Arvioverotuksen edellytyksenä on, että on selvää, että ilmoitettu suoritettavan ALV:n määrä on liian vähäinen

KHO:2019:105 Arvonlisävero – Arvioverotuksen edellytykset – Verotarkastus – Kirjanpidosta puuttuva myynti – Arviolaskelma – Näytön arviointi – Ravintolatoiminta

Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana, oliko ravintolatoimintaa harjoittaneen A Oy:n alkoholijuomien myynnistä suoritettavan arvonlisäveron määrä tilikaudelta 1.7.2013–30.6.2014 ja ajanjaksolta 1.7.–31.12.2014 tullut määrätä arvioimalla.

Arvioverotus tulee lain mukaan kysymykseen paitsi silloin, kun veron ilmoittaminen on kokonaan laiminlyöty, myös tilanteessa, jossa veroa on ilmoitettu ilmeisesti liian vähän. Korkein hallinto-oikeus totesi, että laissa tarkoitetun ilmeisyyden vaatimuksen johdosta on oltava selvää, että ilmoitettu suoritettavan veron määrä on liian vähäinen. Jotta arvioverotuksen edellytykset tällä perusteella täyttyvät, verovelvollisen kirjanpitoa ja siihen perustuvaa ilmoitusta veron määrästä on pidettävä niin epäluotettavana, ettei ilmoitus oikaistunakaan kelpaa veron määrän laskemisen perusteeksi.

A Oy oli asiassa uskottavasti selvittänyt syyn verotarkastuksessa havaittuun kirjanpidon osoittamaan kassatilin negatiivisuuteen ja oikaissut virheen. Verotarkastuksen yhteydessä laaditun arviolaskelman mukainen myyntikate oli vain vähän korkeampi kuin kirjanpidon mukaan toteutunut. Korkein hallinto-oikeus arvioi, että laskelman itsenäinen näyttöarvo osoituksena arvioverotuksen edellytysten täyttymisestä jäi tämän vuoksi heikoksi. Kassakirjanpidossa havaituista puutteista huolimatta katsottiin, etteivät arvioverotuksen edellytykset täyttyneet.