KHO katsoi, ettei edunvalvontavaltuutuksen vahvistamiselle ollut esitetty riittävää selvitystä
21.9.2020 | OikeusuutisetKHO: Holhoustoimen edunvalvonta – Edunvalvontavaltuutuksen vahvistaminen – Valtuuttajan vastustamisen merkitys
A oli allekirjoittamassaan edunvalvontavaltakirjassa valtuuttanut B:n edustamaan itseään taloudellisissa asioissa sekä sellaisissa henkilöään koskevissa asioissa, joiden merkitystä A ei kykene ymmärtämään sillä hetkellä, jolloin valtuutusta on käytettävä.
B oli maistraatille tekemässään hakemuksessa pyytänyt, että maistraatti vahvistaisi edellä mainitun A:n allekirjoittaman edunvalvontavaltuutuksen. A oli vastustanut edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista pitäen sitä ennenaikaisena. Maistraatti hylkäsi B:n hakemuksen. Maistraatin päätöksen perustelujen mukaan A:n ei ollut selvitetty tulleen sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi pääasiallisesti kykenemättömäksi huolehtimaan niistä asioista, joita valtuutus koski.
Hallinto-oikeus oli B:n valituksen enemmälti hyläten kumonnut maistraatin päätöksen siltä osin kuin maistraatti oli hylännyt edunvalvontavaltuutuksen vahvistamisen taloudellisten asioiden hoitamisen osalta. Hallinto-oikeus palautti asian maistraatille edunvalvontavaltuutuksen vahvistamiseksi mainituilta osin. Hallinto-oikeus katsoi, että A:n oli osoitettu tulleen sairautensa vuoksi pääasiallisesti kykenemättömäksi huolehtimaan taloudellisista asioistaan.
Korkein hallinto-oikeus kumosi Digi- ja väestötietoviraston valituksesta hallinto-oikeuden päätöksen siltä osin kuin maistraatin päätös oli kumottu ja asia oli palautettu maistraatille (nykyisin Digi- ja väestötietovirasto) edunvalvontavaltuutuksen vahvistamiseksi taloudellisten asioiden hoitamisen osalta.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että A oli johdonmukaisesti vastustanut edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista ja ilmoittanut kykenevänsä huolehtimaan taloudellisista asioistaan itse. A oli lisäksi ilmoittanut korkeimmassa hallinto-oikeudessa haluavansa peruuttaa valtuutuksen. Arvioitaessa edunvalvontavaltuutuksen vahvistamisen edellytyksiä yksinomaan valtuuttajan subjektiiviselle näkemykselle ei kuitenkaan voitu antaa ratkaisevaa merkitystä, vaan asiassa oli otettava huomioon myös muuta selvitystä valtuutetun toimintakyvystä. Tältä osin korkein hallinto-oikeus katsoi, etteivät A:n oma näkemys ja hänen toimintakyvystään esitetty selvitys olleet ristiriidassa keskenään. Asiassa ei siten ollut esitetty riittävää selvitystä siitä, että A olisi sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi tullut pääasiallisesti kykenemättömäksi huolehtimaan taloudellisista asioistaan. Edunvalvontavaltuutuksen vahvistamiseen taloudellisten asioiden osalta ei näin ollut edellytyksiä.