Maksuton koulukuljetus katsottiin yhdenvertaisuuslain mukaiseksi kohtuulliseksi mukautukseksi

KHO:2020:60 Maksuton koulukuljetus – Muu kuin lähikoulu – Lapsen sairaus – Yhdenvertaisuus – Kohtuulliset mukautukset

B:llä oli todettu harvinainen perinnöllinen sairaus. Sairaus ilmeni lapsen levottomuutena, keskittymisongelmina, toiminnanohjauksen haasteina sekä impulssisääntelyn massiivisina vaikeuksina. B aloitti ensimmäisen luokan elokuussa 2016 Y:n ala-asteen koulussa, joka oli hänen lähikoulunsa. Pian koulun alkamisen jälkeen B:n perhe muutti Z:n ala-asteen koulun oppilaaksiottoalueelle.

Y:n ala-asteen rehtori päätti X:n kaupungin kasvatus- ja koulutuslautakunnan hyväksymien oppilaan koulupaikan määräytymistä ja oppilaaksiottamista koskevien perusteiden mukaisesti, että B:llä oli muutosta huolimatta oikeus käydä koulun kaikki luokka-asteet Y:n ala-asteen koulussa. Perusopetuslain 32 §:n 3 momentin mukaisesti päätöksessä edellytettiin, että B:n huoltajat vastaavat oppilaan koulumatkakuljetuksista tai saattamisesta aiheutuvista kustannuksista.

Helmikuussa 2018 B:n huoltaja A haki B:lle koulumatka-avustusta Y:n ala-asteen kouluun maksuttomana yhteistaksikuljetuksena. X:n kaupungin esi- ja perusopetuksen oppilashuollon päällikkö hylkäsi hakemuksen, koska Y:n ala-asteen koulu ei ollut B:n lähikoulu. Hallinto-oikeus hylkäsi asiassa tehdyn valituksen.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että perusopetuslain 32 §:n 3 momentti oli sinänsä selkeä. Sen mukaan, kun oppilas otettiin muuhun kuin mainitun lain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuun kouluun tai opetuksen järjestämispaikkaan, oppilaaksi ottamisen edellytykseksi voitiin asettaa, että huoltaja vastaa oppilaan kuljettamisesta tai saattamisesta aiheutuvista kustannuksista. Näin oli asiassa myös menetelty. Asiassa oli samoin kiistatonta, että B oli oikeutettu perusopetuslain 32 §:n 1 momentissa säädettyyn koulukuljetukseen lähikouluunsa tai muuhun soveltuvaan koulupaikkaan.

Kun otettiin huomioon B:n sairaudesta ja sen vaikutuksista hänen käyttäytymiseensä saatu selvitys, kaupungin arvio koulukuljetuksen kustannuksista sekä se, että koulumatka B:n kotoa Y:n ala-asteen kouluun oli suunnilleen yhtä pitkä kuin Z:n ala-asteen kouluun, X:n kaupunki ei ollut voinut helmikuussa 2018 edellyttää, että maksuttoman koulukuljetuksen saamiseksi B:n olisi tullut vaihtaa koulua Z:n ala-asteen kouluun Y:n ala-asteen koulusta, jota B oli käynyt jo puolentoista vuoden ajan. B oli käynyt mainitussa koulussa myös esikoulun.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että B:lle tuli myöntää maksuton koulukuljetus Y:n ala-asteen kouluun yhdenvertaisuuslain 15 §:ssä tarkoitettuna kohtuullisena mukautuksena. Hallinto-oikeuden ja X:n kaupungin perusopetuksen oppilashuollon päällikön päätökset kumottiin ja asia palautettiin oppilashuollon päällikölle uudelleen käsiteltäväksi.