Lausunto saatavien perinnästä annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta

Oikeusministeriölle

Lausuntopyyntö VN/146/2021, 16.3.2021

Ehdotus saatavien perinnästä annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta. Työryhmän mietintö.

Esityksen tarkoituksena on jatkaa perintälain (513/1999) väliaikaisia muutoksia. Suomen Asianajajaliitto on kiinnittänyt syksyllä 2020 antamassaan lausunnossa huomiota esityksen taustalla olevaan ensimmäiseen väliaikaiseen lakimuutokseen liittyviin periaatteellisiin kysymyksiin. Suomen Asianajajaliitto viittaa alla esitettyyn aiempaan lausuntoonsa eikä pidä tarpeellisena lausua asiasta nyt enemmälti.

Suomen Asianajajaliiton lausunto 11.9.2020 hallituksen esityksestä laiksi saatavien perinnästä annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta (OM:n luonnos 7.9.2020)

Suomen Asianajajaliitolta on pyydetty kommentit 7.9.2020 valmistuneesta luonnoksesta hallituksen esitykseksi, jolla on tarkoitus muuttaa väliaikaisesti saatavien perinnästä annettua lakia (L 513/1999).

Lähtökontaisesti esityksessä esitetty huoli pienyrittäjien selviytymisestä koronavirusepidemian perinnästä on perusteltu. Pyrkimys turvata sinänsä kannattavaa elinkeinotoimintaa harjoittavia yrittäjiä poikkeusoloihin liittyvästä velkojien tehostusta perinnästä on ymmärrettävää.

Poikkeuksellisesta aikataulusta johtuen Suomen Asianajajaliitto tyytyy kiinnittämään huomiota eräisiin periaatteellisiin kysymyksiin, jotka heräävät tarkasteltavana olevan lainsäädäntöhankkeen yleisistä tarveperusteluista sekä sen tietyistä soveltamisalavalinnoista.

Kansantalouden näkökulmasta koronaepidemia on malliesimerkki puhtaasta ulkoisesta shokista, joka kohdistuu samanaikaisesti lähes kaikkiin maailman maihin. Sen torjumiseksi välttämättöminä pidettyjen rajoitustoimien seurauksena on tapahtunut sekä tarjonta- että kysyntäpuolen volyymin voimakas supistuminen erityisesti palvelu- ja liikennesektorilla. On sinänsä luontevaa, että valtiovalta pyrkii tällaisessa tilanteessa käyttämään myös kaikki lainsäädännölliset keinot kansantaloudelle aiheutuvien vahinkojen minimoimiseksi.

Nyt kaavailluilla perintälain muutoksilla laajennettaisiin saatavien perintäkulujen enimmäismäärien pakottavaa sääntelyä koskemaan muitakin kuin kuluttajasaatavia sekä laajennettaisiin trattaperinnän kiellon soveltamisalaa toiminimi- ja henkilöyhtiöihin. Ovatko nämä valitut toimenpiteet kuitenkaan sellaisia, jotka millään ekonometrisella tai muulla soveltuvalla analyysilla osoittautuisivat tavoitteeseen nähden vaikutuksellisiksi, voidaan esittää perusteltu epäilys. Johtopäätökset lainsäädännön tarpeellisuudesta näyttävät perustuvan järkevänä pidettyyn valistuneeseen arvioon siitä, että perintäkulujen määrän ja tiettyjen perintäkeinojen rajoittamisella voisi olla helpottava vaikutus yritysten maksuvaikeuksiin. Kuitenkin myös tämän arvioinnin tiedollisissa peruslähtökohdissa näyttäisi olevan epäselvyyttä.

Esimerkiksi trattaperinnän kiellon soveltamisalan laajentamista on perusteltu (esitysluonnoksen sivulla 17) viittaamalla trattaprotestien määriin saman 34 viikon pituisena ajanjaksona vuosina 2019 (47.500 kpl) ja 2020 (54.000 kpl), otaksumalla tuon eron olevan tilastollisesti merkitsevä ja sen jälkeen esittämällä, että ”trattaperinnän kiellolla voidaan arvioida olevan myönteinen vaikutus toiminimiyrittäjien ja henkilöyhtiöiden selviytymiseen taloudellisesti haastavasta ja poikkeuksellisesta tilanteesta”. Tämän jälkeen kuitenkin ilmenee, että ”tiedossa ei ole, kuinka suuri osuus näistä [trattaprotesteista] koskee toiminimiyrittäjiä tai henkilöyhtiöitä”.

