Lausunto Verohallinnon sijoitusrahastojen verotusta koskevasta ohjeluonnoksesta

Verohallinnolle

Suomen Asianajajaliitto jäljempänä (”Asianajajaliitto”) kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta Verohallinnon ohjeeksi “Sijoitusrahastojen verotuksesta ja TVL 20 a §:n sääntely”. Lausuntonaan Asianajajaliitto esittää seuraavaa. Asianajajaliitto pitää sijoitusrahastojen verokohtelua koskevan Verohallinnon ohjeistuksen antamista tarpeellisena ottaen huomioon 1.1.2020 voimaan tulevat lait tuloverolain muuttamisesta (528/2019) ja rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain 3 §:n muuttamisesta (529/2019).

1. Yleistä

Nyt lausunnon kohteena olevan Verohallinnon ohjeluonnos pohjautuu pitkälti hallituksen esitykseen laeiksi tuloverolain ja rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain 3 §:n muuttamisesta (HE 304/2018 vp).
Ohjeluonnoksessa on käsitelty kattavasti hallituksen esityksen sisältöä ja muita oikeuslähteitä kuten sijoitusrahastolainsäädäntöä. Ohjeluonnoksesta ei kuitenkaan kaikin osin käy selkeästi esille, missä osin ohjeluonnosta Verohallinto referoi suoraan esimerkiksi lain sisältöä, hallituksen esityksiä ja oikeuskäytäntöä, ja mitkä ovat Verohallinnon omia kannanottoja säännösten tulkinnoista. Esimerkiksi korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännöllä ja lain esitöillä on eri asema oikeuslähteenä kuin Verohallinnon kannanotoilla. Esitöiden ja oikeuskäytännön erottaminen Verohallinnon omista kannanotoista on tämän vuoksi tärkeää. Tämä asia ei rajoitu nyt lausuttaviin ohjeluonnoksiin, vaan se koskee yleisemmin Verohallinnon ohjeita.

Asianajajaliitto esittää, että ohjeissa todettaisiin nimenomaisesti, kun kyse on Verohallinnon tulkintakannanotosta.

2. Kotimaiset sijoitusrahastot

TVL 20a §:n osuudenomistajien määrää ja siihen liittyviä poikkeuksia koskevat edellytykset vastaavat sijoitusrahastolain (213/2019, “SijRL”) sääntelyä. Ohjeluonnoksen kohdan 2.2.1 mukaan SijRL mukainen kotimainen sijoitusrahasto olisi lähtökohtaisesti tuloverosta vapaa yhteisö.
Sijoitusrahastolain mukainen sijoitusrahasto täyttää TVL 20a §:n 1 momentin edellytykset, sillä osuudenomistajien määrää koskevat kriteerit sisältyvät jo sijoitusrahastolakiin Tästä syystä Ohjeluonnoksesta tulisi poistaa sana “lähtökohtaisesti” tai vaihtoehtoisesti täsmentää, missä tilanteissa Verohallinto katsoo, että sijoitusrahastolain mukainen kotimainen sijoitusrahasto ei olisi tuloverosta vapaa yhteisö.

3. Ulkomaiset sijoitusrahastot ja EU-oikeus

3.1 Sopimusperusteisuuden käsite

Sopimusperusteisuuden käsite on Asianajajaliiton näkemyksen mukaan tulkinnanvarainen. Ohjeessa tulisi ottaa kantaa siihen, mitä Verohallinto katsoo sopimusperusteisuuden tarkoittavan, esimerkiksi ovatko kotimaisessa oikeuskäytännössä esiintyneet ulkomaiset rahastotyypit sopimusperusteisia vai ei ja millä perustein.
Asianajajaliiton näkemyksen mukaan TVL 20 a §:n sopimusperusteisuutta koskeva vaatimus on ylipäänsä sijoitusrahastodirektiivin hyväksymien trusti- ja yhtiömuotoisten sijoitusrahastojen osalta pääomien vapaan liikkuvuuden vastainen. Trust-muotoiset sijoitusrahastot on nykyisin verotus- ja oikeuskäytännössä rinnastettu sopimusperusteisiin sijoitusrahastoihin. Oikeusvarmuuden kannalta olisi tärkeää, että Verohallinto vahvistaa ohjeessa, että trust-muotoiset sijoitusrahastot käsitellään sopimusperusteisina TVL 20a §:ää sovellettaessa.

3.2 Ulkomaiset rahastot, jotka eivät täytä TVL 20a §:n edellytyksiä

Ohjeluonnoksen ulkomaisia rahastoja koskevassa osiossa on tuotu esille EU-oikeuden etusija, jonka mukaisesti sisäistä lainsäädäntöä ja verosopimuksia on sovellettava ja tulkittava EU-oikeudellisten vaatimusten mukaisesti.

