettävillä keinoilla ei saa päätyä siihen, että oikeudenkäyntiavustajina toimisi enemmän henkilöitä, joilla ei ole siihen riittäviä taitoja ja valmiuksia. Heikkolaatuinen asianajo kuluttaa tarpeettomasti tuomioistuimien voimavaroja ja kasvattaa entisestään oikeudenkäyntien kustannuksia.

Lausun­to oi­keu­den­käyn­ti­ku­lu­ja rii­ta-asiois­sa kos­ke­vas­ta ar­vio­muis­tios­ta