Espanjan verojärjestelmä, jota sovelletaan tiettyihin telakoiden tekemiin rahoitusleasingsopimuksiin, on tukijärjestelmä
23.9.2020 | OikeusuutisetTuomio yhdistetyissä asioissa T-515/13RENV Espanja v. komissio ja T-719/13RENV Lico Leasing,SA jaPequeños y Medianos Astilleros Sociedad de Reconversión,SA v. komissio
Järjestelmän puitteissa myönnetyt sääntöjenvastaiset valtiontuet on perittävä takaisin tuensaajilta
Vuonna 2006 Euroopan komissiolle tehtiin useita kanteluja ”Espanjan tax lease -järjestelmän” soveltamisesta tiettyihin rahoitusleasingsopimuksiin siltä osin kuin laivanvarustamot saattoivat saada 20–30prosentinsuuruisen hinnanalennuksen espanjalaisten telakoiden rakentamien alusten ostosta. Komission mukaan Espanjan tax lease -järjestelmän tavoitteena oli myöntää veroetuja taloudellisille etuyhtymille (jäljempänä taloudelliset etuyhtymät) ja niihinosallistuville sijoittajille, jotka siirsivät tämän jälkeen osan näistä eduista varustamoille, jotka ovat ostaneet uuden aluksen.
Komissio katsoi heinäkuussa 2013 tekemässään päätöksessä, että Espanjan tax lease -järjestelmä oli valikoivan veroedun muodossa valtiontukea joka oli osittain sisämarkkinoille soveltumaton. Koska kyseinen tukijärjestelmä oli pantu täytäntöön 1.1.2002 alkaen ilmoitusvelvollisuuden vastaisesti, komissio oli määrännyt kansalliset viranomaiset perimään nämä tuet takaisin sijoittajilta eli taloudellisten etuyhtymien jäseniltä.
Espanja, Lico Leasing, SA ja Pequeños y Medianos Astilleros Sociedad de Reconversión, SA (jäljempänä kantajat) nostivat syyskuussa 2013 kanteet komissionpäätöksen kumoamiseksi. Euroopan unionin yleinen tuomioistuin katsoi 17.12.2015 antamassaan tuomiossa Espanja ym. v. komissio (T-515/13 jaT-719/13),että taloudellisten etuyhtymien sijoittajien saama etu ei ollut valikoiva ja että kilpailun vääristymisen ja kauppaan kohdistuvan vaikutuksen kriteerejä koskevat perustelut olivat riittämättömät. Riidanalainen päätös kumottiin näin ollen ilman, että oli tarpeen lausua muista kantajien esittämistä kanneperusteista ja väitteistä. Unionin tuomioistuin, jolle komissio teki valituksen, kumosi 25.7.2018 antamallaan tuomiolla komissio v. Espanja ym.5(C-128/16P) unionin yleisen tuomioistuimen tuomion. Unionin tuomioistuin nimittäin katsoi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli verotuksellisten toimenpiteiden valikoivuutta koskevassa analyysissään soveltanut virheellisesti valtiontukia koskevia perustamissopimuksen määräyksiä ja että toisin kuin se oli katsonut, komission päätös ei ollut puutteellisesti perusteltu. Todettuaan, ettei unionin yleinen tuomioistuin ollut lausunut kaikista sille esitetyistä kanneperusteista, unionin tuomioistuin katsoi, ettei asia ollut ratkaisukelpoinen, ja palautti näin ollen asiat unionin yleiseen tuomioistuimeen.
Unionin yleinen tuomioistuin on hylännyt kantajien kanteet asian palauttamisen johdosta 23.9.2020 antamallaan tuomiolla Espanja ym. v. komissio (T-515/13 RENV ja T-719/13 RENV).
Unionin yleinen tuomioistuin on tutkinut ensiksi verotuksellisten toimenpiteiden luonnehdintaa valtiontueksi.Se on tässä yhteydessä tutkinut ensinnäkin, saattoiko komissio päätellä, että Espanjan tax lease-järjestelmästä kokonaisuutena tarkasteltuna myönnetyt edut olivat valikoivia. Muistutettuaan valikoivuutta koskevasta oikeuskäytännöstä, joka perustuu kansallisten viranomaisten harkintavaltaan niiden käyttäessä verotusvaltaansa, unionin yleinen tuomioistuin on huomauttanut, että veroviranomaiset olivat sallineet kyseisen verojärjestelmän soveltamisen ennakkolupajärjestelmän puitteissa epämääräisten arviointiperusteiden perusteella, jotka edellyttävät tulkintaa, jota ei ole mitenkään rajattu. Veroviranomaiset saattoivat siten vahvistaa poiston alkamispäivän sellaisten olosuhteiden perusteella, jotka oli määritelty siten, että hallinnolle annettiin huomattavaa harkintavaltaa. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan näiden harkinnanvaraisten seikkojen olemassaolo oli omiaan suosimaan edunsaajia verrattuna muihin verovelvollisiin, jotka olivat tosiasiallisesti ja oikeudellisesti niihin rinnastettavassa tilanteessa.