Ohjeluonnoksesta tulisi kuitenkin nimenomaisesti todeta, että myös muut kuin TVL 20a §:n edellytykset täyttävät kotimaisia sijoitus- ja erikoissijoitusrahastoja vastaavat ulkomaiset sijoitusrahastot voivat olla EU-oikeuden etusijan ja pääomien vapaan liikkuvuuden johdosta tuloverotuksessa verovapaita. EUT:n ratkaisukäytännön (mm. C-338/11–C-347/11, Santander Asset Management, C‑190/12, Emerging Markets Series of DFA Investment Trust Company ja C-303/07, Aberdeen Property Fininvest Alpha), perusteella on selvää, että kotimaisten ja ulkomaisten toimijoiden rinnastettavuuden arviointia pääomien vapaan liikkuvuuden kannalta ei voida rajoittaa tapauksiin, joissa toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa asuvaan tulonsaajaan kohdistuva sääntely olisi täysin samanlaista kuin kotimainen sääntely.

Ohjeessa tulisi lisäksi tuoda esille se, että myös suomalaisessa oikeus- ja verotuskäytännössä ulkomaisten rahastojen vertailukelpoisuutta on arvioitu EU-oikeuden valossa useissa tapauksissa ja tämä oikeus- ja verotuskäytäntö on edelleen relevanttia tilanteissa, joissa ulkomainen rahasto ei täytä uuden TVL 20a §:n edellytyksiä.

3.3 Vertailtavuutta koskeva oikeuskäytäntö

Verohallinnon ohjeessa tulisi käsitellä laajemmin vertailtavuutta koskevaa oikeuskäytäntöä. Ainakin seuraavat keskeiset KHO:n ja KVL:n ratkaisut tulisi sisällyttää ohjeeseen:
KHO 13.1.2015 taltio 61 KHO katsoi, että yhdysvaltalainen avoin sijoitusrahasto voitiin rinnastaa suomalaiseen sijoitusrahastoon. Tapauksessa rahasto oli osa Massachusetts Business Trust -tyyppistä oikeushenkilöä ja avoin sijoitusrahasto (open-end investment fund) eli sen pääoma vaihteli rahastoon tehtyjen merkintöjen ja siitä tehtyjen lunastusten mukaan. Rahaston osuuksia voitiin ostaa ja lunastaa sen varoilla. Kun otettiin huomioon yhdysvaltalaisen rahaston ja suomalaisen sijoitusrahaston oikeudelliset ja toiminnalliset piirteet kokonaisuudessaan, KHO katsoi (KVL:stä poiketen), että rahastoa oli pidettävä suomalaiseen sijoitusrahastoon rinnastettavana.
KHO:n ratkaisussa 19.9.2018 T 4296 KHO katsoi, että ranskalaisen FCPE-henkilöstörahasto (Fonds Commun de Placement D’Enterprise) ei oikeudellisilta piirteiltään suoraan vastaa mitään Suomen lainsäädännön mukaista toimijaa. Rahaston oikeudellinen muoto ja hallinto vastaavat suomalaisen sijoitusrahaston muotoa ja hallintoa. Rahaston sijoitustoiminnan luonne ja tarkoitus vastaavat sen sijaan suomalaisen henkilöstörahaston sijoitustoiminnan luonnetta ja tarkoitusta. Rahaston on näin ollen katsottava sijoittuvan oikeudelliselta muodoltaan ja luonteeltaan sijoitusrahastolaissa tarkoitetun erikoissijoitusrahaston ja suomalaisen henkilöstörahaston välimaastoon. Koska kumpikin kotimainen toimija on vapautettu tuloverovelvollisuudesta Suomessa, olisi pääomien vapaan liikkuvuuden periaatteen vastaista periä lähdeveroa ranskalaiselle FCPE-rahastolle maksetusta osingosta Suomessa. KHO katsoi myös, että kysymyksessä olevassa tilanteessa ei myöskään ollut olemassa sellaisia yleistä etua koskevia pakottavia syitä, jonka perusteella erilaiselle kohtelulle olisi ollut olemassa perusteluita.

Lisäksi ratkaisussa KVL:44/2016 yhdysvaltalainen Delaware Statutory Trust -rahasto rinnastettiin suomalaiseen erikoissijoitusrahastoon. B oli yhdysvaltalainen sijoitusrahasto, joka ei oikeudelliselta luonteeltaan vastannut suoraan mitään Suomen lainsäädännön mukaista toimijaa. B ei ollut yhtiöoikeudellisesti yhtiö, vaan kuului alarahastona A:han, joka oli yhtiömuodoltaan Delaware Statutory Trust -tyyppinen oikeushenkilö. Siten B ei ollut oikeushenkilö, vaikka sillä oli erillisen oikeushenkilön piirteitä. KVL katsoi, että tapauksessa esillä ollut yhdysvaltalainen rahasto vastasi toiminnaltaan sekä oikeudelliselta luonteeltaan lähinnä sijoitusrahastolain 1 luvun 2 §:n 1 momentin 2 a kohdassa tarkoitettua erikoissijoitusrahastoa, jota käsitellään verotuksessa tuloverolain 3 §:n 4 kohdassa sekä 20 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna sijoitusrahastona. Näin ollen Suomesta saaduista osingoista ei voitu periä lähdeveroa.

