Lasta ja muita asianosaisia olisi tullut kuulla ennen päätöstä sijaishuoltopaikan muuttamista

Lastensuojeluviranomainen oli päättänyt yli kahdeksan vuotta aiemmin huostaan otetun lapsen sijaishuoltopaikan muuttamisesta lyhyen ajan sisällä kaksi kertaa varaamatta lapselle tai muille asiaan osallisille tilaisuutta tulla kuulluiksi ennen päätösten tekemistä. Lastensuojeluviranomainen oli lastensuojelulain 42 §:n 3 momentin 3 kohtaan viitaten perustellut kuulematta jättämisiä sillä, että kuulemisista olisi saattanut aiheutua vakavaa vaaraa lapsen kehitykselle tai turvallisuudelle ja kuulematta jättämisiä oli pidettävä lapsen edun toteutumisen kannalta välttämättömänä.

Asiassa oli ensimmäiseksi ratkaistavana kysymys siitä, oliko lastensuojeluviranomainen voinut tehdä sijaishuoltopaikan muuttamista koskevat päätökset lasta ja muita asiaan osallisia kuulematta. Tähän liittyi myös kysymys lastensuojelulain 42 §:n 3 momentin ja hallintolain 34 §:n 2 momentin kuulematta jättämistä koskevien säännösten välisestä suhteesta.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että lapsen kuulematta jättämisen perusteita voidaan arvioida ottaen huomioon myös, mitä on säädetty lastensuojelulain 42 §:n 3 momentissa. Asiassa ei ollut esitetty perusteita jättää kuulematta 12 vuotta täyttänyttä lasta eikä muita asiaan osallisia ennen sijaishuoltopaikan muuttamista.

Hallinto-oikeuden päätös sekä viranhaltijan tekemät päätökset sijaishuoltopaikan muuttamisesta kumottiin kuulemisvirheen vuoksi ja asia palautettiin viranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi. Tähän nähden asiassa ei lausuttu siitä, oliko sijaishuoltopaikan muuttamisille ollut lastensuojelulaissa säädetyt edellytykset.