KHO jaostoplenum: Skitsofreenikolla oikeus saada tarvitsemansa palveluasuminen maksuttomana vammaispalveluna

KHO:2020:156 Vammaispalvelu – Palveluasuminen – Vaikeavammaisuus – Psyykkinen sairaus – Vammaispalvelulaki – Sosiaalihuoltolaki

Skitsofreniaa sairastava A oli hakenut X:n kuntayhtymältä vammaispalvelulain mukaista palveluasumista. Kuntayhtymä oli järjestänyt A:n asumispalvelun sosiaalihuoltolain mukaisena palveluna. Asiassa oli kysymys siitä, tuliko A:n palveluasuminen järjestää sosiaalihuoltolain vai vammaispalvelulain nojalla.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että myös psyykkisesti sairas henkilö voi olla vammaispalveluasetuksen 11 §:ssä tarkoitettu palveluasumisen suhteen vaikeavammainen henkilö, jolle kunnan tai kuntayhtymän on vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin nojalla järjestettävä palveluasuminen, jos hän täyttää kyseisissä säännöksissä säädetyt edellytykset.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että sen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan palveluasumisen myöntämisen edellytysten täyttyessä vammaispalvelulain 4 §:n 1 momentin säännös lain toissijaisuudesta väistyy, eikä kunta tai kuntayhtymä voi syrjäyttää henkilön oikeutta saada vammaispalvelulain mukaisia vaikeavammaisen palveluasumiseen liittyviä palveluja järjestämällä hänelle palveluja sosiaalihuoltolain perusteella maksullisina palveluina. Sama lähtökohta ilmenee myös sosiaalihuoltolain 2 §:n 1 momentista ja sen esitöistä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi päätöksestään tarkemmin ilmenevin perustein, että A:ta oli pidettävä vammaispalveluasetuksen 11 §:ssä tarkoitettuna palveluasumisen suhteen vaikeavammaisena henkilönä. A:n oikeutta saada vammaispalvelulain mukaisia vaikeavammaisen palveluasumiseen liittyviä palveluja ei tällöin ollut voitu syrjäyttää järjestämällä hänelle palveluja sosiaalihuoltolain nojalla. Hallinto-oikeuden oli siten tullut palauttaa asia kuntayhtymän yksilöasiain jaostolle uudelleen käsiteltäväksi vammaispalvelulain mukaisen palveluasumisen järjestämistä varten.

Äänestys 6−2. Esittelijän eriävä mielipide.

KHO:2020:156