Yksin turvapaikkaa hakemaan lähetetyn alaikäisen tytön hakemus perheen yhdistämiseksi voitiin hylätä maahantulosäännösten kiertämisen perusteella
26.9.2020 | OikeusuutisetKHO:2020:98 Ulkomaalaisasia – Oleskelulupa – Perheenyhdistäminen – Lapsi – Yksin tullut alaikäinen – Toissijainen suojelu – Maahantulosäännösten kiertäminen – Perhe-elämän suoja
Valittajana oleva perheenkokoaja oli saapunut Suomeen alaikäisenä turvapaikanhakijana, ja hänelle oli myönnetty oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella. Asiassa oli kysymys siitä, oliko Maahanmuuttovirasto voinut hylätä hakijoina olevien vanhempien oleskelulupahakemukset sillä perusteella, että asiassa oli ollut perusteltu aihe epäillä heidän pyrkineen kiertämään maahantulosäännöksiä lähettämällä alaikäisen lapsensa Suomeen tarkoituksenaan saada itselleen oleskeluluvat.
Valittajalle annetun toissijaista suojelua koskevan päätöksen mukaan hänen kotialueensa Anbarin läänin turvallisuustilanne ei ollut sellainen, että vaara uhkaisi henkilökohtaisesti ketä tahansa pelkästään alueella oleskelemisen vuoksi. Päätöksessä oli todettu, että valittaja oli alaikäinen tyttö, jonka vanhemmat asuivat Bagdadissa, eikä hänellä ollut kotialueellaan Anbarin läänissä sellaista aikuista, joka olisi pystynyt huolehtimaan hänen turvallisuudestaan, tai muuta turvaverkkoa. Päätöksen mukaan nämä olivat sellaisia valittajan henkilökohtaiseen turvallisuuteen vaikuttavia seikkoja, jotka asettivat valittajan erityisen alttiiksi joutua mielivaltaisen väkivallan uhriksi kotialueellaan, kun otettiin huomioon alueen turvallisuustilanne.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, etteivät toissijaisen suojelun myöntämisen perusteena olleet seikat eli valittajan kotialueen Anbarin läänin turvallisuustilanne ja hänen paluunsa sinne yksin vanhempien asuessa Bagdadissa ja sittemmin Turkissa olleet sellaisia syitä, joilla voitaisiin perustella tarvetta lähettää valittaja pois vanhempiensa luota Bagdadista tai Turkista. Kun otettiin huomioon toissijaisen suojelun perusteet, valittajan vanhempien esille tuomista Irakin turvallisuustilanteeseen liittyvistä näkökohdista huolimatta asiassa ei voitu katsoa, että vanhempien päätökselle lähettää valittaja luotaan hakemaan Suomesta kansainvälistä suojelua olisi ollut valittajan henkeen tai terveyteen liittyvä pakottava syy.
Kun lisäksi otettiin huomioon asiassa ilmenneet muut olosuhteet, asiassa oli riittävällä varmuudella pääteltävissä vanhempien tarkoituksena olleen lähettää valittaja Suomeen hakeakseen oleskelulupia myöhemmin itselleen. Maahanmuuttovirasto oli siten voinut katsoa, että valittajan vanhemmat olivat pyrkineet kiertämään maahantuloa koskevia säännöksiä ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.
Hakijoiden ja valittajan välillä ei voitu katsoa olevan kiinteää perhe-elämää, minkä vuoksi asiaa ei ollut aihetta arvioida toisin ulkomaalaislain 66 a §:n perusteella. Oleskelulupien hylkääminen ei myöskään merkinnyt Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaista puuttumista perhe-elämän suojaan.
Äänestys 6-1.