Syyttäjän ei tarvitse syytteessä yksilöidä millä aineella kuljettaja on huumannut itsensä

Syyttäjä oli nostanut syytteen rattijuopumuksesta teonkuvauksella, jonka mukaan A oli kuljettanut henkilöautoa käytettyään huumausainetta niin, että hänen veressään on ajon jälkeen ollut käytetyn huumausaineen vaikuttavaa ainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta. Käräjäoikeus oli kehottanut syyttäjää täydentämään haastehakemuksen teonkuvausta ilmoittamalla, mitä huumausainetta vastaajan veressä on ajon jälkeen ollut. Syyttäjä ei ollut täydentänyt teonkuvausta. Käräjäoikeus oli hylännyt syytteen, koska teonkuvaus oli puutteellinen.

Rikoslain 23 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan rattijuopumuksesta tuomitaan se, joka kuljettaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa käytettyään huumausainetta niin, että hänen veressään on ajon aikana tai sen jälkeen käytetyn huumausaineen vaikuttavaa ainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta. Syyttäjän syyte on vastannut säännöksen tunnusmerkistöä.

Hovioikeus totesi, että teonkuvauksen aika ja paikka ovat olleet riittävästi yksilöidyt ja teonkuvauksesta ilmenee, että teko on suoritettu henkilöautoa kuljettamalla ja huumausaineen vaikutuksen alaisena. A on heti liikennevalvonnan pysäytyspaikalla tullut tietämään, että huumepikatesti oli antanut positiivisen tuloksen kannabiksesta ja hän on kertonut miten hän on nauttinut ainetta. Samassa haastehakemuksessa A:lle vaadittiin rangaistusta huumausaineen käyttörikoksesta liittyen mainittuun kannabikseen ja todisteluna viitattiin Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausuntoon. Hovioikeus katsoi, ettei ollut mitään epäilyä siitä, että A:n mahdollisuudet puolustautua syytettä vastaan olisivat olleet puutteelliset. Käräjäoikeuden ei olisi tullut hylätä syytettä mainitsemillaan perusteilla.