Vertaisvakuuttamispalvelu ei ollut toimilupaa edellyttävää vakuutustoimintaa

A Oy tarjosi niin sanottua vertaisvakuuttamisen palvelua, jonka tarkoituksena oli tarjota palvelun käyttäjille taloudellista suojaa eräitä vahinkotapahtumia vastaan. A Oy ei ollut itse sitoutunut suorittamaan korvausta vahinkotapahtumien johdosta, vaan palvelun mahdollistama suoja perustui siihen, että korvattavaksi hyväksyttyyn vahinkotapahtumaan perustuvan korvauksen olivat sitoutuneet maksamaan muut palvelun käyttäjät. Korvauksen suorittamiseksi tarpeelliset maksut perittiin palvelussa satunnaisesti valituilta käyttäjiltä kunkin vahinkotapahtuman johdosta erikseen siten, että kukin käyttäjä osallistui vuorollaan toiselle käyttäjälle aiheutuneen vahinkotapahtuman korvauksen maksamiseen pienellä osuudella.

Hallinto-oikeudessa tuli ratkaistavaksi, oliko vakuutusalaa valvova Finanssivalvonta voinut katsoa, että A Oy:n toiminta oli vakuutustoimintaa, jonka harjoittaminen edellytti vakuutusyhtiölain 2 luvun 3 §:ssä tarkoitettua toimilupaa.

Hallinto-oikeus totesi, että vakuutusyhtiölaissa ei ole vakuutustoiminnan määritelmää eikä vakuutustoiminnan sisältöä ole määritelty myöskään muissa vakuutusalaa tai sen valvontaa koskevissa kansallisissa säädöksissä. Hallinto-oikeuden päätöksestä tarkemmin ilmenevin perustein vakuutustoiminnan olennaisena ominaispiirteenä oli pidettävä muun ohella sitä, että vakuutuksenantaja oli vakuutuksenottajan kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella ja ennakolta maksettua vakuutusmaksua vastaan sitoutunut suorittamaan vakuutetulle sovitun suoritteen vakuutustapahtuman sattuessa tai hankkinut tällaisen turvan asiakkaalleen toiselta vakuutuksenantajalta, joka on sitoutunut vastaamaan vakuutetusta riskistä.

Hallinto-oikeus totesi edelleen, että A Oy ei ollut sitoutunut ennakolta maksettua vakuutusmaksua vastaan tai muutoinkaan vahinkotapahtuman sattuessa suorittamaan palvelun käyttäjille korvausta tai muullakaan tavalla ottanut vastatakseen käyttäjien vahingoista tai riskeistä. Vakuutustoiminnalle ominaisen vakuutusturvan tarjoamisen asemesta palvelussa oli keskeisesti kysymys palvelusta, johon liittyneet käyttäjät saattoivat keskenään jakaa tiettyjä taloudellisia riskejään palvelun tarjoamien hallinnollisten ja oikeudellisten puitteiden sekä teknisen alustan avulla. Korvattavia vahinkotapahtumia koskevaa viimekätistä päätösvaltaa käyttivät pääasiassa palvelun käyttäjät, eikä palveluun liittyminen tai sen käyttäminen antanut palvelun eräistä ehdoista johtuen käyttäjille vakuutustoimintaa sellaisenaan vastaavaa suojaa vahinkojen ja menetysten varalle. A Oy ei perinyt tai kerryttänyt korvausten maksamiseen liittyvää pääomaa itselleen, eikä toimintaan muutoinkaan liittynyt vakuutustoimintaa koskevan sääntelyn taustalla olevaa tarvetta suojata edunsaajia erityisillä vakuutuksenantajan hallintoa, raportointia ja taloudellista asemaa koskevilla vaatimuksilla.

Hallinto-oikeus katsoi A Oy:n tarjoaman palvelun poikkeavan vakuutustoiminnan ominaispiirteistä sillä tavalla olennaisesti, että palvelussa ei ollut kysymys vakuutusyhtiölaissa tarkoitetusta vakuutustoiminnasta. Finanssivalvonnan päätös kumottiin.