Jo pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelmaan 10.12.2019 on kirjattu sivulle 82, että ”perintätoimien kohteena olevilta laskutettavien perintäkulujen määrälle säädetään euromääräiset ylärajat myös velallisen ollessa muu kuin kuluttaja-asemassa oleva yksityishenkilö”. Nyt kommentoitavana olevaan hallituksen esityksen luonnokseen sisältyy tosin uutena elementtinä myös trattaperinnän kiellon soveltamisalan laajuutta koskeva muutos.

Kysymys pienyrittäjän suojan laajentamisen tarpeesta ja eri keinoista sen toteuttamiseksi on toki sellaisenaan kiinnostava ja ollut vilkkaan keskustelun kohteena sopimus- ja yhtiöoikeuden alalla jo vuosikymmeniä. Jos ja kun nyt ajankohtaisen lainsäädäntöhankkeen todelliset taustaperustelut liittyvät tähän keskusteluun ja siinä avautuviin mitä moninaisimpiin oikeussystemaattisiin kysymyksiin, soisi nimenomaan niiden tulevan jatkossa avoimesti keskustelluiksi ja punnituiksi.

Trattaperinnän kiellon soveltamisalaa ehdotetaan laajennettavaksi yksityisiin elinkeinonharjoittajiin, avoimiin yhtiöihin ja kommandiittiyhtiöihin. Miksi osakeyhtiöt on jätetty kiellon soveltamisalan ulkopuolelle, ei luonnoksesta selviä ainakaan parhaalla mahdollisella johdonmukaisuudella. Yrityksen liikevaihdon määrään perustuvan soveltamisalamäärittelyn ongelmallisuus käytännön soveltamistilanteissa on sinänsä ilmeinen ja myös luonnoksessa ongelmalliseksi tunnistettu (s. 20-21). Kiellon soveltamisalan kytkemisen helposti todennettaviin velallisen yhtiömuotoihin ajatellaan poistavan nämä tulkintaongelmat, ja niin kuin luonnoksessa muualla on todettu, tämä mahdollistaa myös aluehallintovirastoille ja käräjäoikeuksille hyvät edellytykset kontrolloida, ettei trattaperintää kohdisteta sellaisiin velallisiin, jotka kuuluvat kiellon soveltamisalaan.

Epäselväksi kuitenkin jää, miksei trattaperinnän kieltoa ole ajateltu ulotettavaksi asunto-osakeyhtiöihin. Luonnoksessa kuitenkin on nostettu toisessa eli perintäkulujen enimmäismäärää koskevien säännösten soveltamisalaa koskevassa asiayhteydessä nimenomaan asunto-osakeyhtiöt esille sellaisena yhtiömuotojen alalajina, joka esitysluonnoksen velallismyönteisten tavoitteiden koherenssi ja sisäinen logiikka huomioon ottaen tulisi sisällyttää laajennetun sääntelyn soveltamisalaan: ”Vaikka – – tavoitteena on esityksellä erityisesti puuttua sellaisten saatavien perintään, joissa velallisena on yritys ja edistää osaltaan niiden selviytymistä vaikeasta tilanteesta, sääntelyn loogisuus ja tasapuolisuus edellyttävät, että ehdotettu kulusääntely koskee yrityssaatavien lisäksi myös muita sellaisia saatavia, joissa velallinen on muu kuin kuluttaja, kuten asunto-osakeyhtiö, yhdistys tai säätiö” (s. 14). Myöhemmin todetaan, että ” – – esimerkiksi yhdistyksiltä ja asunto-osakeyhtiöiltä perittävät saatavat, jotka niin ikään jäävät nykyisen kuluttajasaatavan määritelmän ulkopuolelle, olisivat jääneet kokonaan täsmällisemmän ja velallismyönteisemmän sääntelyn soveltamisalan ulkopuolelle, mitä ei pidetty sääntelykokonaisuuden loogisuuden näkökulmasta perusteltuna” (s. 20).

