Kaupunginvaltuuston ja -hallituksen puheenjohtajat olivat valtuutettuina esteellisiä päättämään näistä tehtävistä maksettavista palkkioista

KHO:2020:46 Kunnallisasia – Valtuutettu – Esteellisyys – Hallintosäännön muutos – Kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen puheenjohtajat – Osa-aikaisuus – Kuukausipalkkio

X:n kaupunginvaltuusto päätti muuttaa hallintosääntöä 1.4.2018 lukien muun ohella niin, että kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja voivat hoitaa tehtäviään osa-aikaisesti, kummankin työajan ollessa enintään 50 prosenttia täydestä säännöllisestä toimistotyöajasta. Työajan ollessa 50 prosenttia täydestä säännöllisestä toimistotyöajasta puheenjohtajien palkkio oli 3 400 euroa kuukaudessa. Päätöksen tekemiseen valtuustossa olivat ottaneet osaa valtuutetut C ja D, joista C oli kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja D kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Määräykset sisältyivät hallintosäännön 162 §:ään.

Hallinto-oikeus hylkäsi kahden kuntalaisen A:n ja B:n tekemät valitukset. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan määräykset kaupunginvaltuuston ja -hallituksen puheenjohtajien mahdollisuudesta toimia osa-aikaisina luottamushenkilöinä sekä näiden tehtävien hoidosta maksettavista palkkioista koskivat kulloinkin mainittuihin luottamustehtäviin valittuja henkilöitä, eikä kysymys ollut kaupungin henkilöstön palvelussuhteen eduista. Päätökset eivät olleet koskeneet valtuutettuja henkilökohtaisesti eivätkä he siten olleet esteellisiä osallistumaan asian käsittelyyn valtuustossa.

Korkein hallinto-oikeus kumosi A:n ja B:n valituksesta hallinto-oikeuden päätöksen ja valtuuston päätöksen siltä osin kuin se koski hallintosäännön 162 §:n hyväksymistä.

Korkein hallinto-oikeus viittasi ratkaisussaan oikeuskirjallisuuden osalta teoksiin Harjula – Prättälä, Kuntalaki – tausta ja tulkinnat (10. uudistettu painos, 2019 s. 662) ja Hannus – Hallberg – Niemi, Kuntalaki (4. uudistettu painos, 2009 s. 320) ja totesi, että hallintosäännön keskeiset muutokset olivat koskeneet osa-aikaisille kaupunginhallituksen ja kaupunginvaltuuston puheenjohtajille näistä luottamustehtävistä maksettavaa palkkiota. Nämä uudet määräykset liittyivät niin kiinteästi kaupunginhallituksen puheenjohtaja C:hen ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja D:hen sekä heidän meneillään oleviin toimikausiinsa kyseessä olevien toimielinten puheenjohtajina, että tämä yhteys oli otettava huomioon arvioitaessa heidän esteellisyyttään valtuutettuina osallistua asian käsittelyyn ja päättämiseen kaupunginvaltuustossa juuri näiden palkkioiden osalta. Se seikka, että valtuuston päätettävänä oli ollut samanaikaisesti muidenkin luottamushenkilöiden palkkioita koskevia määräyksiä ei antanut aihetta arvioida asiaa toisin. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että valtuuston päätös oli koskenut valtuutettuja C ja D kuntalain 97 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla henkilökohtaisesti hallintosäännön 162 §:n osalta.

Kuntalaki 97 § 1 momentti ja 135 § 2 momentti 1 kohta

Vert. KHO 1984 II 28 ja KHO 1987 A 23