Kirjallinen varoitus ei ole hallintolaissa tarkoitettu velvoittava päätös, joka on annettava tiedoksi todisteellisesti

Turun HAO Opiskelijan kurinpito – Kirjallinen varoitus – Päätöksen tiedoksianto – Tavallinen vai todisteellinen tiedoksianto – Velvoittava päätös – Salassapitomerkintä

Hallinto-oikeuden oli ratkaistava, oliko opiskelijan valitus rehtorin hänelle antamasta kirjallisesta varoituksesta saapunut hallinto-oikeudelle ennen valitusajan päättymistä. Asiassa oli kysymys siitä, onko yliopistolain 45 §:n mukainen kirjallinen varoitus voitu antaa valittajalle tiedoksi tavallisena tiedoksiantona sekä siitä, mikä merkitys päätöksen tiedoksiannossa oli annettava päätöksen salassapitomerkinnälle tai sellaisen puuttumiselle.

Nykyinen yliopistolaki (558/2009) on tullut voimaan 1.1.2010. Alun perin opiskelijan kurinpitoa koskevassa lain 45 §:ssä säädettiin, että ennen kurinpitoasian ratkaisua opiskelijalle oli todisteellisesti toimitettava tiedoksi, mistä rikkomuksesta häntä syytetään, sekä varattava hänelle tilaisuus tulla asiassa kuulluksi. Yliopistolain 45 §:ää on kuitenkin muutettu 1.1.2012 voimaan tulleella lailla 954/2011 ja lakiin on lisätty 45 a §, jossa säädetään kurinpitoon liittyvästä menettelystä. Voimassa olevassa yliopistolaissa ei enää edellytetä, että kurinpitoratkaisua edeltävissä kuulemistoimissa on käytettävä todisteellista tiedoksiantoa.

Hallinto-oikeus totesi, että yliopistolaissa ei ole erityissäännöksiä siitä, millä tavalla kurinpitoasiaan liittyvät asiakirjat tai kurinpitoasiassa annettu päätös, eli tässä tapauksessa kirjallinen varoitus, on annettava asianosaiselle tiedoksi. Täten sovellettavaksi tulevat hallintolain yleiset säännökset. Hallintolain 60 §:n mukaan todisteellista tiedoksiantoa on käytettävä silloin, kun kyseessä on velvoittava päätös.

Kirjallinen varoitus on luonteeltaan kurinpitotoimena opiskelijaan kohdistettu vakava moite yliopiston epäasialliseksi katsoman menettelyn tai laiminlyönnin johdosta. Varoitus kurinpitotoimena ei ole sellainen, että se sinänsä asettaisi opiskelijalle mitään velvoitetta. Yliopistolain 45 §:n 2 momentista seuraa, että mikäli opiskelija jatkaa epäasiallista käyttäytymistä varoituksen saatuaan, hänet voidaan erottaa määräajaksi eli kirjallinen varoitus vaikuttaa sillä tavoin valittajan oikeuteen. Valittajalla on kuitenkin ollut ilman kirjallista varoitustakin velvollisuus pidättäytyä yliopistolain 45 §:n 1 momentissa tarkoitetusta epäasiallisesta käyttäytymisestä. Kirjallinen varoitus ei ole myöskään määräajaksi erottamisen ehdoton edellytys, eikä epäasiallisen käyttäytymisen jatkaminen varoituksen jälkeen välttämättä johda määräajaksi erottamiseen. Hallinto-oikeus katsoi, että yliopistolain 45 §:n mukainen kirjallinen varoitus ei ole hallintolaissa tarkoitettu velvoittava päätös. Päätökseen kirjattu kehotus toimia vastaisuudessa tietyllä tavalla ei anna aihetta arvioida asiaa toisin. Päätös oli siten voitu antaa valittajalle tiedoksi tavallisena tiedoksiantona.

Hallinto-oikeus katsoi valittajan saaneen päätöksestä tiedon seitsemäntenä päivänä siitä, kun päätös laillisine valitusosoituksineen oli postitettu hänelle tavallisena kirjeenä. Hallinto-oikeus totesi, että päätöksen tiedoksisaannin ja valitusajan alkamisen laskemisen osalta merkitystä ei ollut sillä, että tiedoksiannetussa päätöksessä ei ollut salassapitomerkintää. Viranomaisen asiakirjan salassapito ei määrity asiakirjaan tehdyn salassapitomerkinnän perusteella. Päätöksen tiedoksisaannin osalta ei ole merkitystä myöskään sillä, että valittaja oli mahdollisesti erehtynyt salassapitomerkinnän tai sen puuttumisen vaikutuksesta hänen oikeusasemaansa. Myöskään sillä seikalla, että päätös oli tavallisella kirjeellä annetun tiedoksiannon jälkeen toimitettu valittajalle myös saantitodistuksella, ei ollut vaikutusta tavallisesta tiedoksiannosta laskettavan valitusajan päättymiseen. Valitus oli saapunut hallinto-oikeuteen tavallisesta tiedoksiannosta lasketun valitusajan päättymisen jälkeen eli myöhässä.

Hallinto-oikeus jätti valituksen myöhästyneenä tutkimatta.