Hovioikeus: Asianajajalle huomautus kun ei ollut palauttanut asiakkaalle alkuperäisiä asiakirjoja toimeksiannon päätyttyä

Oikeuskansleri samalla kannalla, Asianajajaliiton hallitus olisi poistanut huomautuksen

Valvontalautakunta oli katsonut, että A oli
menetellyt hyvän asianajajatavan vastaisesti pitäessään hallussaan
kantelijan alkuperäiset asiakirjat vielä toimeksiantosopimuksen
päättymisen jälkeen. Sen sijaan valvontalautakunta oli katsonut, ettei A
ollut menetellyt hyvän asianajajatavan vastaisesti toimittaessaan
hallinto-oikeudelle niin sanotun blankovalituksen, jolla A oli pyrkinyt
varmistamaan sen, ettei kantelijalle aiheutunut toimeksiannon
päättämisen johdosta oikeudenmenetyksiä. Hovioikeus totesi, Hovioikeus
totesi, että tapaohjeista ei yksiselitteisesti käy ilmi, onko
asianajajan toimeksiannon päätyttyä palautettava aina kaikki asiakirjat
alkuperäisinä. Tapaohjeiden tulkinta kuuluu kuitenkin ensisijaisesti
valvontalautakunnalle eikä tuomioistuimelle. Aihetta valvontalautakunnan
ratkaisun muuttamiseen ei ollut. (Vailla lainvoimaa 5.2.2019)

Helsingin hovioikeus 5.2.2019

Päätös Nro 134
Diaarinumero H 18/2330
Ratkaisu, johon on haettu muutosta

Valvontalautakunnan 4. jaosto 17.4.2018 § 14
Asia Asianajajalle annettu huomautus
Valittaja A
Kuultavat                         
Suomen Asianajajaliitto
Valtioneuvoston oikeuskansleri
B

Valitus

Asianajaja A on vaatinut, että valvontalautakunnan päätös kumotaan ja hänelle annettu huomautus poistetaan.

Kun vastaanottokeskuksen työntekijä oli ilmoittanut A:lle tämän
päämiehen toiveesta vaihtaa avustaja, A:lle ei ollut kerrottu uuden
avustajan henkilöllisyyttä vaan ainoastaan avustajan toimisto. Uuden
toimiston verkkosivuilla ei ollut sen palveluksessa olevien luvan
saaneiden lakimiesten nimiä. A:lle oli eräiden muiden toimeksiantojen
yhteydessä käynyt ilmi, että kyseisen toimiston asiakkaille oli vasta
hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen selvinnyt, kuka oli toiminut heidän
asiamiehenään. Toimiston valinta oli voinut perustua esimerkiksi siihen,
että turvapaikan hakijan kanssa samaa kieltä puhuva henkilö oli
ilmoittanut hankkivansa asiamiehen, joka oli valmis maksamaan korvausta
siitä, että hän antaa toimeksiannon juuri kyseiselle toimistolle. On
myös tullut esille tapauksia, joissa valitukset oli laadittu saman
mallikaavan mukaan, mikä on aiheuttanut perustellun aiheen epäillä, että
ne oli tosiasiassa laatinut lainopillista koulutusta vailla oleva
henkilö ja lupalakimiehen rooli on ollut ainoastaan oikeusapulain
mukaisen korvauksen maksamisen mahdollistaminen asiaa hoitavalle
toimistolle. Tässä tapauksessa tällaisesta menettelystä ei ollut tietoa
mutta valvontalautakunnan toteamin tavoin epäselvyys uudesta avustajasta
oli ollut peruste laatia niin sanottu blankovalitus. Lisäksi uuden
avustajan nimen ilmoittaminen oli viivästynyt ja lopulta toimisto oli
kieltäytynyt hoitamasta asiaa, koska oikeusapupalkkio oli jo maksettu.
A:lla oli ollut perusteltu aihe ottaa huomioon sekin vaihtoehto, ettei
hänen päämiehellekään ollut ilmoitettu asiaa hoitavan lupalakimiehen
nimeä, erityisesti kun päämies oli puhunut Suomessa melko vähän osattua
kieltä.

Näin ollen A:n toimeksianto oli jatkunut keskeytyksettä ja
hänellä oli ollut syytä epäillä, ettei päämies ollut tosiasiallisesti
valinnut avustajaa vaan ainoastaan toimiston. A oli selvittänyt
toimeksiantosuhteen jatkumista ja ilmoitetun uuden toimiston viesteistä
hallinto-oikeudelle kävi selvästi ilmi, että joko uusi avustaja ei ollut
suostunut ottamaan toimeksiantoa vastaan tai asiaa olivat toimistossa
hoitaneet vain lainopillista koulutusta vailla olevat henkilöt.

