Hollanti ei luovuta rikoksesta epäiltyjä Suomeen

Suomalaisen syyttäjän tekemää luovutuspyyntöä ei pidetä riippumattoman oikeusviranomaisen antamana

EU-tuomioistuimen suuri jaosto antoi 27.5.2019 päätöksen ECLI:EU:C:2019:456, jonka mukaan eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä tehdyn puitepäätöksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua oikeusviranomaisen käsitettä on tulkittava siten, etteivät sen alaan kuulu jäsenvaltion syyttäjäviranomaiset, joiden osalta on vaara siitä, että oikeusministerin kaltainen täytäntöönpanovaltaa käyttävä elin kohdistaa niihin suoraan tai välillisesti määräyksiä tai käskyjä tietyssä yksittäistapauksessa, kun ne tekevät päätöstä eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisesta. Saksalaisen syyttäjäviranomaisen ei katsottu olevan tällainen riippumaton oikeusviranomainen.

Itävallan syyttäjien osalta samanlainen ratkaisu annettiin EU-tuomioistuimesta 9.10.2019 ECLI:EU:C:2019:849.

Hollannissa on ollut vireillä kaksi Suomesta tehtyä luovutuspyyntöä, joissa kummassakin luovutuspyyntö on hylätty, koska tamperelaisen syyttäjän ei katsottu olevan riippumaton oikeusviranomainen:

• https://uitspraken.rechtspraak.nl/inziendocument?id=ECLI:NL:RBAMS:2019:4857
• https://uitspraken.rechtspraak.nl/inziendocument?id=ECLI:NL:RBAMS:2019:4852

Luovuttamisesta on kieltäydytty, koska syyttäjän tekemää pidätysmääräystä ja siihen sisältyvää luovutuspyyntöä ei voi Suomessa saattaa kansallisen tuomioistuimen arvioitavaksi.

Epävirallinen käännös:

Kun eurooppalaisen pidätysmääräyksen on nyt antanut viranomainen, joka tosin osallistuu lainkäyttöön kyseisessä jäsenvaltiossa mutta ei itse ole tuomari tai tuomioistuin, joutuu tuomioistuin arvioimaan, onko toteutunut tuomion ECLI:EU:C:2019:456 perustelukappaleen 75 mukaista valvontaa kansallisella tasolla vai onko mahdollinen kansallisen pidätysmääräyksen tasolla tehty valvonta riittävä, kuten syyttäjä esittää.
Tuomioistuin soveltaa ratkaisussaan edellä mainittuja Suomen viranomaisten esittämiä tietoja, etenkin 20. kesäkuuta 2019 annettua ilmoitusta, ettei Suomen lainsäädännössä ole oikeussuojakeinoa, jolla voidaan vastustaa syyttäjän päätöstä antaa eurooppalainen pidätysmääräys.
Tuomioistuin katsoo, että EUT:n tuomio selventää tätä asiaa. EUT määrittää yhdessä virkkeessä perustelukappaleessa 75 edellytykset siten, että “silloin kun pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion lainsäädännössä toimivalta eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisesta on osoitettu viranomaiselle, joka tosin osallistuu lainkäyttöön kyseisessä jäsenvaltiossa mutta ei itse ole tuomari tai tuomioistuin, kyseisessä jäsenvaltiossa on oltava, siltä osin kuin on kyse päätöksestä antaa pidätysmääräys ja erityisesti tällaisen päätöksen oikeasuhteisuudesta, käytössä sellainen oikeussuojakeino tuomioistuimessa, joka täyttää kaikki tehokkaaseen oikeussuojaan liittyvät vaatimukset”.