Kunnan oli korvattava henkilökohtaisen avustajan matkakulut vammaisen henkilön lomamatkan ajalta

KHO:2020:41 Vammaispalvelu – Henkilökohtainen apu – Avustajan matkakulut – Tavanomaisen elämän toiminto – Matkan pituus – Kunnan pysyväisohjeet – Sosiaalihuolto ulkomaille

Kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan jaosto oli hylännyt hakemuksen henkilökohtaisen avustajan matka- ja majoituskulujen korvaamisesta siltä osin kuin avustettavan henkilön ulkomaanmatka oli kestänyt yli 14 vuorokautta. Päätöksen perusteluissa todettiin, että sosiaalihuoltolain 57 §:n mukaan kotikunnalla ei ollut velvollisuutta järjestää sosiaalihuoltoa ulkomailla oleskelevalle henkilölle, eikä subjektiivista oikeutta henkilökohtaiseen apuun Suomen rajojen ulkopuolella ollut. Kaupungin vuonna 2016 annetun pysyväisohjeen mukaan avustajan matka- ja majoituskuluja voitiin pääsääntöisesti korvata enintään kahden viikon ajalta kalenterivuodessa.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana, mikä vaikutus vammaispalvelulain mukaisen henkilökohtaisen avustajan matka- ja majoituskustannusten korvaamista koskevassa asiassa oli annettava sosiaalihuoltolain 57 §:n säännökselle, jonka mukaan henkilön kotikunnalla ei ole velvollisuutta järjestää sosiaalihuoltoa ulkomailla oleskelevalle henkilölle, ellei muualla toisin säädetä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin ja 8 c §:n 1 momentin sääntely, sellaisena kuin sitä on korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännössä lainvalmisteluasiakirjoissa esitetyn perusteella sovellettu, muodostaa nyt kysymyksessä olevassa yhteydessä sellaisen erityislainsäädäntöön perustuvan poikkeuksen pääsäännöstä, jota sosiaalihuoltolain 57 §:ssä tarkoitetaan. Sosiaalihuoltolain mainittu säännös ei tullut asiassa sovellettavaksi.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vaikeavammaisen henkilön kotikunnan tulee myöntää henkilökohtaista apua vaikeavammaiselle henkilölle vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin ja 8 c §:n 1 momentin perusteella myös ulkomaille silloin, kun ulkomailla oleskelussa on kysymys vaikeavammaisen henkilön tavanomaisesta elämän toiminnosta. Lain 8 d §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla kunnan on korvattava kohtuulliset avustajasta aiheutuvat välttämättömät kulut. Kaupunki ei voinut pysyväisohjeisiinsa vetoamalla vapautua näistä velvollisuuksistaan.

A on kertomansa mukaan ahkera kielten opiskelija ja hän on matkustanut paljon elämänsä aikana. A on myös hoitanut kansainvälisiä luottamustoimia, ja sen vuoksi hänellä on kontakteja ulkomailla. Tämän ja asiassa esitetyn muun selvityksen perusteella korkein hallinto-oikeus katsoo, että hänen 17 päivän pituista lomamatkaansa Ranskaan on pidettävä hänen tavanomaisena elämän toimintonaan.