Lupajuristit tarvitsevat toimiluvan perintätoimintaan, vain asianajajat vapautettu lupavelvollisuudesta

Asiassa oli muun ohella kysymys siitä,
tarvitsivatko luvan saaneet oikeudenkäyntiavustajat ja näiden
perustamat lakiasiaintoimistot toimilupaa perintätoiminnan
harjoittamiseen, kun asianajajat olivat lain nimenomaisen säännöksen
nojalla toimilupavaatimuksesta vapautettuja. Asiaan sovellettiin
perintätoiminnan luvanvaraisuudesta annettua lakia (517/1999), joka oli
asiaa hallinto-oikeudessa käsiteltäessä kumottu perintätoiminnan
harjoittajien rekisteröinnistä annetulla lailla (411/2018). Myös
viimeksi mainittu laki sisälsi vastaavan säännöksen poikkeuksesta
toimilupaedellytykseen, ja voimaan tulleen lain esitöissä pidettiin
perusteltuna perintätoimintaa harjoittavien luvan saaneiden
oikeudenkäyntiavustajien pysyttämistä perintäalaa koskevan sääntelyn ja
valvonnan piirissä. Hallinto-oikeus katsoi, että juridisen koulutuksen
saaneista henkilöistä ainoastaan asianajajien vapauttaminen
perintätoimintaa koskevasta lupavaatimuksesta on ollut lainsäätäjän
tietoinen valinta, eikä asiassa ollut esitetty muitakaan hyväksyttäviä
perusteita soveltaa toimilupavaatimuksesta vapauttamista koskevaa
lainkohtaa sen yksiselitteisestä sanamuodosta laajentavasti poiketen.