Alankomaiden syyttäjät eivät ole riittävän itsenäisiä, jotta niitä voitaisiin pitää eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vastaavina oikeusviranomaisina

Alankomaiden syyttäjät voivat vastaanottaa Alankomaiden oikeusministerin yksittäistapauksessa antamia käskyjä

Belgialainen tutkintatuomari antoi syyskuussa 2017 eurooppalaisen pidätysmääräyksen Belgian kansalaisesta AZ:sta, jota syytettiin asiakirjaväärennöksistä, väärennösten käyttämisestä ja petoksista. AZ otettiin kiinni Alankomaissa, ja hänet luovutettiin rechtbank Amsterdamin (Amsterdamin alioikeus, Alankomaat) päätöksellä Belgian viranomaisille joulukuussa 2017. Pidätysmääräyksen antanut tutkintatuomari antoi tammikuussa 2018 AZ:sta täydentävän eurooppalaisen pidätysmääräyksen, joka koski muita kuin AZ:n luovuttamisen perusteena olleita tekoja, ja pyysi siten Alankomaiden toimivaltaisia viranomaisia luopumaan eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä tehdyssä puitepäätöksessä (jäljempänä puitepäätös) säädetyn erityissäännön soveltamisesta. Tämän säännön mukaan pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion oikeusviranomaiset eivät saa syyttää, tuomita tai muuten riistää vapautta henkilöltä, joka on eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanemiseksi luovutettu pidätysmääräyksen antaneeseen jäsenvaltioon, ennen kyseistä luovuttamista tehdystä muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta, ellei täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen anna suostumustaan. Arrondissementsparket Amsterdamin (Amsterdamin alueen yleinen syyttäjävirasto) officier van justitie antoi helmikuussa 2018 suostumuksensa syytetoimien alan laajentamiseen täydentävän eurooppalaisen pidätysmääräyksen mukaisesti. AZ:aa syytettiin tämän jälkeen Belgiassa alkuperäisessä ja täydentävässä eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä tarkoitetuista teoista, ja hänet tuomittiin kolmen vuoden vankeusrangaistukseen.

Hof van beroep te Brussel (Brysselin ylioikeus, Belgia), johon AZ valitti rikostuomiostaan, pohtii tässä tilanteessa, voidaanko Amsterdamin alueen yleistä syyttäjävirastoa pitää eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä tehdyssä puitepäätöksessä tarkoitettuna ”täytäntöönpanosta vastaavana oikeusviranomaisena”, jolla on siten toimivalta antaa kyseisessä puitepäätöksessä tarkoitettu suostumus.

On huomattava, että unionin tuomioistuin on lausunut äskettäin jo useaan otteeseen käsitteestä ”oikeusviranomainen”eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä tehdynpuitepäätöksen yhteydessä ja tarkemmin ottaen siitä, voitiinko jäsenvaltioiden syyttäjien katsoa kuuluvan tämän käsitteen piiriin. Se on todennut, että Liettuan, Ranskan, Ruotsin ja Belgian yleiset syyttäjäviranomaiset kuuluivat käsitteen piiriin, mutta Saksan yleiset syyttäjäviranomaiset eivät kuuluneet. Vaikka näissä kaikissa asioissa kyse on ollut eurooppalaisen pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen käsitteestä, eikä täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen käsitteestä, unionin tuomioistuin katsoo tässä suuren jaoston tuomiossa, että sen mainittua oikeuskäytäntöä voidaan soveltaa.

Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

Unionin tuomioistuin toteaa ensiksi, että käsitteen ”pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen” tavoin käsite ”täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen” on unionin oikeuden itsenäinen käsite, eikä sillä tarkoiteta vain tuomareita tai tuomioistuimia. Tämä käsite kattaa myös oikeusviranomaiset, jotka osallistuvat kyseisessä jäsenvaltiossa lainkäyttöön rikosasioissa, toimivat riippumattomasti – erityisesti suhteessa täytäntöönpanoviranomaisiin – suorittaessaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoon liittyviä tehtäviä ja hoitavat tehtävänsä menettelyssä, jossa noudatetaan tehokkaaseen oikeussuojaan perustuvia vaatimuksia.

