EUT:n suuri jaosto tunnustaa luonnolliselle henkilölle perusoikeuskirjalla suojatun vaikenemisoikeuden hallinnollisessa sisäpiirikauppaa koskevassa tutkinnassa
2.2.2021 | OikeusuutisetLuonnollisella henkilöllä, joka on sisäpiirikauppaa koskevan hallinnollisen tutkimuksen kohteena, on oikeus vaieta, jos hänen vastauksistaan voisi ilmetä, että hän vastaa rikkomuksesta, josta voidaan määrätä luonteeltaan rikosoikeudellisia hallinnollisia seuraamuksia, tai että hän on rikosoikeudellisessa vastuussa
Tällä vaikenemisoikeudella ei kuitenkaan voida oikeuttaa kieltäytymistä kaikesta yhteistyöstä toimivaltaisten viranomaisten kanssa, kuten kieltäytymistä osallistua kuulemiseen tai viivyttelytoimia
Commissione Nazionale per le Società e la Borsa (Italian kansallinen yhtiö- ja pörssilautakunta, jäljempänä Consob) määräsi 2.5.2012 tekemällään päätöksellä DB:lle yhteensä 300 000 euroa seuraamuksia vuonna 2009 tapahtuneesta sisäpiirikaupasta.
Se määräsi hänelle myös 50 000 euron suuruisen seuraamuksen yhteistyöstä kieltäytymisen johdosta. DB oli toistuvasti pyytänyt lykättäväksi kuulemistilaisuutta, johon hänet oli kutsuttu tosiseikoista perillä olevana henkilönä, ja tämän jälkeen hän oli kuulemistilaisuuteen saavuttuaan kieltäytynyt vastaamasta hänelle esitettyihin kysymyksiin.
DB vastusti näitä seuraamuksia, ja hänen vastustuksensa tultua hylätyksi hän teki kassaatiovalituksen Corte suprema di cassazioneen (ylin tuomioistuin, Italia). Viimeksi mainittu tuomioistuin esitti 16.2.2018 antamallaan määräyksellä Corte costituzionalelle (perustuslakituomioistuin, Italia) perustuslainmukaisuutta koskevan kysymyksen Italian oikeuden säännöksestä,1 jonka nojalla määrätään seuraamuksia yhteistyöstä kieltäytymisen johdosta. Mainitussa säännöksessä säädetään seuraamuksia siitä, ettei Consobin vaatimuksia ole noudatettu määräajassa tai että tämän elimen valvontatehtävien suorittamista on viivytetty, mukaan lukien sen henkilön osalta, jonka Consob valvontatehtäviään suorittaessaan katsoo syyllistyneen sisäpiiritiedon väärinkäyttöön.
Corte costituzionale korosti, että Italian oikeudessa sisäpiiritiedon väärinkäyttö on samalla sekä hallinnollinen rikkomus että rikosoikeudellinen rikos. Se totesi myös, että kyseessä oleva säännös on annettu direktiivissä 2003/62 säädetyn erityisen velvoitteen täyttämiseksi ja että sillä pannaan tällä hetkellä täytäntöön asetuksen N:o 596/20143 säännöksiä. Tämän jälkeen se tiedusteli unionin tuomioistuimelta näiden säännösten yhdenmukaisuutta Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) ja erityisemmin vaikenemisoikeuden kanssa.
Suuressa jaostossa kokoontunut unionin tuomio tunnustaa luonnolliselle henkilölle perusoikeuskirjalla suojatun vaikenemisoikeuden ja katsoo, että direktiivillä 2003/6 ja asetuksella N:o 596/14 sallitaan jäsenvaltioiden kunnioittavan mainittua oikeutta tällaista henkilöä vastaan käydyssä tutkimuksessa, josta saattaa ilmetä, että hän vastaa rikkomuksesta, josta voidaan määrätä luonteeltaan rikosoikeudellisia hallinnollisia seuraamuksia, tai että hän on rikosoikeudellisessa vastuussa.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
Unionin tuomioistuin otti huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön, joka koskee oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin,5 ja korosti, että vaikenemisoikeus, joka on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin käsitteen ytimessä, on esteenä muun muassa sille, että ”syytetylle” luonnolliselle henkilölle määrätään seuraamus siitä, että hän kieltäytyy antamasta direktiivin 2003/6 tai asetuksen N:o 596/2014 mukaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle vastauksia, joista saattaa ilmetä, että hän vastaa rikkomuksesta, josta voidaan määrätä luonteeltaan rikosoikeudellinen hallinnollinen seuraamus, tai että hän on rikosoikeudellisessa vastuussa. Unionin tuomioistuin täsmensi tästä, että unionin kilpailusääntöjä koskevaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jonka mukaan menettelyssä, jossa pyritään osoittamaan kilpailusääntöjen rikkominen, kyseessä oleva yritys voidaan velvoittaa toimittamaan tiedot, joita voidaan myöhemmin käyttää näyttämään toteen sen kilpailunvastainen toiminta, ei voida soveltaa analogisesti sisäpiirikaupoista syytetyn luonnollisen henkilön vaikenemisoikeuteen. Unionin tuomioistuin lisää kuitenkin, että vaikenemisoikeus ei voi kuitenkaan oikeuttaa kieltäytymistä kaikesta yhteistyöstä toimivaltaisten viranomaisten kanssa, kuten kieltäytymistä osallistua kyseisen viranomaisen järjestämään kuulemiseen tai viivyttelytoimia, joilla pyritään lykkäämään tämän kuulemisen pitämistä.
Unionin tuomioistuin toteaa vielä, että sekä direktiiviä 2003/6 että asetusta N:o 596/2014 voidaan tulkita vaikenemisoikeuden mukaisella tavalla siten, ettei niissä velvoiteta määräämään seuraamuksia luonnolliselle henkilölle siitä, että hän kieltäytyy antamaan mainitussa direktiivissä ja asetuksessa tarkoitetulle toimivaltaiselle viranomaiselle vastauksia, joista voi ilmetä hänen vastuunsa rikkomuksesta, josta voidaan määrätä luonteeltaan rikosoikeudellinen hallinnollinen seuraamus, tai hänen rikosoikeudellinen vastuunsa. Tällaisessa tilanteessa sillä, ettei niissä nimenomaisesti kielletä määräämästä seuraamuksia tällaisesta kieltäytymisestä, ei voida vaikuttaa kyseisten säädösten pätevyyteen. Jäsenvaltioiden on varmistuttava siitä, ettei luonnolliselle henkilölle voida määrätä seuraamuksia siitä, että hän kieltäytyy antamasta tällaisia vastauksia toimivaltaiselle viranomaiselle.