Erityisesti muuttaloudelliset etuyhtymät eivät hyötyneet varhennetusta poistosta samoin edellytyksin. Lisäksisen väitteen hylkäämiseksi, jonka mukaan lupa oli myönnetty käytännössä kaikille kyseessä olevalla alalla toimiville taloudellisille etuyhtymille, unionin yleinen tuomioistuin on korostanut, että kun otetaan huomioon sääntelyn oikeudellinen harkinnanvaraisuus, merkitystä ei ole sillä, onko sen soveltaminen ollut tosiasiallisesti harkinnanvaraista vai ei. Unionin yleinen tuomioistuin on päätellyt tästä, että koska yksi toimenpiteistä, jonka avulla Espanjan tax lease -järjestelmästä voitiin hyötyä kokonaisuudessaan, eli varhennetun poiston salliminen, oli valikoiva, komissio ei ollut tehnyt virhettä katsoessaan, että järjestelmä oli kokonaisuudessaan valikoiva.Tämänjälkeen unionin yleinen tuomioistuin on korostanut, että merialusten hankinta-ja myyntimarkkinat olivat avoinna jäsenvaltioiden väliselle kaupalle ja että aluksen hinnan alentaminen 20–30prosentilla uhkasi vääristää kilpailua näillä markkinoilla, joillataloudelliset etuyhtymät toimivat. Siten kilpailun vääristymisen ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvan vaikutuksen vaaraa koskevat edellytykset täyttyivät. Unionin yleinen tuomioistuin on näin ollen hylännyt kanneperusteen, jonka mukaan toimenpide oli virheellisesti luokiteltu valtiontueksi.
Unionin yleinen tuomioistuin on toiseksi tutkinut sääntöjenvastaisten tukien takaisinperimistä ja hylännyt kantajien tältä osin esittämät eri kanneperusteet. Se on erityisesti hylännyt luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista koskevan väitteen. Kantajat eivät nimittäin ole kyenneet osoittamaan, että ne olivat saaneet komissiolta täsmällisiä, ehdottomia ja yhtäpitäviä vakuutteluja, joista olisi ilmennyt, ettei kyseinen järjestelmä kuulunut valtiontuen käsitteen soveltamisalaan. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin on todennut, että komissio oli ottanut päätöksessään asianmukaisesti huomioon oikeusvarmuuden vaatimuksen, minkä vuoksi se oli rajannut sääntöjenvastaisten tukien takaisinperimistä ajallisesti. Tukien takaisinperiminen rajattiin tukiin, jotka oli myönnetty Ranskan verotuksellisia taloudellisia etuyhtymiä koskevan sellaisen päätöksen julkaisemisen jälkeen, jolla oli lakkautettu Brittany Ferries -päätöksestä johtuva oikeudellisesti epävarma tilanne. Unionin yleinen tuomioistuin on tältä osin todennut, ettei komissio ollut tehnyt virhettä katsoessaan, että tämän päätöksen julkaiseminen on lopettanut kaiken oikeudellisen epävarmuuden, kun otetaan huomioon, että tässä päätöksessä Espanjan tax lease -järjestelmä oli luokiteltu valtiontueksi. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin on korostanut, että tämän toteamuksen pätevyyttä eivät horjuta myöhemmät seikat, kuten komission väitetty passiivisuus kyseessä olevan järjestelmän osalta.
Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin on hylännyt myös takaisinperimiseen sovellettavien periaatteiden loukkaamista koskevan kanneperusteen. Kantajat kritisoivat komissionpäätöstä siltä osin kuin siinä määrättiin koko tuen takaisinperimisestä sijoittajilta (taloudellisten etuyhtymien jäsenet), vaikka osa verotuksellisesta edusta oli siirretty varustamoille. Komissio oli päättänyt, että varustamot eivät olleet tuensaajia, joten takaisinperimismääräys koski yksinomaan ja kokonaisuudessaan sijoittajia, jotka olivat taloudellisten etuyhtymien verotuksellisen avoimuuden vuoksi ainoita tuensaajia. Unionin yleinen tuomioistuin on katsonut, ettei komissio ollut tehnyt virhettä määrätessään tuen perittäväksi kokonaisuudessaan takaisin sijoittajilta, vaikka ne olivat siirtäneet osan edusta muille toimijoille, koska näitä ei pidetty tuensaajina. Juuri sijoittajat ovat tosiasiallisesti hyötyneet tuesta, koska sovellettavassa lainsäädännössä ei velvoitettu niitä siirtämään osaa tuesta kolmansille osapuolille.