KHO: Turkin ankara suhtautuminen PKK:n kannattajaa kohtaan katsottiin vainoksi

Turkin kansalainen A oli hakenut
kansainvälistä suojelua muun ohessa sillä perusteella, että häneen on
kohdistettu kotimaassaan kohtuuton syytteeseen paneminen, mikä merkitsee
vainoa. A:n mukaan häntä on syytetty terroristijärjestön
jäsenyysrikoksesta ja terroristijärjestön propagandan levittämisestä.
Hän ei ole PKK:n jäsen, mutta kannattaa PKK:ta ja tukee kurdiasian
edistämistä. Maahanmuuttovirasto hyväksyi A:n esittämät keskeiset
tosiseikat. Se kuitenkin arvioi, että A ei tulisi saamaan kohtuutonta
rangaistusta syytteeseensä muun ohessa koska hänen poliittinen
toimintansa ei ollut ollut merkittävää. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n
valituksen.

A on myöhemmin toimittanut selvitystä, jonka
mukaan syyte on johtanut siihen, että hänet on tuomittu yli kahden
vuoden vankeusrangaistukseen terroristijärjestön propagandan
levittämisestä. Kysymys oli A:n Facebook-tilillään julkaisemista kuvista
sekä PKK:lle myönteisistä kommenteista.

Korkein
hallinto-oikeus totesi olevan selvää, että valtioilla on oikeus syyttää
terrorismirikoksista ja tuomita niistä rikosoikeudellisia seuraamuksia.
Syytteeseenpano tai rankaiseminen voi kuitenkin tapauskohtaisesti
arvioituna johtaa kansainvälisen suojelun tarpeeseen, jos niitä on
pidettävä kohtuuttomina tai syrjivinä. Tässä asiassa oli keskeisesti
ratkaistavana, muodostiko A:n Turkissa saama rikostuomio ulkomaalaislain
87 a §:n 2 momentissa tarkoitetun kohtuuttoman rankaisemisen.

Maatietoutena
otettiin huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen laaja
oikeuskäytäntö Turkkia vastaan tehdyistä valituksista sananvapauden ja
yhdistymisvapauden loukkauksista (ihmisoikeussopimuksen 10 ja 11
artiklat). Tarkasteluun otettiin mukaan oikeuskäytäntö tilanteissa,
joissa on ollut kysymys PKK:hon liittyvistä syytteistä tai
rangaistuksista. Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön avulla
voitiin saada maatietoutta siitä, minkä tyyppisissä tilanteissa
syytteitä nostetaan ja minkälaisia rangaistuksia Turkissa niistä
tuomitaan. Lisäksi sen avulla voitiin saada tietoa siitä, onko Turkin
lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö näissä suhteissa sopusoinnussa
ihmisoikeusstandardien kanssa, millä voi olla merkitystä myös
arvioitaessa kansainvälisen suojelun tarvetta.

Asian
arvioinnissa kiinnitettiin huomiota siihen, että missään vaiheessa ei
ollut tullut esille, että A olisi yllyttänyt väkivaltaan tai esittänyt
väkivaltaa ihannoivia mielipiteitä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että
A:n toiminta oli olennaisilta osin verrannollista niihin useisiin
tapauksiin, joissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut
sananvapauden tai yhdistymisvapauden loukkauksen sekä kiinnittänyt
huomiota vankeusrangaistuksen ankaruuteen. Korkein hallinto-oikeus
arvioi, että A:lle tuomittu vankeusrangaistus merkitsi kohtuutonta
rankaisemista suhteessa tuomiossa mainittuun teonkuvaukseen. Tämän
vuoksi rankaisemista oli pidettävä ulkomaalaislain 87 a §:n 2 momentin 3
kohdassa tarkoitettuna vainoksi katsottavana tekona.