Lausunto Verohallinnon perintö- ja lahjaverotuksen arvostamisohjeen mahdollisesta uudistamisesta

Suomen Asianajajaliitto (jäljempänä ”Asianajajaliitto”) kiittää mahdollisuudesta lausua Verohallinnon varojen arvostamisesta perintö- ja lahjaverotuksessa antaman ohjeen (VH/8519/00.01.00/2020) mahdollisesta uudistamisesta.

Lausuntonaan Asianajajaliitto esittää seuraavaa: 

1. Yleistä

Asianajajaliitto pitää Verohallinnon ajatusta ohjeen uudelleenryhmittelemisestä ja pilkkomisesta useampaan osaan hyvänä. Tämä lisää asiakasystävällisyyttä ottaen huomioon, että ohje nykyisellään on n. 70 sivua pitkä ja osittain raskaslukuinen, mihin Verohallinto on itsekin kiinnittänyt huomiota. Asianajajaliitto pitää myös Verohallinnon 22.12.2020 päivätyssä sähköpostissaan (lähettäjä K. Isotalo) esittämää alustavaa jakoa erillisiin ohjeisiin tarkoituksenmukaisena, vaikkakin ohjeistuksen hajaantuessa sen johdonmukaisuuteen ja verovelvollisten yhdenvertaisen kohtelun toteutumiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Arvostamisen yleisiä periaatteita ja sääntöjä koskevalla ohjeella olisikin näiden toteuttamisessa tärkeä ja korostunut rooli.

Asianajajaliitto pitää tärkeänä, että verotuksen ennustettavuus ja oikeusvarmuus korostuvat uusien ohjeiden valmistelussa. Tästä näkökulmasta olisi tärkeää, että ohjeessa nykyisellään lähtökohtana olevat kaavamaiset käyvän arvon määritystavat säilytettäisiin. Vaikka yrityskaupoissa arvonmääritys perustuu säännönmukaisesti kassavirtapohjaisiin arvonmääritysmenetelmiin, tulisi näiden käyttö olla jatkossakin lähtökohtaisesti poikkeuksellista ja pääsääntöisesti ainoastaan verovelvollisaloitteista, koska niissä käytettävien muuttujien herkkyys ja määrittämisen vaikeus ei luontevasti sovellu perintö- ja lahjaverotuksen kaltaiseen massamenettelyyn.

Lisäksi Asianajajaliitto pitää tärkeänä, että uusien ohjeiden osalta täsmennettäisiin, milloin niitä voidaan soveltaa myös muulloin kuin perintö- ja lahjaverotuksessa, koska nykyisellään ohjetta sovelletaan verotuksessa laajemminkin käypää arvoa määritettäessä.

2. Erityisesti Yritysvarallisuuden ja listaamattomien osakkeiden arvonmäärityksestä

Ohjeen luvussa 5.1 todetaan, että osakeyhtiön osakkeen käypä arvo määritetään ensisijaisesti saman yhtiön osakkeista maksettujen eli vertailuluovutuksissa käytettyjen kauppahintojen perusteella.

Asianajajaliitto huomauttaa, ettei vertailuluovutuksia tarkasteltaessa pääsääntöisesti pitäisi huomioida sellaisia verotuksen kohteena olevan saannon jälkeen tapahtuneita saman yhtiön osakkeiden luovutuksia, joista ei saannon tapahtuessa vielä ollut konkreettista ja tarkkaa tietoa, vaikka tällainen myöhempi luovutus ajallisesti olisi lähempänä verotustapahtumaa, kuin viimeisin sitä edeltävä vertailuluovutus. Kun varsinkaan listaamattomien yhtiöiden osakkeiden arvonmääritys ei perustu objektiivisesti riidattomiin muuttujiin eikä se ole eksaktia tiedettä, jälkiviisautta tulisi lähtökohtaisesti välttää, koska se vähentää merkittävästi verotuksen ennustettavuutta ja oikeusvarmuutta. Asianajajaliitto ehdottaa, että tästä jälkiviisauden kieltoa koskevasta pääsäännöstä voitaisiin poiketa lähinnä, kun myöhemmästä luovutuksesta olisi verotuksen kohteena olevan saannon aikaan ollut konkreettinen ja tarkka tieto sekä riittävä varmuus sen toteutumisesta. Verotuksen ennustettavuutta ja oikeusvarmuutta lisäisi edelleen se, jos edellä kuvattujen edellytyksien täyttäviä myöhempiä vertailuluovutuksia rajoitettaisiin myös ajallisesti siten, että huomioon voitaisiin ottaa ainoastaan esim. enintään 30 tai 60 päivää verotuksen kohteena olevan saannon jälkeen tapahtuneet vertailuluovutukset.