Sen jälkeen kun asia oli siirtynyt julkisen oikeusavustajan
hoidettavaksi, oikeusavustaja tai vastaanottokeskuksessa asioita
hoitanut henkilö ei ollut vaatinut A:lta asiakirjoja paperiversioina. A
oli jättänyt hallinto-oikeudelle avustajan vaihtamista koskevan pyynnön,
mutta sieltä oli ilmoitettu, että asia ratkaistaisiin vasta pääasian
yhteydessä, joten toimeksianto oli jatkunut edelleen.

Mahdollista oli, että A:n päämies ja vastaanottokeskuksen
työntekijät eivät ole tienneet, että Suomessa viranomaiset eivät vaadi
alkuperäisiä asiakirjoja. Asiassa ei ollut myöskään tullut esille
seikkoja, joiden perusteella olisi voinut olettaa ulkomaisen
viranomaisen vaativan alkuperäistä paperimuotoista asiakirjaa.
Kyseenalaista on, onko tässä tapauksessa kysymyksessä alkuperäinen
asiakirja tapaohjeiden tarkoittamassa mielessä. Valvontalautakunnan
ratkaisu oli ongelmallinen myös sen vuoksi, ettei päämiehellä ollut
välttämättä tiloja asiakirjojen säilyttämiseen ja niihin saattoi
sisältyä myös muiden henkilöiden yksityisyyden suojan piiriin kuuluvia
tietoja.

Suomen Asianajajaliiton hallituksen lausunto

Suomen Asianajajaliiton hallitus on lausunnossaan katsonut,
että valvontalautakunnan ratkaisua oli pidettävä ilmeisen virheellisenä
ja valittajan kannalta kohtuuttomana. A ei kokonaisuudessaan ollut
menetellyt hyvän asianajajatavan vastaisesti. A:n menettely ei antanut
aihetta kurinpidollisen seuraamuksen määräämiseen ja hänelle annettu
huomautus tulisi poistaa.

Kantelija ei ollut kantelussaan moittinut A:ta pääasiallisesti
siitä, ettei A ollut toimittanut alkuperäisiä asiakirjoja kantelijalle,
vaan moite oli koskenut lähinnä A:n tapaa edetä asiassa. Tältä osin
valvontalautakunta on katsonut, ettei A ollut menetellyt hyvän
asianajajatavan vastaisesti.

Hyvää asianajajatapaa koskevissa ohjeissa ei ollut otettu
tarkemmin kantaa siihen, tuliko asianajajan palauttaa asiakkaalleen
asiakirjat alkuperäisinä vai oliko niiden palauttaminen sähköisenä
riittävää. Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain
mukaan asiakirjat voitaisiin toimittaa viranomaiselle myös sähköisesti
ja asianajajalla on joka tapauksessa oikeus säilyttää jäljennökset
hänelle annetuista asiakirjoista.

Tässä tapauksessa ei ollut ilmennyt, että kantelija olisi
pyytänyt itselleen nimenomaan alkuperäisiä asiakirjoja. A oli esittänyt
tuossa vaiheessa kantelijan asiaa vielä hoitaneelle vastaanottokeskuksen
virkailijalle, että A olisi voinut tuoda asiakirjat alkuperäisinä
vastaanottokeskukseen. Ei ollut selvitetty, että joku olisi tämän
jälkeen pyytänyt asiakirjoja alkuperäisinä.

Valtioneuvoston oikeuskanslerin lausuma

Valtioneuvoston oikeuskansleri on 18.12.2018 toimittamassaan
lausumassa ilmoittanut yhtyvänsä valvontalautakunnan ratkaisuun ja on
katsonut valvontalautakunnan tulkinneen hyvää asianajajatapaa koskevia
ohjeita asianmukaisesti ja harkintavaltansa rajoissa.

Hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden mukaan asianajajan on
tehtävän päättyessä palautettava asiakkaalle kuuluvat asiakirjat.
Ohjeissa ei edellytetty asiakkaan erillistä palautuspyyntöä. Hyvää
asianajajatapaa koskevissa ohjeissa tai niiden kommentaarissa ei otettu
kantaa mahdollisuuteen palauttaa asiakkaan asiakirjat sähköisesti. Sekä
asianajajien tapaohjeet että niiden kommentaari kuitenkin puolsivat
tulkintaa, jonka mukaan asianajajalla on lähtökohtaisesti velvollisuus
palauttaa alkuperäiset fyysiset asiakirjat asiakkaalle. Tämän tulkinnan
mukaan asiakirjat ovat asiakkaan omaisuutta, jonka hallussapidosta
asiakas päättää ja josta asianajaja ei voi enää toimeksiannon
päättymisen jälkeen hallinnoida.

