Pikavippiin liittynyt maksullinen takaus todettiin viran puolesta ehdoiltaan kohtuuttomaksi ja selvästi perusteettomaksi

S oli ottanut R Oy:ltä 30 euron
pienlainan, jonka saamisen edellytyksenä oli ollut joko lainansaajan
hankkima henkilötakaus tai A Oy:n myöntämä maksullinen takaus. S oli
valinnut takaajaksi A Oy:n, jonka palvelu edellytti B Oy:n maksullisen
tekstiviestipalvelun käyttämistä. A Oy ja B Oy olivat siirtäneet
saatavansa S:ltä P Oy:lle.

P Oy vaati S:ää vastaan nostamassaan
kanteessa tämän velvoittamista suorittamaan takaussopimuksen perusteella
palkkiota ja sopimussakkoa yhteensä 34 euroa sekä
tekstiviestipalvelusopimuksen perusteella palkkiota 4,50 euroa. S ei
vastannut kanteeseen.

Mainitsemillaan perusteilla Korkein oikeus katsoi, että

• haastehakemuksessa esitettyjen seikkojen perusteella käräjäoikeudella
  oli ollut velvollisuus tutkia viran puolesta, perustuivatko vaatimukset
  sopimusehtodirektiivin perusteella arvioitaviin kohtuuttomiin
  vakiosopimusehtoihin,
• sopimusehtodirektiivin soveltamisedellytyksiä oli arvioitava pienlainasopimuksen ehtojen pohjalta,
• takauspalvelua ja tekstiviestipalvelua koskevat sopimusehdot eivät
  koskeneet pienlainasopimuksen pääkohteen määrittelyä tai sovitun hinnan
  taikka korvauksen riittävyyttä, minkä vuoksi sopimusehtojen
  kohtuuttomuutta oli arvioitava direktiivin perusteella, ja että
• ehdot olivat kohtuuttomia.

P Oy:n vaatimukset olivat siten selvästi perusteettomia. Ks. KKO:2015:60