Eu:n tuomioistuimen tuomio kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelystä ja rajatarkastuksista

Ennakkoratkaisupyyntö – Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue – Kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevat yhteiset menettelyt – Direktiivi 2013/32/EU – 33 artiklan 2 kohdan a alakohta – Jäsenvaltion viranomaiset jättävät turvapaikkahakemuksen tutkimatta sen perusteella, että toisessa jäsenvaltiossa on jo myönnetty toissijaista suojelua – 52 artikla – Tämän direktiivin ajallinen soveltaminen – Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4 ja 18 artikla – Kyseisen toisen jäsenvaltion turvapaikkamenettelyn systeemiset puutteet – Turvapaikkahakemusten järjestelmällinen hylkääminen – Todellinen ja todettu epäinhimillisen tai halventavan kohtelun riski – Toissijaista suojelua saavien henkilöiden elinolosuhteet viimeksi mainitussa valtiossa

Yhdistetyissä asioissa C‑297/17, C‑318/17, C‑319/17 ja C‑438/17,

Ennakkoratkaisupyynnöt yhdistetyissä asioissa  C‑297/17, C‑318/17, C‑319/17 ja C‑438/17 oli tehnyt Bundesverwaltungsgericht (liittovaltion ylin hallintotuomioistuin,
Saksa)

1        Ennakkoratkaisupyynnöt
koskevat kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista
yhteisistä menettelyistä 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja
neuvoston direktiivin 2013/32/EU (EUVL 2013, L 180, s. 60; jäljempänä
menettelydirektiivi) 33 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 52 artiklan
ensimmäisen kohdan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä
perusoikeuskirja) 4 ja 18 artiklan tulkintaa.

2        Ennakkoratkaisupyynnöt
on esitetty neljässä asiassa, joissa vastapuolina ovat yhtäältä Bashar
Ibrahim (asia C‑297/17), Mahmud Ibrahim, Fadwa Ibrahim, Bushra Ibrahim
ja alaikäiset lapset Mohammad ja Ahmad Ibrahim (asia C‑318/17) sekä
Nisreen Sharqawi ja hänen alaikäiset lapsensa Yazan ja Hosam Fattayrji
(asia C‑319/17) ja toisaalta Saksan liittotasavalta sekä Saksan
liittotasavalta ja Taus Magamadov (asia C‑438/17) ja jotka koskevat
Bundesamt für Migration und Flüchtlingen (liittovaltion maahanmuutto- ja
pakolaisvirasto, Saksa; jäljempänä Bundesamt) päätöksiä, joissa näiltä
henkilöiltä on evätty oikeus turvapaikkaan.

Unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kansainvälisen
suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä
menettelyistä 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiivin 2013/32/EU 52 artiklan ensimmäistä kohtaa on tulkittava
siten, että sen mukaan jäsenvaltio voi säätää, että kansallista
säännöstä, jolla saatetaan tämän direktiivin 33 artiklan 2 kohdan
a alakohta osaksi kansallista oikeusjärjestystä, sovelletaan
välittömästi niihin turvapaikkahakemuksiin, joista ei vielä ole tehty
lainvoimaista päätöstä ja jotka on tehty ennen 20.7.2015 ja ennen tämän
kansallisen säännöksen voimaantuloa. Sen sijaan tämä 52 artiklan
ensimmäinen kohta, luettuna erityisesti mainitun 33 artiklan valossa, on
esteenä tällaiselle välittömälle soveltamiselle tilanteessa, jossa sekä
turvapaikkahakemus että takaisinottopyyntö on tehty ennen direktiivin
2013/32 voimaantuloa ja ne kuuluvat kolmannen maan kansalaisen tai
kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän
kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa
olevan jäsenvaltion määrittämisessä noudatettavien perusteiden ja
menettelyjen vahvistamisesta 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja
neuvoston asetuksen (EU) N:o 604/2013 49 artiklan mukaisesti edelleen
täysimääräisesti niiden perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta,
joiden mukaisesti määritetään kolmannen maan kansalaisen johonkin
jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa
oleva jäsenvaltio, 18.2.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY)
N:o 343/2003 soveltamisalaan.

2)      Asioissa C‑297/17, C‑318/17 ja C‑319/17
kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa direktiivin 2013/32 33 artiklaa
on tulkittava siten, että sen nojalla jäsenvaltiot voivat jättää
turvapaikkahakemuksen tutkimatta tämän 33 artiklan 2 kohdan a alakohdan
nojalla ilman, että niiden täytyisi ensisijaisesti turvautua asetuksessa
N:o 604/2013 säädettyyn vastaanotto- tai takaisinottomenettelyyn tai
että ne voisivat näin tehdä.

3)      Direktiivin
2013/32 33 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että se
ei ole esteenä sille, että jäsenvaltio käyttää siinä säädettyä
mahdollisuutta jättää pakolaisaseman myöntämistä koskeva hakemus
tutkimatta sillä perusteella, että toinen jäsenvaltio on jo myöntänyt
toissijaista suojelua, kun hakijan ennakoitavissa olevat elinolot
toissijaisen suojelun saajana tässä toisessa jäsenvaltiossa eivät
altista häntä vakavalle vaaralle siitä, että häntä kohdellaan
epäinhimillisesti tai halventavasti Euroopan unionin perusoikeuskirjan
4 artiklassa tarkoitetuin tavoin. Siitä seikasta, että toissijaista
suojelua saaville ei myönnetä mainitussa jäsenvaltiossa mitään
toimeentuloetuuksia tai myönnettävät toimeentuloetuudet ovat
huomattavasti pienempiä kuin ne, joista säädetään muissa
jäsenvaltioissa, mutta heitä ei kuitenkaan kohdella tältä osin toisin
kuin kyseisen jäsenvaltion kansalaisia, voidaan päätellä, että hakija
altistuisi siellä tällaiselle vaaralle, vain jos tästä seikasta seuraa,
että hakija on erityisen haavoittuvan asemansa vuoksi tahdostaan ja
tekemistään valinnoista riippumatta äärimmäisessä aineellisessa
puutteessa.

Direktiivin 2013/32
33 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että se ei ole
esteenä sille, että jäsenvaltio käyttää tätä samaa mahdollisuutta, kun
turvapaikkamenettely toisessa jäsenvaltiossa, joka on myöntänyt
hakijalle toissijaista suojelua, johtaa siihen, että pakolaisasema
evätään järjestelmällisesti ilman todellista tutkimista kansainvälisen
suojelun hakijoilta, jotka täyttävät vaatimuksista kolmansien maiden
kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi
kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja
henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista sisällölle 13.12.2011
annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU II ja
III luvussa säädetyt edellytykset.

Linkki yhdistettyihin asioihin C-297/17,C-318/17, C-319/17 ja C-438/17

Unionin tuomiostuimen lehdistötiedote