Käsitteen ”täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen” sisältöä määrittäessään unionin tuomioistuin hyväksyy samat kriteerit, jotka on kehitetty sen ”pidätysmääräyksen antaneita oikeusviranomaisia” koskevassa oikeuskäytännössä, ja se perustelee tätä sillä, että näiden kahden oikeusviranomaisen asema ja luonneovat samat, vaikka ne hoitavatkin eri tehtäviä. Unionin tuomioistuin esittää useita seikkoja tämän johtopäätöksen tehdessään. Se korostaa, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa koskevan päätöksen samoin kuin sen antamista koskevan päätöksen on oltava sellaisen oikeusviranomaisen tekemä, joka täyttää tehokkaasta oikeussuojasta johtuvat vaatimukset, joihin sisältyy riippumattomuuden takaaminen. Unionin tuomioistuin katsoo lisäksi, että samoin kuin eurooppalaisen pidätysmääräyksen antaminen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpaneminen on omiaan loukkaamaan etsityn henkilön vapautta, koska kyseinen täytäntöönpano johtaa hänen kiinni ottamiseensa luovuttamista varten. Unionin tuomioistuin lisää edelleen, että toisin kuin eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamista koskevassa menettelyssä, jonka yhteydessä perusoikeuksia suojellaan kahdella tasolla, eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon yhteydessä täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen toimenpiteet ovat ainoa suojelun taso, josta eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä tehdyssäpuitepäätöksessä säädetään, jotta etsityllä henkilöllä on kaikki tuomioistuinratkaisujen antamiselle ominaiset takeet.

Unionin tuomioistuin katsoo toiseksi, että riippumatta siitä, onko oikeusviranomaisen, joka antaa suostumuksensa erityissäännön sivuuttamiseen, oltava sama kuin viranomainen, joka on pannut eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön, tätä suostumusta ei voi antaa jäsenvaltion syyttäjä, joka tosin osallistuu lainkäyttöön mutta voi päätösvaltaansa käyttäessään vastaanottaa täytäntöönpanoviranomaisen yksittäistapauksessa antamia käskyjä. Tällainen syyttäjä ei näet täytä niitä edellytyksiä, jotka ovat tarpeen, jotta sitä voitaisiin pitää ”täytäntöönpanosta vastaavana oikeusviranomaisena”. Unionin tuomioistuimen mukaan on edellytettävä, että toimenpiteet suostumuksen antamiseksi ja erityissäännön soveltamisesta luopumiseksi toteuttaa kyseiset edellytykset täyttävä viranomainen. Tämä päätös on näet eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa koskevasta päätöksestä erillinen, ja siitä aiheutuu asianomaiselle henkilölle eri vaikutuksia kuin viimeksi mainitusta päätöksestä.

Unionin tuomioistuin korostaa erityisesti, että vaikka henkilö on jo luovutettu pidätysmääräyksen antaneelle oikeusviranomaiselle, siltä osin kuin pyydetty suostumus koskee muuta kuin luovuttamisen perusteena ollutta rikosta, suostumus on omiaan loukkaamaan kyseisen henkilön vapautta, koska se voi johtaa ankarampaan rangaistukseen.Unionin tuomioistuin toteaa käsiteltävässä asiassa, että Alankomaiden oikeuden mukaan on niin, että vaikka eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa koskevan päätöksen tekee lopulta tuomioistuin, suostumuksen antamista koskevan päätöksen tekee sitä vastoin yksinomaan syyttäjä. Koska syyttäjä voi kuitenkin vastaanottaa Alankomaiden oikeusministerin yksittäistapauksessa antamia käskyjä, se ei ole ”täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen”.

Tiedotteet: fi sv