Ne bis in idem ei estänyt määräämästä sakkoa ja hyvikemaksua vakuutusyhtiölle kun auto oli liikenteessä vakuutuksen seisonta-aikana

A oli käyttänyt omistamaansa
ajoneuvoa liikenteessä vakuutusyhtiölle etukäteen tehdyn kirjallisen
ilmoituksen vastaisesti sinä aikana, jona vakuutussopimus oli sinänsä
ollut voimassa, mutta jona ajoneuvo oli ilmoitettu pidettävän poissa
liikenteestä (seisonta-aika). Vakuutusyhtiö oli ajoneuvon liikenteessä
käyttämisen johdosta määrännyt A:n maksettavaksi liikennevakuutuslain
(279/1959) 16 §:n 1 momentissa tarkoitetun vakuutusyhtiölle
suoritettavan hyvikkeen.

A:lle oli lisäksi määrätty
rangaistusvaatimusmenettelyssä liikennekäytöstä poistettua ajoneuvoa
koskevan käyttökiellon vastaisesta menettelystä (ajoneuvorikkomus)
ajoneuvolain 8 §:n 1 momentin ja 96 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla
päiväsakkorangaistus.

Kun otettiin huomioon muun ohella,
että oikeus periä hyvike perustui osapuolten väliseen sopimussuhteeseen
ja että hyvike oli suoritettava vakuutusyhtiölle eikä julkisyhteisölle,
korkein hallinto-oikeus katsoi, että mainittua liikennevakuutuslain 16
§:ssä tarkoitettua hyvikettä oli pidettävä pääasialliselta sisällöltään
sopimusoikeudellisena maksuseuraamuksena. Huolimatta
liikennevakuutukseen sisältyvän vakuuttamisvelvollisuuden
julkisoikeudellisesta luonteesta ja siitä, että hyvikkeestä ja sen
enimmäismäärästä on säädetty laissa ja että hyvike on
täytäntöönpanokelpoinen ilman tuomiota tai päätöstä ja että siihen
voidaan hakea muutosta hallintolainkäytön järjestyksessä, hyvikettä ei
pidetty sellaisena rangaistusluonteisena hallinnollisena seuraamuksena,
joka olisi tullut ottaa huomioon, kun arvioitiin sen ja
rikosoikeudellisen sakkorangaistuksen yhteisvaikutusta
kaksoisrangaistavuuden kieltoa koskevan ne bis in idem -periaatteen
kannalta.