3.4 Voitonjakopakko

TVL 20a §:n 3 ja 4 momentit asettavat erikoissijoitusrahastoille edellytyksen jakaa osuudenomistajilleen vähintään kolme neljäsosaa tilikauden voitostaan pois lukien realisoitumattomat arvonnousut.

Ohjeluonnoksen mukaan ulkomaiselta erikoissijoitusrahastolta edellytetään tosiasiallista voitonjakoa. TVL 20a §:n sanamuoto ei nimenomaisesti viittaa tosiasialliseen voitonjakoon, eikä hallituksen esityksessä nimenomaisesti edellytetä tosiasiallista voitonjakoa. Ottaen huomioon, että voitonjakoedellytyksen tavoitteena on verotuksen lykkääntymisedun estäminen, ei olisi lain tavoitteiden vastaista hyväksyä ulkomaisten rahastojen osalta myös muita voitonjakomekanismeja.
Asianajajaliitto huomauttaa, että tosiasiallisen voitonjakopakon EU-oikeudenmukaisuus on myös epäselvä. Ulkomaisen erikoissijoitusrahaston asuinvaltion kansallisessa lainsäädännössä lykkääntymisedun estäminen on voitu toteuttaa Suomen järjestelmän tosiasiallisesta voitonjakopakosta poikkeavasti, esimerkiksi fiktiivisen voitonjaon säännöksillä.

Tällaiset rahastot eivät täyttäisi ohjeluonnoksessa esitettyä tosiasiallisen voitonjaon vaatimusta.
Ratkaisuehdotuksessaan asiaan Asia C-156/17 KA Deka julkisasiamies on katsonut, ettei mahdollisille ulkomaisille etuudensaajille voida asettaa sellaista suhteetonta hallinnollista taakkaa, jonka vuoksi niiden olisi tosiasiallisesti mahdotonta saada kyseisen verotuksellisen järjestelmän mukaisia etuuksia. Lisäksi selvitysvelvollisuutta olisi tarkasteltava kriittisesti esimerkiksi silloin, jos syy siihen, että sijoittaja ei kykene täyttämään velvollisuuttaan, johtuu siitä, että selvitystä vaaditaan sellaisen kotimaisen mallin mukaisesti, joka ei sovellu ulkomaisiin tilanteisiin, eikä se olisi pakottavan tarpeellista.

Ottaen huomioon asiaan liittyvä EU-oikeudellinen epävarmuus, Asianajajaliitto suosittelee poistamaan ohjeluonnoksesta Verohallinnon tulkinnan koskien tosiasiallista voitonjakopakkoa, ja odottamaan asian selventymistä ratkaisun C-156/17 antamisen myötä.

3.5 ETA-valtioiden ulkopuoliset rahastot ja vertailukelpoiset säännökset

TVL 20a §:n 5 momentin mukaan erikoissijoitusrahaston verovapauden edellytyksenä on myös, että ETA-valtioiden ulkopuolelle rekisteröidyn erikoissijoitusrahaston tulee olla perustettu rekisteröintivaltionsa vaihtoehtorahastojen hoitajista annettua lakia vastaavien säännösten mukaisesti. Ohjeluonnoksen perusteella Verohallinto katsoo, että lain vastaavuudella tarkoitetaan sitä, että rekisteröintivaltion erikoissijoitusrahastoja koskeva sääntely vastaa olennaisilta osiltaan AIFM-lain sääntelyä ja/tai AIFM-direktiivin sääntelyä.
Asianajajaliiton näkemyksen mukaan Verohallinnon tulisi ylläpitää julkista listaa arvioimistaan ETA-valtioiden ulkopuolisten rahastosääntelyiden vastaavuudesta. Prosessiekonomian näkökulmasta ei ole tarkoituksenmukaista, että jokainen samasta valtiosta kotoisin oleva rahasto esittää Verohallinnolle saman sisältöisen laajan selvityksen asuinvaltionsa sijoitusrahastolainsäädännöstä, mahdollisesti vielä suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi käännettynä. Lista myös parantaisi verotuksen ennakoitavuutta sekä varmistaisi verovelvollisten tasapuolisen kohtelun.

Helsingissä 26. marraskuuta 2019

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO

Jarkko Ruohola
Suomen asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja

LAATIJAT
Asianajaja Vilho Lammi, Dittmar & Indrenius Asianajotoimisto Oy, Helsinki
Asianajaja Ritva Aalto, Dittmar & Indrenius Asianajotoimisto Oy, Helsinki

Suomen Asianajajaliiton lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 120 asianajajaa. Tämä lausunto on valmisteltu vero-oikeuden asiantuntijaryhmässä.