Oikeuskansleri vaatii oikeudenkäyntiavustajan luvan peruuttamista

Turvapaika-asioita hoitanut lupajuristi oli useissa tapauksissa laiminlyönyt velvollisuutensa.

Oikeuskansleri pitää ilmeisen virheellisenä
oikeudenkäyntiavustajalautakunnan ratkaisua, jossa lautakunta ei
peruuttanut moitittavasti menetelleen oikeudenkäyntiavustajan lupaa vaan
määräsi vain seuraamusmaksun. Oikeuskansleri vaati tekemässään
valituksessa Helsingin hovioikeutta kumoamaan lautakunnan päätöksen ja
peruuttamaan oikeudenkäyntiavustajan luvan toimia
oikeudenkäyntiavustajana ja -asiamiehenä.

Oikeuskansleri painotti valituksessaan oikeudenkäyntiavustajan
päämiesten oikeusturvan suojaamista ja heidän perusoikeuksiensa
turvaamista. Hänen mukaansa oikeudenkäyntiavustajan asianmukainen
toiminta on oleellinen osa perustuslaissa ja kansainvälisissä
ihmisoikeussopimuksissa turvattua oikeutta oikeudenmukaiseen
oikeudenkäyntiin ja tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.

Oikeuskanslerin mukaan oikeudenkäyntiavustajan toistuva ja
samankaltainen moitittava menettely on ollut vakavaa ja laiminlyönnit
ovat kohdistuneet kaikkiaan seitsemään päämieheen. Kaikki päämiehet ovat
olleet haavoittuvassa asemassa olevia turvapaikanhakijoita, joiden
mahdollisuudet valvoa oikeuksiaan ja etujaan ovat lähtökohtaisesti
tavanomaista heikommat. Viime kädessä kyse on voinut olla asiakkaiden
oikeudesta henkeen, terveyteen ja turvallisuuteen.

Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja oli toiminut avustajana useissa
turvapaikka-asioissa, ja hänen oli todettu menetelleen
lupalakimieslaissa säädettyjen velvollisuuksien vastaisesti. Hän ei muun
muassa ollut useissa tapauksissa tiedottanut saamistaan
hallinto-oikeuden päätöksistä asiakkailleen valitusaikana ja yhdessä
tapauksessa lainkaan. Lisäksi hän ei ollut toimittanut valituksia tai
valituslupahakemuksia tuomioistuimelle määräajassa. Hän oli myös
jättänyt vastaamatta useisiin korkeimman hallinto-oikeuden
selvityspyyntöihin ja sähköpostitiedusteluihin.

Asianajajaliiton valvontalautakunta oli esittänyt
oikeudenkäyntiavustajalautakunnalle, että se peruuttaisi
oikeudenkäyntiavustajan luvan. Oikeudenkäyntiavustajalautakunta päätti
kuitenkin määrätä oikeudenkäyntiavustajalle kurinpidolliseksi
seuraamukseksi 3 000 euron seuraamusmaksun. Se perusteli lievempää
seuraamusta sillä, että oikeudenkäyntiavustajan moitittavaan menettelyyn
oli voinut vaikuttaa hänen vähäisestä kokemuksesta johtuva
ammattitaidon puutteensa.

Oikeuskansleri katsoi valituksessaan, että vähäistä kokemusta ja
ammattitaidon puutetta ei tule ottaa huomioon seuraamusta alentavana
tekijänä. Velvoitteiden laiminlyönnin sekä seuraamusta ankaroittavien ja
lieventävien seikkojen arvioinnissa olisi tullut ottaa huomioon
laiminlyöntien merkitys päämiesten oikeuksien toteutumisen kannalta.
Oikeuskansleri viittasi siihen, että lupalakimieslain pääasiallisena
tavoitteena oli nostaa oikeudenkäyntiasiamiesten työn laatutasoa ja
siten parantaa asianosaisten oikeusturvaa ja asianmukaisen
oikeudenhoidon edellytyksiä (LaVM 40/2010 vp – HE 318/2010 vp).
Järjestelmän kehittämisen tavoitteena oli, että toisen asiaa voi ajaa
tuomioistuimessa vain ammatillisesti pätevä ja ammattieettisesti
moitteeton asiamies (Komiteanmietintö 2003:3). Oikeuskanslerin mukaan
oikeudenkäyntiavustajalautakunnan ratkaisu oli ristiriidassa myös sen
kanssa, että lupalakimieslain mukaan avustajan tulee kieltäytyä
ottamasta tehtävää vastaan, jos hänellä ei ole sen edellyttämää
ammattitaitoa. Oikeuskanslerin mukaan asiassa ei myöskään ollut
sellaisia yksittäistapauksellisia olosuhteita, jotka
suhteellisuusperiaate huomioon ottaen olisivat puoltaneet lievempää
seuraamusta.

Oikeuskansleri vaatii oikeudenkäyntiavustajan luvan peruuttamista