Trattaperinnän kiellon soveltamisalan laajentamista yksityisiin elinkeinonharjoittajiin, avoimiin yhtiöihin ja kommandiittiyhtiöihin on luonnoksessa perusteltu myös toisesta, hieman periaatteellisemmasta näkökulmasta. Luonnoksen mukaan ”tavoitteena on tältä osin suojata erityisesti taloudellisesti haavoittuvimmassa asemassa olevia yrityksiä. Tällaisia ovat eritoten yritykset, joiden velvoitteista luonnolliset henkilöt ovat lain mukaan henkilökohtaisessa vastuussa” (s. 13). Luonnoksesta ilmenee hieman myöhemmin, että varsinaisena suojan kohteena näytettäisiin pidettävän toiminimi-, tai henkilöyhtiön taustalla olevaa vastuullista luonnollista henkilöä: ”Korkeat perintäkulut heikentävät yrityksen taloudellisen aseman lisäksi myös yksityishenkilön taloudellista asemaa. Tällaisten yritysten maksuhäiriömerkinnät voivat aiheuttaa merkittävää haittaa sekä yritykselle että yrityksestä vastuussa olevalle yksityishenkilölle” (s. 16). Trattaperinnän kieltoa ja suojan tarvetta siis puoltaisi viime kädessä se, että tuo perintäkeino aiheuttaisi haitallisia seurauksia jollekin luonnolliselle henkilölle. Esityksellä saattaisi siten olla jossain määrin myönteisiä vaikutuksia lähinnä palkansaajiin rinnastettavien pienyrittäjien kuten esimerkiksi ns. yhden tuolin kampaajien kannalta.

Perustellusti voidaan kuitenkin kysyä, typistyvätkö varsinkin pienyritystoiminnan ongelmat ainoastaan niihin tilanteisiin, joissa yrittäjä (luonnollinen henkilö, ”yksityishenkilö”) on henkilökohtaisessa vastuussa yritystoimintansa veloista suoraan valitsemaansa yhtiömuotoa koskevan yhtiöoikeudellisen sääntelyn perusteella? Suuressa osassa osakeyhtiömuotoisista pienyrityksistä yrittäjä on nimittäin käytännössä henkilökohtaisesti sidottu yhtiöönsä myös omalla varallisuudellaan omavelkaisen takauksen tai antamiensa muiden vakuuksien takia. Ja vaikkei pienosakeyhtiön yrittäjällä olisi tällaisia henkilökohtaisia sitoumuksia, ”pelissä” joka tapauksessa kuitenkin on panoksena hänen henkilökohtainen työpaikkansa ja elantonsa aivan samalla tavalla kuin hänen kollegallaan, joka sattuu harjoittamaan samaa ammattia toiminimellä tai henkilöyhtiön vastuunalaisena yhtiömiehenä.

Yhteenvetona edellisestä todetaan, että huoli pienyritysten selviämisestä saatavien – osin tehostetusta – perinnästä yllättävässä taloudellisessa poikkeustilanteessa on perusteltu. Valmistelu ei ole kuitenkaan kiiretilanteessa perustunut riittävään avoimeen keskusteluun tai ehdotettujen keinojen vaikuttavuusarviontiin. Vaarana on, että kiireessä laaditut väliaikaisiksi tarkoitetut säännökset jäävät osaksi pysyvää lainsäädäntöä. Jatkovalmistelussa on erityisesti kiinnitettävä huomiota siihen, että osakeyhtiömuodossa yritystoimintaa harjoittavat yrittäjät eivät joudu muita yrittäjiä huonompaan asemaan.

Helsingissä 6. huhtikuuta 2021

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO

Hanna Räihä-Mäntyharju
Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja

LAATI
Michael Saarikoski, asianajaja, OTT, VT, VTM, Asianajotoimisto Saarikoski Oy, Sipoo

Suomen Asianajajaliiton lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 120 asianajajaa. Tämä lausunto on valmisteltu sopimusoikeus ja kuluttajansuoja -asiantuntijaryhmässä