Mikäli edellä kerrotusti katsotaan, että fyysiset asiakirjat
olivat asiakkaan omaisuutta, ei velvollisuutta palauttaa asiakirjat voi
täyttää palauttamalla asiakirjat toimeksiannon päätyttyä pelkästään
sähköisesti, ellei tästä ole asiakkaan kanssa erikseen sovittu. Tästä
syystä asianajaja ei myöskään voi arvioida asiakirjojen fyysisen
palauttamisen tarvetta riippuen kunkin asiakirjan sisällöstä.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Valvontalautakunta on valituksen kohteena olevassa
ratkaisussaan katsonut, että A oli menetellyt hyvän asianajajatavan
vastaisesti pitäessään hallussaan kantelijan alkuperäiset asiakirjat
vielä toimeksiantosopimuksen päättymisen jälkeen. Sen sijaan
valvontalautakunta on katsonut, ettei A ollut menetellyt hyvän
asianajajatavan vastaisesti toimittaessaan hallinto-oikeudelle niin
sanotun blankovalituksen, jolla A oli pyrkinyt varmistamaan sen, ettei
kantelijalle aiheutunut toimeksiannon päättämisen johdosta
oikeudenmenetyksiä.

Hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden 5.11 mukaan, kun
tehtävä on hoidettu tai muutoin päättynyt, asianajajan on palautettava
asiakkaalle kuuluvat asiakirjat. A:n valituksen johdosta asiassa on
kysymys siitä, onko A palautettuaan asiakkaalle toimeksiannon päätyttyä
asiakirjat vain sähköisesti ja pitäessään hallussaan alkuperäiset
asiakirjat menetellyt kyseisen kohdan vastaisesti siten, että siitä
tulisi määrätä hänelle kurinpidollinen seuraamus. Asiaa arvioitaessa on
otettava huomioon se, missä määrin tuomioistuimen asiana on
valvonta-asiaa koskevassa muutoksenhaussa arvioida hyvän asianajajatavan
sisältöä.

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2009:10
todennut hyvää asianajajatapaa koskevan valvonta-asian ja tällaisessa
asiassa tehdyn valituksen arvioinnin lähtökohtana olevan, että
asianajajia sitovat ammattieettiset ohjeet perustuvat keskeisesti
ammattikunnan omassa piirissä hyväksyttyihin sääntöihin ja käytäntöihin.
Hyvä asianajajatapa asettaa asianajajille pidemmälle meneviä
velvollisuuksia kuin asianajotehtävän suorittamista koskevat lain
säännökset. Hyvän asianajajatavan sisältö kehittyy ja täsmentyy
toimintaympäristössä tapahtuvien muutosten johdosta. Tähän nähden hyvän
asianajajatavan valvonta onkin lähtökohtaisesti uskottu
asianajajalaitokselle itselleen sekä sen piirissä toimivalle
valvontalautakunnalle, jonka ratkaisukäytäntö osaltaan määrittää
tapaohjeiden tulkintaa ja hyvän asianajajatavan sisältöä. Tuomioistuimet
toimivat valvonta-asioissa oikeussuojaa takaavina valitusasteina, ja
niissä korostuu kysymys kurinpitoratkaisun mahdollisesta
kohtuuttomuudesta tai ilmeisestä virheellisyydestä sekä ihmisja
perusoikeuksien asettamien vaatimusten täyttymisestä valvonta-asiassa.

Hovioikeus toteaa, että kyseisestä tapaohjeiden kohdasta ei
yksiselitteisesti käy ilmi, onko asianajajan toimeksiannon päätyttyä
palautettava aina kaikki asiakirjat alkuperäisinä. Edellä kerrotusti
tapaohjeiden tulkinta kuuluu kuitenkin ensisijaisesti
valvontalautakunnalle eikä tuomioistuimelle. Valvontalautakunta on
määrännyt A:lle seuraamuksena huomautuksen, joka on vähäisin mahdollinen
seuraamus. Hovioikeus katsoo, ettei valvontalautakunnan ratkaisua voida
pitää ilmeisen virheellisenä tai kohtuuttomana ja että
valvontalautakunta on ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla voinut
harkintavaltansa puitteissa katsoa A:n menetelleen hyvän asianajajatavan
vastaisesti ja määrätä seuraamukseksi huomautuksen. Kun asiakas on
ilmoittanut tahtovansa päättää toimeksiannon, ei myöskään se seikka,
ettei A ollut muodollisesti saanut tuomioistuimen päätöstä hänen
vapauttamisestaan avustajan tehtävästä, anna aihetta arvioida asiaa
toisin. Asianajajaliiton hallituksen toteamin tavoin alkuperäisten
asiakirjojen toimittamista koskeva kysymys ei sinänsä ole ilmeisesti
ollut kantelun keskeisin peruste. A:lle on kuitenkin asiaa
valvontalautakunnassa käsiteltäessä varattu tältäkin osin tilaisuus
antaa vastauksensa kanteluun. Hovioikeus katsoo, että ihmis- ja
perusoikeuksien asettamat vaatimukset ovat muutoinkin täyttyneet asiaa
valvontalautakunnassa käsiteltäessä.