EU-tuomioistuin: Internetoperaattori ei saa suosia tiettyjä palveluja tai sovelluksia
21.9.2020 | OikeusuutisetUnionin tuomioistuin tulkitsee ensimmäisen kerran unionin asetusta, jossa vahvistetaan verkkoneutraliteetti
Internetin käyttäjien oikeuksien turvaamisen ja liikenteen syrjimättömän kohtelun vaatimukset ovat esteenä sille, että internetyhteyspalvelujen tarjoaja suosii tiettyjä sovelluksia ja tiettyjä palveluja tarjouksilla, joissa kyseisiin sovelluksiin ja palveluihin sovelletaan ”nollatariffia”ja muiden sovellusten ja palvelujen käyttöön kohdistetaan liikenteen estämistä tai hidastamista koskevia toimenpiteitä.
Telenor-yhtiö, joka on sijoittautunut Unkariin, tarjoaa muun muassa internetyhteyspalveluja. Sen asiakkailleen tarjoamiin palveluihin kuuluu kaksi palvelupakettia, joiden erityispiirteenä on etuoikeutettu pääsy (niin sanotulla nollatariffilla) tiettyihin palveluihin ja sovelluksiin, joista aiheutuvaa datansiirtoa ei lasketa asiakkaiden ostamien datansiirtomäärien kulutukseen. Ostetun datansiirtomäärän loppuun käyttämisen jälkeen asiakkaat voivat lisäksi jatkaa näiden tiettyjen sovellusten ja palvelujen käyttöä rajoituksetta, mutta muihin käytettävissä oleviin sovelluksiin ja palveluihin sovelletaan liikenteen estämistä tai hidastamista koskevia toimenpiteitä.
Unkarin viestintäviranomainen aloitti kaksi menettelyä, joiden tarkoituksena oli valvoa näiden kahden palvelupaketin yhteensopivuutta avointa internetyhteyttä koskevista toimenpiteistä annetun asetuksen 2015/21201 kanssa, ja teki tämän jälkeen kaksi päätöstä, joissa se katsoi, että nämä palvelupaketit eivät olleet kyseisen asetuksen 3 artiklan 3 kohdassa säädetyn, tietoliikenteen yhdenvertaista ja syrjimätöntä kohtelua koskevan yleisen velvoitteen mukaisia, ja että Telenorin oli lopetettava ne.
Fővárosi Törvényszék (Budapestin alioikeus, Unkari), jossa Telenor nosti kaksi kannetta, päätti pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua siitä, miten on tulkittava ja sovellettava asetuksen 2015/2120 3artiklan 1 ja 2kohtaa, joissa taataan internetyhteyspalvelujen loppukäyttäjille tietyt oikeudet ja kielletään tällaisten palvelujen tarjoajia ottamasta käyttöön sopimuksia tai kaupallisia käytäntöjä, joilla rajoitetaan näiden oikeuksien käyttöä, ja saman 3 artiklan 3 kohtaa, jossa säädetään yleisestä velvollisuudesta kohdella tietoliikennettä yhdenvertaisesti ja syrjimättömästi.
Unionin tuomioistuin tulkitsi suuren jaoston 15.9.2020 antamassa tuomiossa ensimmäistä kertaa asetusta 2015/2120, jossa vahvistetaan internetin avoimuuden keskeinen periaate (verkkoneutraliteetti).Ensinnäkin unionin tuomioistuin huomautti asetuksen 2015/2120 3artiklan 2kohdan, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdan kanssa, tulkinnasta, että jälkimmäisessä säännöksessä säädetään, että internetyhteyspalvelujen loppukäyttäjät voivat käyttää niille siinä taattuja oikeuksia ”internetyhteyspalvelunsa kautta”, ja että ensiksi mainitussa säännöksessä edellytetään, että tällainen palvelu ei merkitse näiden oikeuksien käytön rajoittamista. Lisäksi mainitun asetuksen 3 artiklan 2 kohdasta ilmenee, että kansallisten sääntelyviranomaisten on arvioitava tietyn internetyhteyspalvelujen tarjoajan palveluja mainitun vaatimuksen kannalta3ja toimivaltaisten kansallisten tuomioistuinten valvonnassa ottaen huomioon sekä kyseisenpalveluntarjoajan loppukäyttäjien kanssa tekemät sopimukset että kyseisen tarjoajan toteuttamat kaupalliset menettelyt.
Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin täsmensi yleisesti asetukseen 2015/2120 sisältyvien käsitteiden ”sopimukset”, ”kaupalliset menettelyt” ja ”loppukäyttäjät”4merkitystä ja katsoi, että sellaisten sopimusten tekeminen, joilla tietyt asiakkaat tilaavat palvelupaketteja, joissa yhdistetään ”nollatariffin” soveltaminen ja muiden kuin tämän ”nollatariffin” piiriin kuuluvien palvelujen ja sovellusten käyttöön kohdistettavat liikenteen estämistä tai hidastamista koskevat toimenpiteet, on omiaan rajoittamaan kyseisen asetuksen 3artiklan 2kohdassa tarkoitetulla tavalla loppukäyttäjien oikeuksien käyttämistä markkinoiden merkittävällä osalla. Tällaiset palvelupaketit ovat nimittäin omiaan lisäämään etuoikeutettujen sovellusten ja palvelujen käyttöä ja vastaavasti vähentämään muiden käytettävissä olevien sovellusten ja palvelujen käyttöä, kun otetaan huomioon toimenpiteet, joilla kyseinen internetyhteyspalvelujen tarjoaja tekee niiden käyttämisen teknisesti vaikeammaksi tai jopa mahdottomaksi. Mitä suurempi on niiden asiakkaiden lukumäärä, jotka tekevät tällaisia sopimuksia, sitä enemmän näiden sopimusten yhteisvaikutus voi mittakaavansa vuoksi johtaa loppukäyttäjien oikeuksien käytön merkittävään rajoittamiseen tai jopa loukata näiden oikeuksien keskeistä sisältöä.
Toiseksi unionin tuomioistuin totesi asetuksen 2015/2120 3 artiklan 3 kohdan tulkinnasta, että menettelyn toteamiseen yhteensopimattomaksi kyseisen säännöksen kanssa ei edellytetä minkäänlaista arviointia liikenteen estämistä tai hidastamista koskevien toimenpiteiden vaikutuksesta loppukäyttäjien oikeuksien käyttämiseen. Kyseisessä säännöksessä ei nimittäin säädetä tällaisesta vaatimuksesta sen arvioimiseksi, onko siihen sisältyvää tietoliikenteen yhdenvertaista ja syrjimätöntä kohtelua koskevaa yleistä velvoitetta noudatettu. Lisäksi unionin tuomioistuin katsoi, että koska liikenteen hidastamista tai estämistä koskevat toimenpiteet eivät perustu tietoliikenteen tiettyjen luokkien objektiivisesti erilaisiin teknisiin palvelun laatua koskeviin vaatimuksiin vaan kaupallisiin näkökohtiin, näitä toimenpiteitä on pidettävä sellaisinaan mainitun säännöksen vastaisina.
Näin ollen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tutkittavaksi saatettujen kaltaiset palvelupaketit ovat yleisesti ottaen omiaan rikkomaan sekä asetuksen 2015/2120 3 artiklan 2 kohtaa että kyseisen artiklan 3 kohtaa, ja on täsmennettävä, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ja tuomioistuimet voivat tutkia ne ensin jälkimmäisen säännöksen perusteella