Ohjeen luvussa 5.1 todetaan edelleen, että jos käypää arvoa ei voida perustaa vertailuluovutuksiin, määritetään osakkeen, osuuden tai liikkeen- ja ammatinharjoittajan elinkeinotoiminnan käypä arvo perintö- ja lahjaverotuksessa yleensä yrityksen substanssiarvon ja tuottoarvon perusteella, mikä johtaa monesti varovaiseen arvioon yrityksen käyvästä arvosta. Lisäksi käyvän arvon määrittäminen substanssi- ja tuottoarvon perusteella on kaavamaista eikä anna juurikaan mahdollisuuksia yrityksen tai sen toimintaympäristön ominaispiirteiden huomioon ottamiselle. Tämän vuoksi muita kuin oh­jeessa esitettyjä arvonmäärittämismenetelmiä (esimerkiksi kassavirtojen nykyar­volaskelmia) voidaan käyttää silloin, kun yrityksen käypä arvo voidaan perustaa ohjeen mukaista tietopohjaa laajempaan tosiasia-aineistoon. Yrityksen arvonmäärittämisessä käytettävästä menetelmästä riippumatta verotuksessa yrityksen minimiarvona pidetään substanssiarvon perusteella laskettua arvoa.

Asianajajaliitto pitää jo edellä esitetyllä tavalla tärkeänä, että kaavamaisesta substanssiarvon ja tuottoarvon perusteella tehtävästä arvonmäärityksestä pidetään kiinni pääsääntönä perintö- ja lahjaverotuksessa, koska se lisää verotuksen ennustettavuutta ja oikeusvarmuutta.

Asianajajaliiton näkemyksen mukaan myös muita arvonmäärittämismenetelmiä, kuten oikeuskäytännössä tunnustettuja kassavirtaennusteisiin perustuvia ns. DCF-laskelmia (ks. esim. KHO 2014:33), tulisi voida jatkossakin soveltaa käyvän arvon määrittelemisessä sopivissa olosuhteissa. DCF-laskelmia käytetään jo nykyisellään säännöllisesti muissa kuin rutiininomaisissa perintö- ja lahjaverotuksen arvostamistilanteissa, erityisesti kun kyse on vähääkään isommasta järjestelystä. Asianajajaliiton mielestä olisi hyödyllistä, jos uudessa yritysvarallisuuden käyvän arvon määrittelyä koskevassa ohjeessa listattaisiin yleisiä DCF-laskelmaan sovellettavia periaatteita, kuten esimerkiksi mitä tulisi huomioida määritettäessä kyseiseen yritykseen soveltuvaa diskonttokorkoa ja missä olosuhteissa laskelmassa voitaisiin tai tulisi käyttää ns. terminaaliarvoa. Asianajajaliitto kuitenkin korostaa, että kassavirtapohjaisten menetelmien käytön tulisi olla perintö- ja lahjaverotuksessa poikkeuksellista ja pääsääntöisesti verovelvollisaloitteista. Mikäli kassavirtapohjaisten menetelmien käyttöä laajennetaan joissain tilanteissa poikkeuksellisesti myös verohallintoaloitteiseksi, tulisi laskelmissa käytettäviä olettamia ja muuttujia kaavamaistaa niin, ettei niiden käyttöön liity viranomaisten puolella liikaa harkintavaltaa.

Asianajajaliitto huomauttaa vielä lopuksi, että yrityksen käypä arvo voi poikkeuksellisesti myös olla alempi kuin sen substanssiarvo, esim. jos on ilmeistä, että yrityksen liiketoiminta on myös lähitulevaisuudessa tappiollista ja aiempien vuosien kertyneiden voittovarojen ennustetaan sulavan tappiollisuuden seurauksena. Tämä on erityisen ajankohtaista nyt huomioiden käynnissä oleva COVID-19 pandemia. Ottaen huomioon, että Verohallinto on yksittäistapauksissa hyväksynyt yritykselle sen substanssiarvon alittaneen käyvän arvon, olisi tämä hyvä todeta myös uudessa ohjeistuksessa, eikä substanssiarvoa tulisi pitää ehdottomana minimiarvona.

Helsingissä 29.1.2021

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO

Hanna Räihä-Mäntyharju
Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja

Laati                   

Asianajaja Mika Ohtonen, Roschier Asianajotoimisto Oy
Asianajaja Andreas Bussman, Roschier Asianajotoimisto Oy

Suomen Asianajajaliiton lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 120 asianajajaa. Tämä lausunto on valmisteltu vero-oikeuden asiantuntijaryhmässä.